Laiska kun olen lainaan erääseen toisen ketjuun kirjoittamaani kirjotusta, sillä haluaisin keskustelua elämäntapasäännöksistä, joita varmaankin uskon suojelemiseksi on rakenneltu. Nostan esille eräitä elämäntapasäännöksiä, jotka mielestäni ovat kestämättömiä tai osoittavat sen, että opetus on eri asia miten ihmiset elämäänsä elävät.
Ensimmäisenä nousee mieleen ehkäisykielto. "Lisääntykää ja täyttäkää maa". Joskus kuulee kommentoitavan, että ei sitä lestadiolaisten tarvitse tehdä yksinään. Oleellisempaa mielestäni kuitenkin kuin pohtia kuka tuota maata täyttää on miettiä sitä onko oikeasti kaikkia ihmisiä tarkoitettu suuren perheen vanhemmiksi? Sillä, jos eväitä riittävään vanhemmuuteen ei ole, ei ole mitään tekemistä ihmisen uskonelämän kanssa. Sanotaan, että lapsella on oikeus syntyä. Mihin lapsen oikeudet loppuvat kun hän syntyy tähän maailmaan? Ääritapauksissa suoraan huostaan otettavaksi, koska vanhemmat ovat voimavaransa ylittäneet jo kauan sitten.
Tiedän paljon henkisesti ja fyysisesti vahvoja vanhempia, jotka varmasti ovat aidosti iloisia jokaisesta lapsestaan. Entä, jos elämä ei olekaan jakanut korttejaan yhtä onnekkaasti, vaan omasta rikkinäisestä lapsuudesta tai muista syistä johtuen vanhemmuus on kriisistä toiseen selviytymistä. Toteutuuko lapsen oikeus tuollaisessa perheessä tulla kuulluksi, nähdyksi, huomioiduksi ja rakastetuksi? Harvoin ja niitä tarinoita olemme lukeneet näiltäkin palstoilta sekä kuulleet ihan elävässä elämässä.
Vain kaksi perheen perustanutta ihmistä voi tietää mitkä ovat heidän jaksamisensa rajat. On turhaa sanoa, että voimia saa tarpeen mukaan, jos näin ei kuitenkaan käytännössä ole. Meneekö tämän "lohduttavan" lausahduksen esittänyt puhujaveli käytännössä avuksi perheen arjen pyörittämiseen vai mikä on tämä apu, josta puhutaan. Loputtomasti ei voi turvautua naapurien, ystävien ja sukulaisten apuun. Heillä on oma elämänsä. Hetkittäiset väsymiset ovat eri asia, mutta mikäli elämä on vuodesta toiseen maanpäällistä helvettiä, tulee asia ratkaista jollain muulla tapaa.
Avioeroon suhtautuminen.
Onneksi viime aikoina on huomattu, että on tilanteita, joissa erilleen muuttaminen on ainoa ratkaisu perheen hyvinvoinnin kannalta. On hyvä, jos ymmärretään että kaikki eivät voi valita, oman tai lasten turvallisuuden kannalta tämä on ainoa vaihtoehto, jos puolisoksi sattuu esimerkiksi väkivaltainen psykopaatti. Sanon sattuu, sillä on aivan sattuman kauppaa loppujen lopuksi minkälaiseksi puoliso arkielämässä osoittautuu, koska avoliitto ei ole sopivaa. Kun sitten papin aamenen jälkeen mennään yhteen ja ongelmat ovat havaittavissa, on jo myöhäistä. Jokaisessa perheessä on ongelmia ja vastoinkäymisiä, mutta näissä perheissä, joissa on käynyt niinsanotusti huonompi tuuri, avioliitto on se ongelma. Olen seurannut läheltä, tiedän mistä puhun. Ei ole terveellinen ja turvallinen kasvualusta lapsille.
