Kaikki tunteeni, ilot ja surut, näkyvät "raakileina" ympäristöön itkuherkkyyden takia. Olen aikuinen nainen 43v, enkä saa itseäni ruotuun. Onko jollain vastaava ongelma ja miten pärjäät sen kanssa?
Selviö on, että kun ollaan ja eletään, jokainen taatusti joskus pahoittaa mielensä. Olen kateellinen heille, joilla se ei heti näy naamasta vaan saavat tovin "pelivaraa" käsitellä asiaa ja kenties sitten keskustella aikuisen tavoin.
Minulla alkaa kyyneleet ja räkä valua saman tien. Ympäristö hämmentyy ja itse nolostun. Karmeinta on silloin kun toinen ei tiedä edes mistä on kyse. Eli reagoin lapsen tasolla. Asia voi olla pieni tai suurempi. Kuitenkin minulla on käsittelykykyä, sillä jonkin ajan kuluttua voin jo keskustella aiheesta aikuisen tasolla ja nähdä omat virheenikin, jotka ovat tilanteeseen mahdollisesti johtaneet.
En millään tahtoisi olla koko ajan tällä tavoin "alasti". Eikä auta mitään jos menen pois, esim. mies huomaa heti mistä on kyse vaikka yritän piilotella. Olen puhunut tästä hänelle ja se on auttanut mutta kuitenkin tuntuu että hänkin jonkin verran kärsii tästä lapsellisuudestani.
Sanotaan, että joku itkee "vain saadakseen tahtonsa läpi." Voin vakuuttaa, että jos saisin tämän itkuvaihteen pois päältä niin olisin ikionnellinen! Onneksi näistä on aina puhumalla selvitty, tuntuu vain raskaalta joskus. Kaikista pikkupahastumisista ei olisi edes tarpeen puhua, vaan tahtoisin käsitellä ne pois päiväjärjestyksestä oman pääni sisällä. Nyt joudun selittämään joka itkun.
Lääkkeitä en halua, mutta kaikki muut neuvot ja kokemukset lukisin ilolla.
itkuherkkyys
13
6300
Vastaukset
- Älkää nuolko
kielletty.Se on myös usein porkaus pahasta maailmasta.Mitä tietää sosiaalivirkailija kenenkään hädästä? Hain ruokarahaa kerran Turun Sosiaalivirastosta,kun ei ollut millä ostaa ja aikaa oli viellä muutama viikko,siihen kun saisin työnotuloksilla ansaitun eläkkeeni jolla silläkin pitäisi lähinnä elää?Sosiaalivirkailija sanoi vain,että heidän pitäisi elättää koko kaupungin? Olin ymmärtääkseni elännyt jo monta polvea kaupungissani,mutta ei kyseiseltä virkailijalta riittänyt centtiäkään ruokarahakseni?En tiedä mistä pitäjästä virkailija alunperin oli tänne Turkuun tullut asiakkaineen,mutta ilmeisesti heitä paljon on,kun ei Turkulasiselle riittänyt centin hyrrää? Ei edes lämmintä käden poristusta? Tuskin olen paljonkaan näitä " santarmeja" häirinnyt?Täytyy todella olla syy,ennenkuin kajoan heidän ovenkahvaansa.Olin samalla asialla myös samasta syystä Mikaelin Seurakunnan Diagonia toimistossa,jossa istui kaksi hyvinvoivan näköistä naisvirkailijaa.Toinen heistä sanoi,että ihminen voi tulla eurollakin vuorokaudessa toimeen? Melko halvaksi hän arvioi ruuan hinnan Turussa? Kun Turusta tulee pian Kulttuuri-Pääkaupunki, niin Varmaan Mikaelin Kirkossakin Herran palvelijat tanssivat,kuten jo nytkin on tyyli muuttunut kevyemmäksi? Mahtaako silloin riittää kestitseminen,euro per kutsuvieras? Niin sosialivarat kuin Kirkollisetkin varat ovat etupäässä verovarojamme.Eivätkä ulkomaan avut ole pelkästään euro per nenä kohteessaan,vaikka Suomessa ei kokemuksesta ole sitäkään,ei siis yhtään mitään muuta kuin vinoilua veronmaksajien palkkaamissa viroissaan.Joku kysyi,miksi ei Suomessa laata mollaamasta terveyshuollon henkilökuntaa? Sanoisin,että kitkekää lusteet joukostanne pois,jotta hyvät puolenne tulisivat esiin?Kyllä työttömien hoitajien joukosta pakostakin löytyisi alansa paremminkin hallitsevia,kuin nyt nämä raivostuttavat yksilöt,jotka pilaavat koko ammattikuntanne.Ei pidä olla niin yksinkertaisen itsekäs,ettei näe kuin oman naamansa joka paikassa,kuin ei laitoksissa ja missä tahansa muitakin olisi? En voi ainakaan ylistää mitään,mikä ei ole sen arvoista.Suomi on viellä länsimaa jos vapaa tai ei.Sanan vapaus on perusoikeutemme yhä.
