Itsensä halaaminen on hieman vaikeaa, olen tietysti kokeillut sitä, mutta eihän se koskaan toisen ihmisen syliä vastaa. Tyyny tuntuu tietysti mukavan pehmeältä ja turvalliselta omaa päätä vasten. Pehmoeläimiä on kiva halata läheisyyden kaipuussa. Joskus tulee itku, kun tajuaa taas kerran, miten vaikeaa tai mahdotonta jonkun sopivan kumppaanin löytäminen oikeasti on. Selibaattia voi tietysti harrastaa muutaman päivän, mutta sitten alkaa taas tehdä mieli. Ei ihmistä ole luotu yksinelämistä varten. Monen elämä menee "hukkaan" yksinelämisen johdosta. Ainahan sitä voi tietysti käyttää elämänsä työn tekoon ja matkusteluun sekä uusien näkökulmien ja ajatusten löytämiseen, mutta rajansa tietysti kaikella. Kahdeksan vuoden päästä olen 50-vuotias. Hyvä elämähän minulla on ollut, mutta tuskin minä koskaan ketään sopivaa löydän. Helpompaa voittaa lotossa. kuin löytää sopiva elämänkumppani.
Läheisyyden kaipuu :(
(._.)
5520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen 10 vuotta sua nuorempi mies ja ihan sama tunne joskus.
Tein aiheesta ketjunkin toiselle palstalle tässä jonkun aikaa sitten. http://keskustelu.suomi24.fi/node/8972678
Kuitenkaan en ihan yksin ole ja olen erakkoluonne. Monesti mietin että miten ne jaksavat jotka ovat kokonaan yksin vaikkapa tällä palstalla.
Eikä se selibaatti tai mikään sellainen seksuaalinen tyytyväisyys täytä sitä tyhjyyttä joka sydämessä on. Saisi jakaa jonkun kanssa tätä maailmaa, kokemuksia, hassuja ajatuksia, kutitella vatsasta ;) ja tietysti tarjota lämmin hali, en kerro enempää ettei iske itsellekin halu puristaa tyynyä. Harmi kun ei osaa edes itkeä omalla kohtalolleen, se osaa taitaa helpottaa.
Toisaalta, onpahan mullakin jonkinlaiset kriteerit seuralleni joten en voi valittaa. Ehkä pitäis perustaa alkoholiton halailu baari. :D
Luin laittamasi linkin. Itselläni on ollut samantapaisia kokemuksia lapsuudessani. Tosin sillä erotuksena, että äitini "lopetti" halaamiseni 10-vuotiaana, sanoen, että: "Nyt sinä olet jo liian vanha halattavaksi". Ehkä juuri tämän "halausvajeen" vuoksi haluaisin halia niin kovasti :)
Eikö sulla ole ketään kiikarissa?,kavereiden kaveria,tai työkaveria?,rohkeesti koittamaan mitään et ainakaan häviä. Ja muutenkin ei se elämä ole loppu nelikymppisenä :).
Ei vain ole ketään kiikarissa. Kaikki ovat aina "varattuja" tai eivät sitten ole kiinnostuneita minusta.
Just my luck!
Olipa tutun tuntuisia asioita, joita kirjoitit!
Mietin jo tuon sinun kirjoituksen jatkamista, mutta laitan tähän sen viimeisen lauseen vain... Kun elämästä puuttuu läheisyys, halailu ja seksi, se muuttuu lopulta asioiden hoitamiseksi ja ajanvietto-ongelmaksi: mitä tekisin sitten, kun olen saanut hoidettua kaikki asiat?
Minä haluaisin siinä kohden pysähtyä, halata, olla ja nauttia yhdessäolemisesta ja sekstailusta. Mutta sellainen elämä ei tainnut olla minua varten.