Muusikoiden työn vaikeuttaminen
Sanotaan, että Jumalalta saatuja lahjoja pitää käyttää. Mutta jos satut olemaan muusikko, rajat tulevat hyvin äkkiä vastaan. Mitähän tuumisi arkkitehti, jos hänelle osoitettaisiin talomalli jollaisia sitten loppuelämä tulee piirtää tai annettaisiin taiteilijalle raamit soveliaitten maalausten luomista varten? Jostain syytä muusikoita pidetään niin omaa kunniaa tavoittelevina ihmisinä, että pelätään että jos heille taputetaan ja heitä kehutaan, hattuun nousee alta aikayksikön. Mitähän varten taiteilija pitää näyttelyn, kirjailija tai runoilija julkaisee kirjan, yhtähyvin he voisivat maalata ja kirjoitella pöytälaatikkoon, tarvitseeko sitä koko maailmalle taitojaan esitellä. Muusikoiden ammatinharjoittamisessa ei ole sen kummemmasta asiasta kysymys. Otetaan omat lahjat käyttöön. Toinen asia jonka olen laittanut merkille, on että kanttoreilla on taipumus laittaa rajat siihen mihin omat lahjat riittävät. Susi lammasten vaatteissa voi löytyä jopa omasta ammattikunnasta.
Ensimmäisenä nousee mieleen ehkäisykielto. "Lisääntykää ja täyttäkää maa". Joskus kuulee kommentoitavan, että ei sitä lestadiolaisten tarvitse tehdä yksinään. Oleellisempaa mielestäni kuitenkin kuin pohtia kuka tuota maata täyttää on miettiä sitä onko oikeasti kaikkia ihmisiä tarkoitettu suuren perheen vanhemmiksi? Sillä, jos eväitä riittävään vanhemmuuteen ei ole, ei ole mitään tekemistä ihmisen uskonelämän kanssa. Sanotaan, että lapsella on oikeus syntyä. Mihin lapsen oikeudet loppuvat kun hän syntyy tähän maailmaan? Ääritapauksissa suoraan huostaan otettavaksi, koska vanhemmat ovat voimavaransa ylittäneet jo kauan sitten.
Tiedän paljon henkisesti ja fyysisesti vahvoja vanhempia, jotka varmasti ovat aidosti iloisia jokaisesta lapsestaan. Entä, jos elämä ei olekaan jakanut korttejaan yhtä onnekkaasti, vaan omasta rikkinäisestä lapsuudesta tai muista syistä johtuen vanhemmuus on kriisistä toiseen selviytymistä. Toteutuuko lapsen oikeus tuollaisessa perheessä tulla kuulluksi, nähdyksi, huomioiduksi ja rakastetuksi? Harvoin ja niitä tarinoita olemme lukeneet näiltäkin palstoilta sekä kuulleet ihan elävässä elämässä.
Vain kaksi perheen perustanutta ihmistä voi tietää mitkä ovat heidän jaksamisensa rajat. On turhaa sanoa, että voimia saa tarpeen mukaan, jos näin ei kuitenkaan käytännössä ole. Meneekö tämän "lohduttavan" lausahduksen esittänyt puhujaveli käytännössä avuksi perheen arjen pyörittämiseen vai mikä on tämä apu, josta puhutaan. Loputtomasti ei voi turvautua naapurien, ystävien ja sukulaisten apuun. Heillä on oma elämänsä. Hetkittäiset väsymiset ovat eri asia, mutta mikäli elämä on vuodesta toiseen maanpäällistä helvettiä, tulee asia ratkaista jollain muulla tapaa.
Avioeroon suhtautuminen.
Onneksi viime aikoina on huomattu, että on tilanteita, joissa erilleen muuttaminen on ainoa ratkaisu perheen hyvinvoinnin kannalta. On hyvä, jos ymmärretään että kaikki eivät voi valita, oman tai lasten turvallisuuden kannalta tämä on ainoa vaihtoehto, jos puolisoksi sattuu esimerkiksi väkivaltainen psykopaatti. Sanon sattuu, sillä on aivan sattuman kauppaa loppujen lopuksi minkälaiseksi puoliso arkielämässä osoittautuu, koska avoliitto ei ole sopivaa. Kun sitten papin aamenen jälkeen mennään yhteen ja ongelmat ovat havaittavissa, on jo myöhäistä. Jokaisessa perheessä on ongelmia ja vastoinkäymisiä, mutta näissä perheissä, joissa on käynyt niinsanotusti huonompi tuuri, avioliitto on se ongelma. Olen seurannut läheltä, tiedän mistä puhun. Ei ole terveellinen ja turvallinen kasvualusta lapsille.