miulla on vähän samanlainen ongelma minulla tulee välillä "itkukohtauksia" eli alan itkeä ilman mitään syytä ja itkeminen ei lopu välillä ollenkaan ja välillä itku loppuu itsestään yleensä poikaystävän ymmärtävä olkapää auttaa tosin nolottaa itkeä poikaystävän paikalla ollessa koska alkaa nolottaa tunnen silloin itseni lapseksi...en tiedä onko tämä masennusta vai mitä mutta koitan selvitä tästä ilman lääkkeitä koska syön lääkkeitä jo muutenkin epilepsian takia. joten koita vain jaksaa ja puhua miehesi kanssa asiasta ja muista että itkeminen on ihan luonnollinen tapa ilmaista tunteitaan niin iloisia kuin suruisiakin asioita
Miulla on ihan samanlaiset tunteet, itsekin itkeskelen ja saan kamalia itkukohtauksia mm. koulussa, kaupungilla, kaupoissa, melkein ihan missä vaan.
Muakin niin hävettää... Aina kun on saanu edelliset kyyneleet kuivattua, jo pukkaa seuraavat tulemaan
- '''***
En oikein osaa tuohon neuvoa antaa, itse olen herkkä liikuttumaan.. Olen kokenut että se on ihan ok, koen että hyvä että tunteet virtaa. Mietin sitä että olisiko sinunkin kodallla kyse, ainakin osittain, siitä että pystyt kokemaan tunteita syvästi.. Että tästä nousisi se itkuherkkyyskin. Toki varmaan on vaikeaa, kun on niin paljas toisten edessä. - Tulee mieleen myös se että aikuisena voimme reagoida voimakkaasti asioihin, jotka muistuttaa jostakin lapsuuden tapahtumasta/tapahtumista, ja se aktivoituu sitten nykytilanteessa joka muistuttaa menneestä. Tämmöisiä arveluita tuli mieleeni.
- vetistelijä
Kiitos asiallisista kommenteista. Masennusta tämä ei lie minun tapauksessa (mielestäni) vaan kuuluu ikään kuin "alkuperäisasetuksiin".
nimim. '''***, voit olla oikeassa, koska aloituksessa kuvailemani lisäksi itken kirjat, elokuvat, toistenkin ilot ja surut...liikutun myös luonnonilmiöistä. Ja joskus muuten vaan omia aikojani, kun jokin ailahtaa mielen perukoilla. Mutta ehkä näissä jokin kaava vois olla, että minkä tyyppiset jutut eniten osuu (viitaten lapsuuden kokemuksiin).
Tähän ikään olen tämän kanssa elänyt, aluksi itkut meni sujuvasti nuoruuden piikkiin, sitten jo aloin toivoa jonkinlaista tasaantumista - höh. Tässä iässä, nelikymppisenä, tulee elämässä eteen juttuja joissa kuvittelee ainakin, että pitäisi olla vahva ja jämäkkä. En toki itse liitä kyyneliä sinällään heikkouteen (koska toimintakykyni ei häiriinny, vain se itsen paljaus rasittaa) mutta tietenkin pelkään että ympäristö tekee johtopäätöksiä pillittämisestäni. No, sillekään ei voi mitään... - '''***
vetistelijä kirjoitti:
Kiitos asiallisista kommenteista. Masennusta tämä ei lie minun tapauksessa (mielestäni) vaan kuuluu ikään kuin "alkuperäisasetuksiin".
nimim. '''***, voit olla oikeassa, koska aloituksessa kuvailemani lisäksi itken kirjat, elokuvat, toistenkin ilot ja surut...liikutun myös luonnonilmiöistä. Ja joskus muuten vaan omia aikojani, kun jokin ailahtaa mielen perukoilla. Mutta ehkä näissä jokin kaava vois olla, että minkä tyyppiset jutut eniten osuu (viitaten lapsuuden kokemuksiin).