Muusikoiden työn vaikeuttaminen
Sanotaan, että Jumalalta saatuja lahjoja pitää käyttää. Mutta jos satut olemaan muusikko, rajat tulevat hyvin äkkiä vastaan. Mitähän tuumisi arkkitehti, jos hänelle osoitettaisiin talomalli jollaisia sitten loppuelämä tulee piirtää tai annettaisiin taiteilijalle raamit soveliaitten maalausten luomista varten? Jostain syytä muusikoita pidetään niin omaa kunniaa tavoittelevina ihmisinä, että pelätään että jos heille taputetaan ja heitä kehutaan, hattuun nousee alta aikayksikön. Mitähän varten taiteilija pitää näyttelyn, kirjailija tai runoilija julkaisee kirjan, yhtähyvin he voisivat maalata ja kirjoitella pöytälaatikkoon, tarvitseeko sitä koko maailmalle taitojaan esitellä. Muusikoiden ammatinharjoittamisessa ei ole sen kummemmasta asiasta kysymys. Otetaan omat lahjat käyttöön. Toinen asia jonka olen laittanut merkille, on että kanttoreilla on taipumus laittaa rajat siihen mihin omat lahjat riittävät. Susi lammasten vaatteissa voi löytyä jopa omasta ammattikunnasta.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Olipa hyvä analyysi. Noita samoja asioita olen ikäni pohdiskellut. Voin vain todeta, että totta on jokainen ajatus. Siitä seuraa aina sama päätelmä: tekojen oppi ?
selvästikin ymmärrätte, että vanhoillislestadiolaisuus on ennen kaikkea tekojen oppia, kuinka voitte moista oppia edustaa?
Kauheinta tässä tekojen opissa on mielestäni se, että te saarnaatte muut kristityt väärin uskoviksi ainoastaan sen perusteella, että he eivät usko vl-tekojen oppiin. VL-teot on nostettu uskon yläpuolelle kunniakorokkeelle.
Järkyttävintä asiassa on se, että tällaiset vl-tekoihin vannovat papit saavat toimia evlut.kirkossamme vakituisissa viroissa paimenina ja sielunhoitajina, vaikka edustavat tahattomasti äärimmäisen julmaa vl-kristillisyyttä.
Jeesuksen ajan fariseukset pitivät ainoina oikeina uskovina vain niitä, jotka heidän 600 itse keksimäänsä lisäkäskyä pyrkivät noudattamaan.
Aivan samalla tavalla vl-liikkeessä sanotaan, että 'on teoillaan kiletänyt uskonsa' kun ei heidän itse keksittyjä ja ajan oloon muuttuvia käskyjä noudata. Farisealaisuutta se on.
se on ja fiksut vl-ihmiset sen ymmärtävät. Siksi minun on vaikeata ymmärtää, että he voivat edustaa tällaista kristillisyyttä.
Niin, hyvä kysymys. Mikäli noiden elämäntapasäännösten nostaminen autuuden ehdoksi jatkuu voimakkaana, en tiedä voinko kuulua sellaiseen yhteisöön. Itse en pysty uskomaan, että vain lestadiolaiset pelastuvat, ajattelen, että Jumala olkoon ainoa tuomarimme, en lähde kenenkään sieluntiloja arvioimaan. En mielelläni käytä sanaa epäuskoinen, vaan eri lailla uskova.
Elämäntapasännönnösten rakentamisella on varmasti alun perin ollut hyvä tarkoitus: Uskonelämän suojeleminen. Mutta ne ovat käytännössä osoittautuneet kestämättömiksi. Teoria ja käytäntö eivät kohtaa. Mikäli niiden päälle uskomista edelleen voimakkaasti korostetaan, mielestäni hajaannus on väistämätön.
Niinpä, voisi sanoa, että tekojen oppi. Ilman että täytät tämän ja tämän kohdan, et taivaspaikkaa saavuta. Ja jos epäkohtien esiinnostajan uskonelämässä on automaattisesti jotain vikaa, vaikea on ääneen puhua asioista, joista kärsii.
Mikäli et noudata noita elämäntapasäännöksiä, olet teoillaisi kieltänyt uskosi, näin se menee.
Kun taas esimerkiksi kiveen hakattua käskyä "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi" rikotaan häikäilemättämästi ja tunnon tuskitta.
Jos Katekismuksen kymmenen käskyä ei riitä, siitä seuraa "armoneuvojen" laatiminen = tekojen oppi.
Tarkoitus on varmman hyvä, mutta pieleen menee ja ahdistaa.
Voisi kyllä nimittää mielestäni myös farisealaisuudeksi. Joka tapauksessa taivaspaikka tuntuu välillä olevan kovan työn takana, vaikka raamattu sanoo että yksin armosta, ei omien töiden tähden.
Tulipa mieleeni muutaman päivän takaa, etä tapasin lentokentällä vanhoillislestadiolaisen professorin, joka oli päättänyt laiminlyödä kotimaisille(kin) opiskelijoille tarkoitetut vastaanottoaikansa ja matkasi kohti USA:ta esitelmöimään ja omaa kunniaa keräämään. Mutta kun on proffa ja vanhasta arvostetusta vl-suvusta, voi kai näin tehdä.
Näitä elämäntapasäännöksiähän löytyy lukemattomia. Harvalla on kuitenkaan niin kauaskantoiset ja tuhoisatkin seuraukset kuin ehkäisemättömyysopilla.
on hyviä avauksia/pohdintoja
kiva lukee sun kirjoituksia
minä sanoa.
Kiitos teille molemmille! Kyllähän ajatusten jakaminen aina avartaa.
Mielestäni viime aikojen perheiden runsas hajoaminen on osaltaan ehkäisemättömyysopin seurausta. Ei kaikissa tapauksessa eikä ainoana osatekijänä, mutta osatekijänä usein varmasti. Kun elämä syö ja vie voimat totaalisesti eikä parisuhteelle jää aikaa, keskinäiset välitkin voivat raskaudenpelossa mennä heikolle hapelle, ratkaisuna toisinaan ei nähdä kuin ero. Suuressa perheessä ongelmat ja vaikeudet kertautuvat siinä määrin kuin asiaa on eläjiä, eli näissä tapauauksisa koskettaa surullisen montaa pientä ihmistä.
se mitä ihminen tekee lähimmäistensä, ympäristönsä ja itsensä hyväksi tai kurjuudeksi, sen hän tekee Kristukselle.
Tätähän tämä lähimmäisen palveleminen tai synnin tekeminen on, eikä mitään keinotekoista vl-kieltolistaa.
Laiskuus valtasi minutkin ja nostan oman viestini tänne, hieman muuteltuna. ;)
Jotain vl-ripistä ja pedoista ja vl-jumalasta.
Vl-piireissä anteeksiantamuksen alle ON PITÄNYT laittaa paljon, jopa rikollista!
Se on ollut käsittääkseni vl-uskon antama vaatimus. Vl- uskovaiset eivät ole saaneet viedä anteeksi pyydettyjä syntejä eikä RIKOKSIAKAAN eteenpäin.
Pedifiliaan syyllistynyt vl kyllä pyytää anteeksi, kun käry käy, että saa vl-uskovaisen nimeä kantaa. Ja jatkotoimet ovatkin siten estyneet. Uhri ja ripin vastaaanottaja on syyllistetty, jos asiaa muistellaan ja siitä muistutaan myöhemmin. Vl:n ei saa olla ns. kirkassilmäinen, että mittaa katumuksen syvyyttä ja alkaa odotella hengen hedelmiä, esim. asioiden korjaamista. Se pitää jättää Jumalan huoleksi!