Tähän ikään olen tämän kanssa elänyt, aluksi itkut meni sujuvasti nuoruuden piikkiin, sitten jo aloin toivoa jonkinlaista tasaantumista - höh. Tässä iässä, nelikymppisenä, tulee elämässä eteen juttuja joissa kuvittelee ainakin, että pitäisi olla vahva ja jämäkkä. En toki itse liitä kyyneliä sinällään heikkouteen (koska toimintakykyni ei häiriinny, vain se itsen paljaus rasittaa) mutta tietenkin pelkään että ympäristö tekee johtopäätöksiä pillittämisestäni. No, sillekään ei voi mitään...Tuosta tuli mieleeni, että itselleäni iän ja elämänkokemuksen myötä olen tullut entistä herkemmäksi, olen nyt nelikymppinen.. Eli ei näytä tasaantuvan mullakaan :) Mutta toki ymmärrän että tilanteesi voi olla sinulle hankala.
Sellainenkin tuli mieleeni että minusta on mahtavaa että on ihmisiä, jotka ilmaisevat aidosti tunteensa, kun on niin paljon sellaistakin että tunteet tukahdutetaan ja yritetään näytellä muuta kuin on.. . Eli voisiko se olla myös jonkinlainen voimavara ja hyvä ominaisuus.. Muistan joskus kohdanneeni ihmisen joka koki kärsivänsä siitä että herkistyi ja kyynelehti helposti. Mutta tämä oli hänessä sellainen ominaisuus, joka ainakin minussa herätti ilahtumista - siten että hän oli omalla laillaan kiinnostava persoona ja yksilöllinen ihminen. Eli ulkopuolinen voi nähdä asian näinkin. - vetistelijä
'''*** kirjoitti:
Tuosta tuli mieleeni, että itselleäni iän ja elämänkokemuksen myötä olen tullut entistä herkemmäksi, olen nyt nelikymppinen.. Eli ei näytä tasaantuvan mullakaan :) Mutta toki ymmärrän että tilanteesi voi olla sinulle hankala.
Sellainenkin tuli mieleeni että minusta on mahtavaa että on ihmisiä, jotka ilmaisevat aidosti tunteensa, kun on niin paljon sellaistakin että tunteet tukahdutetaan ja yritetään näytellä muuta kuin on.. . Eli voisiko se olla myös jonkinlainen voimavara ja hyvä ominaisuus.. Muistan joskus kohdanneeni ihmisen joka koki kärsivänsä siitä että herkistyi ja kyynelehti helposti. Mutta tämä oli hänessä sellainen ominaisuus, joka ainakin minussa herätti ilahtumista - siten että hän oli omalla laillaan kiinnostava persoona ja yksilöllinen ihminen. Eli ulkopuolinen voi nähdä asian näinkin.Mukava tietää että on muitakin :) ja pärjäillään tällaisenakin vaikka välillä hankalaa. Sen edun olen tästä ominaisuudesta huomannut koituvan, että mieleni puhdistuu tehokkaasti eli mulla ei kovin helposti kerry "pommiaineksia" kun kaikki tulee heti tuoreeltaan pihalle.
Kyllä varmaan tuota tukahduttamista on paljon ja sillä voi olla kovempikin hinta kuin tällä itkeskelyllä. - Oikeussuojat kiitos
vetistelijä kirjoitti:
Mukava tietää että on muitakin :) ja pärjäillään tällaisenakin vaikka välillä hankalaa. Sen edun olen tästä ominaisuudesta huomannut koituvan, että mieleni puhdistuu tehokkaasti eli mulla ei kovin helposti kerry "pommiaineksia" kun kaikki tulee heti tuoreeltaan pihalle.
Kyllä varmaan tuota tukahduttamista on paljon ja sillä voi olla kovempikin hinta kuin tällä itkeskelyllä.aloittaa lapsen kasvatusrefleksinne? Tällaiset refleksit ovat laissa säädettyjä ja niitä tulee ohjailla ajoittain ympäristöön. Ettei tule ryhmää, joka toistaa mielessään koko ajan "seksuaaliaddiktio". Se on täysin turhaa ja voisitte tehdä silloin jotakin muuta hyödyllistä ja käytännöllistä. He taas sitten haluavat tietää saako skitsofreenikkoa käydä niin kuntouttamassa. Ymmärrätkö mikä on julkinen raiskaus ja silleen? Sitten vielä yleiskunto miksei näitä julkisia raiskauksia revitä ympäristöön.