Olen yhä siinä käsityksessä, että pedo ei tunne syyllisyyttä eikä tee oikeaa parannusta. Siksi tuollaisen ripin vastaanottaminen ja päästönsanalla siunaaminen ei tunnu oikealta. Mutta jos hyväuskoisena ajattelee asioiden korjaantuvan ja pedon lähtevän liikkeelle, niin ehkä on uskaliasta kieltäytyäkään? Toivottavasti en itse joudu koskaan tuollaiseen tilanteeseen. Ehkä en, sillä en ole vl.
Rippisalaisuus on kuulemma ehdoton ja vl-synninpäästö on käsitetty siellä ripiksi! Tuohon on vedottu hoitokokousten puhuttaessa esim. minulle monta kertaa. Vaikka ne olivat hengellistä väkivaltaa, jonka seurauksena monen terveys heikkeni ja mieli sairastui masennukseen, yksinäisyyteen. .. Sekin on rikollista.
Minäkin olen kokenut sosiaalisen eristämisen, vl-ystävien hylkäämisen, uskonnollisen painostamisen, helvelillä pelottelun... Mutta näytöt ovat vaikeita, kun kyseessä on toisella puolen vl-uskovaisen vakaumus, jolle hän kyllä huutaa oikeutusta. Hän saa toteuttaa tuomiotaan ja syrjintäänsä rauhassa, minä olen vain 'epäuskoinen', jolla Jumalan Valtakunta on joutunut hukkaan!
Minä en ole maallisen lain edessä rikollinen, mutta vl-kiemurteluun ja kaksinaamaisuuteen en suostunut. Siitä tuli vl-tuomio, joka ulottuu heikäläisten mielestä kuoleman jälkeiseen, jos en sitä ennen palaa.
Tuntuu niin kornilta kuulla vl-pedoista, kun meitä on nuhdeltu ja väärin kohdeltu höpösyntien tähden ja julistettu pakanaksi ja saatanan kätyriksi. ;(
>>> minä olen vain 'epäuskoinen', jolla Jumalan Valtakunta on joutunut hukkaan! >>>
vl-varmistuksesta! ;(
Kyllä tuo tuomio vielä sekaan mahtuu.
Ei vllillä ole mitään oikeutta ajatella että heidän (meidän) elämäntapa on se ainoa oikea ja kaikki muu tuhoon tuomittua. Kukapa tietää, kukaan ei ole tullut rajan takaa kertomaan...Ihmisarvo on tasan sama kaikilla, uskoipa millä lailla tai uskoiko millään lailla.
Minä en kyllä allekirjoita sitä, että ripittäytyminen riittää insestitapauksissa. Tunnen perheen, jossa isä jo yli kymmenen vuotta sitten pantiin lähestymiskieltoon perheestään kun ko.asia tuli ilmi. Ei siinä ajateltu että evankeliumi hoitaa.
Ikävä että olet joutunut kokemaan nuo kaikki kertomasi asiat. Yritä ajatella että ne kertovat enemmän tekijöidensä pikkusieluisuudesta kuin sinusta.
Minä en osaa ajatella ketään vl:ää pikkusieluiseksi.
Kun minulle aikuiset vl-ihmiset väittävät jotakin tai vaikka valehtelevat, minä uskon. Uskon ja odotan, että aikuiset tietävät mitä puhuvat ja miten lähimmäistä kohdellaan. Mutta erityisesti veeällien kohdalla olen pahasti pettynyt ja ärsyyntynyt. Välillä ihan vilpittömästi vain hämmästynyt.
Kunnon vl:n kohtaaminen on minulle nykyisin erittäin vaikea paikka. ;(
No miksi et osaa, suuri osahan on todella pikkusieluisia. Kaipa se johtuu siitä että kuvitellaan olevansa Jumalan ainoita valittuja ja säälitään sitä joka ei sitä armoa ole osalleen saanut (halunnut).
Sääliä kai se on ja sitten se sanotaan Rakkaudeksi minun kuolematonta sieluani kohtaan!