- Ihmiskunta Sinde
Oikeussuojat kiitos kirjoitti:
aloittaa lapsen kasvatusrefleksinne? Tällaiset refleksit ovat laissa säädettyjä ja niitä tulee ohjailla ajoittain ympäristöön. Ettei tule ryhmää, joka toistaa mielessään koko ajan "seksuaaliaddiktio". Se on täysin turhaa ja voisitte tehdä silloin jotakin muuta hyödyllistä ja käytännöllistä. He taas sitten haluavat tietää saako skitsofreenikkoa käydä niin kuntouttamassa. Ymmärrätkö mikä on julkinen raiskaus ja silleen? Sitten vielä yleiskunto miksei näitä julkisia raiskauksia revitä ympäristöön.
sellaisesta yleiskunnon repimisestä. On luultu, että siihen auttaa valokuvaus tai kirkonmenot. Hartauden takia, joka nekin on ihan hyvä tapa joskus, sitä pidettiin normaalina. Sitten huomattiin "hänet" puudeliksi ja ruvettiin huumaamaan. Täysin arvoton kommentti. Huomaathan itsekin mitä vikaa on tämän herkän hetken puudelissa? Se oli se yö ja päivä -kommentti. Ettei jää mikään vaivaamaan :P valitamme että teillä on sellainen perhepiiri... Ois ollut huumeet ihan kiva jossakin välissä, mutta kun ne näkyi sitten taas veressä. Joskus on vain pakko lopettaa. Miksi luot unelmaa onnistumisen elämyksistä itkulla? En osaa nyt oikein selittää tätä, muttei onnettomuudessa eläessä tarvitse itkeä. Voi olla jalalla. Kaikki loppuu aikanaan....
- itketty on aikanaan
Kyllä sitä itkettiin noihin aikoihin.Jälkeenpäin katsottuna luulisin sen kuuluvan vaihdevuosi-ilmiöön.Tunne-elämäni on tasaantunut huomattavasti,olen jo vaihdevuosien loppumetreillä.
Hormonilääkitystä en ole käyttänyt.Jotkut saa siitä apua. - itkijä
Olen hyvin samanlainen kuin aloittaja, aika lailla saman ikäinenkin. Ja kärsin samasta ongelmasta..minulla siihen liittyy vielä se, että jos joudun jossain puhumaan jotain rupeaa minua melkein aina itkettämään. Siis vieraiden ihmisten läsnä ollessa, ja erityisesti lapsiini liittyvistä asioista puhuttaessa. Tosi rasittavaa on, ja minullekin on sanottu vain että saan olla onnellinen että olen tunteva ihminen. Itseä se kylläkin rasittaa.. pakko vaan elää sen kanssa. Tsemppiä!