Joskus kyllä tuntuu, että tuossakin tilanteessa kyseessä ovat vain inhimilliset omanhyvyyden tunteet pinnassa, eikä vl itsekään usko sanomaansa tuomioon syvällä sisimmässään. Mutta seuroissa opetettu julistus pitää sanoa 'epäuskoiselle', oman 'verensä vapauttamisen takia'.
Jopa erillisiä puhuttelureissuja ovat vl-sukulaiset tehneet, että saavat sanoa, ettei eivl pääse uskollaan taivaaseen. Minulle siitä on silloin tällöin tavatessa muistutettu, kun muita perheenjäseniä on vl-tervehdyksillä siunattu, tullessa ja lähtiessä. Samoin jos alan keskustella uskonasioista, niin tuohon vl-tuomioon se yleensä loppuu. ;(
kuin musiikki?
On. Urheilu.
Lainaanpa toiselta foorumilta pienen pätkän:
-----
Kunnioitettu kansakoulunopettajani Helvi Pesonen sanoi jo 1950-luvulla: 'On tyhmää urheilla' ja jatkoi sitten: 'hengellään kävelemällä heikoilla jäillä.'
-----
Aivan aitoa vl-tyyliä: otetaan sopiva biblianpätkä ja irroitetaan se asiayhteydestään ja ympätään seurapuheeseen.
maailmassa on uskonnoilla kikkailu, esim vl.lahkolaiset harrastaa sitä.
Urheulu on upeeta katselin eilen meidän tyttöä (7v.)kun oli jalkapallo harjoituksissa voi sitä riemua ja iloa!.
lestaadiolaisuudessa on hassujapiirteitä muten musiikin luomisen kieltäminen, pitää veisata vain tylsiä virsiä ei saa tehdä itse musaa.
Omasta terveydesä huolehtivaa ei katsota hyvällä mutta tupakkaa "pitää" polttaa jotta voi olla oikee uskis.
Sairaat on v.lestan elämän asenteet.
Ei ole sinulle hyväksi täällä uskovaisten asioita väännellä. Taivaanisä ei hyvällä kaltaisiasi katsele.
Nousee mielee väistämättä se vetaus mädistä kaloista!.
Eikös tämä palsta ole nimenomaan keskustelua varten? Mitä asioita täällä mielestäsi saa käsitellä? Onko niin pelottavaa kohdata se tosiasia, että lestadiolaisuudessa on paljon epäkohtia ja kummallisuuksia, joita ei edes tiedetä miten ne ovat syntyneet? Kannattaa tulla tynnyristä pikkuhiljaa ulos. En tiedä mikä sinä olet tuomitsemaan ketään mädiksi kaloiksi, mutta hyvä jos tunnet itsesi niin onnistuneeksi ja kuuliaiseksi että voit sen tehdä.
"Taivaan isä ei hyvällä kaltaisiasi katsele."
Tällä lauseella varmasti myös vl-pedofilian uhreja lähestytään.
Eikö tämä ole jo pahuuden huipentumaa? Uskon, että Jeesus kärsii yhdessä jokaisen vl-uhkailun kohteeksi joutuneen kristityn kanssa.
Järkyttävää
mukamas huolestunut.
Mielestäni et ole huolestunut muusta kuin vl-kulisseista. Niiden on jo aika kaatua.
"huolestuneen" uhkailu ja ymmärtäkää.
Onko tällainen uhkailu ja vertailu mätiin kaloihin ja viittaaminen Raamattuun teillä tyypillistä ja arkipäiväistä. Tällaistako joudutte kokemaan?
No en minä ainakaan reaalielämässä ole kokenut, mutta täällä anonyyminä on helppo olla "huolestunut" ja "rakkauden" neuvoja käydä jakelemaan. Uskon, että jotkut ihmiset eivät oikeasti huomaa epäkohtia ympärillään, elävät laput silmillä. Ja haluavat uskoa siihen todellisuuteen.
**Tällaistako joudutte kokemaan?*'
....Sinulle vl-lättäjalka
;))
lättäjalat, niin on lättäjalat.