- Kielletty itku
Itseäni kiusattiin koko peruskoulun ajan henkisesti lähes päivittäin. Olen jo syntymästäni kai ollut hieman herkempi lapsi, ja näin ollen tämä piinaava koulujakso jätti minuun jonkinlaisen jäljen, josta en pääse eroon vaikka miten haluaisin. Itken kun minulla on olo etten sovi joukkoon, tai elämässä muuttuu jokin, esim. pitää tutustua uusiin ihmisiin, muutto, opiskelu- tai työpaikan vaihto, onnettomuudet yms yms.. otan kaiken henkilökohtaiseksi ja syyttelen itseäni pikkuasioista esim. reikä hampaassa, tai 100g enemmän painoa vaa'assa kuin eilen.. Se on raskasta. Kiusaamisesta en osaa puhuakaan ilman että alan itkeä.. Työpaikallani olen määräaikainen työntekijä, ja juuri kun olisin ollut seuraavana jonossa vakituiseen toimeen, ilmoitettiin että talous on siinä jamassa ettei ihmisiä enää vakinaisteta. Sinnittelyistä huolimatta itku hiipi esiin, ja ajattelin että olenpas minä varsinainen väliinputoaja. Työni kun on minulle enemmänkin kutsumustyö kuin tavanomainen rahanhankkimiskeino. Pomoni kutsui minut puhutteluun asiasta, ja sanoi että olen loukannut itkullani muita ihmisiä, sillä onhan siellä niitä joilla on vielä lyhyempi sopimus. Hän väitti olevansa "huolissaan" jaksamisestani mutta puhuttelu kääntyi synkäksi tyyliin: pomo epäili ääneen mahdanko edes olla sopiva työhöni, ja tahtoi myös painottaa että itkulla ei saa havitella parempaa kohtelua.. Koko ajatus kuulostaa mielipuoliselta!!! Nyt olen sitten itkenyt koko viikonlopun ja miettinyt mikä minua vaivaa, ja miksi joku voi ajatella noin kierolla tavalla että tunteellinen ja itkuherkkä ihminen haluaa vain manipuloida. ELI työpaikallani ei itku ole sallittua, ja nyt tuntuu että olen vahingossa tulleen itkun takia pomoni vihalistalla. Mitä pitäisi tehdä, kun rakastan työtäni, ja tahtoisin vain kovettaa itseni ja lopettaa herkistelyn.. ? Se kun ei vain onnistu nappia painamalla.. :/
- ikuinen itkupilli
Vanha viestiketju, mutta kommentoinpa kuitenkin... Täällä yks itkuherkkä ihminen, lähestyn 40v.... Jatkuvasti saan pinnistellä itkua vastaan, nyt kun koulut taas alkoivat niin nämä opettajien kanssa käydyt keskustelut omasta lapsesta, lapsen heikkouksista ja vahvuuksista, IIIIK!!! Hitto, kyyneleet silmissä kuuntelen mitä sanottavaa opettajalla on omasta kullanmurusta. vaikka asia ei ole edes mitenkään kummoista niin koen sen niin voimakkasti. Nyt vasta piti käydä keskustelemassa keittäjän kanssa yhden lapsen allergioista ja pyytää listaa mitä mausteita käytetty tietyssä ruuassa, ni johan on mulla silmät punaisena!!! ja pinnistelen kyyneliä vastaan, ääni värisee. Ei ollut isoa asia ja mä reagoin näin. Olen täysin kummajainen!!!! Toki jännitän kauheasti jo etukäteen näitä tilanteita ja pelkään, että alan itkemään ja sen takia ne ovatkin yleensä normaalia hankalampia. jos tilanne tulee yllättäin, en kyynelehdi. Tai tutussa seurassa voi kyllä puhua näistä pienistä asioista ilman kyyneliä. Isoista oikeista ongelmista en toki voi puhua kenellekään ilman kyyneliä, mutta se on jo ymmärrettävämpää. Mulla on krooninen sairaus joka vaikuttaa työkykyyn, tällä hetkellä olen työttömänä. Myös tästä sairaudesta puhuminen itkettää ja saa kyyneleet silmiin. Siksi en siitä halua puhuakaan enkä mainita työnantajalle, en halua antaa maximaalisen negatiivista kuvaa itsestäni, itkeä vollottamalla vaivoistani. Raivostuttaa, miksi niiden kyynelten pitää tulla niin herkästi, tää on niin perseestä. Elämä on jatkuvaa pinnistelytä kyyneliä vastaan ja tilanteiden välttelyä joissa alan kyynelehtimään.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 937748
- 403722
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘1021876- 241160
Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html321013Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,28973Rakastuminenhan on psykoosi
Ei ihme että olen täysin vailla järkeä sen asian suhteen. Eipä olis aikoinaan arvannut, että tossa se tyyppi menee, jonk53827Olisinko mä voinut käsittää sut väärin
Nyt mä kelaan päässäni kaikkea meidän välillä tapahtunutta. Jos mä sit kuitenkin tulkitsin sut väärin? Se, miten sä käyt31772Tähän vaivaan ei auta kuin kaksi asiaa
1. Tapaaminen uudestaan tai 2. Dementia Anteeksi kun olen olemassa🙄60739TÄSTÄ TAITAA TULLA SUOMEN HISTORIAN SUURIN USKONNONVAPAUDEN OIKEUDENKÄYNTI.
Sinun täytyy hyväksyä se että jos sinä vetoat uskonnonvapauteen, silloin sinun tulee antaa myös muille vastaava vapaus o268703