"Kiitos dfsasadasd hienosta runosta, mutta valitettavasti en jaa samanlaisia tunteita sinua
kohtaan. Mutta äläpä huoli, kyllä sinä varmasti saat vastakaikua rakkaudellesi jonkun
toisen suunnalta jonain päivänä."
Yritin ohjeidenne mukaan lähestyä rakkauteni kohdetta, mutta vastaus oli tuollainen. Mitä vitun hyötyä tämän palstan paskaohjeista on? Eivät ne toimi.
kohtaan. Mutta äläpä huoli, kyllä sinä varmasti saat vastakaikua rakkaudellesi jonkun
toisen suunnalta jonain päivänä."
Yritin ohjeidenne mukaan lähestyä rakkauteni kohdetta, mutta vastaus oli tuollainen. Mitä vitun hyötyä tämän palstan paskaohjeista on? Eivät ne toimi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rakkautesi kohde ei jakanut tunteitasi aikaisemmin eikä jaa tuon lähestymisesi jälkeenkään, eli ei ollut mitään menetettävää.
Tältä palstalta saa varmaan mukavasti vertaistukea, mutta jos palstalaisilla olisi jotain oikeita ratkaisuja yksinäisyyteen, niin he eivät varmaan enää olisi tällä palstalla.
Kyse ei varmaankaan ollut siitä, miten lähestyit vaan yksinkertaisesti siitä, että tunne ei ollut molemminpuoleinen.
Jos mietin miltä minusta tuntuisi erilaiset (kuvitteelliset) kiinnostuksenosoitukset, niin jos en yksinkertaisesti olisi jostain kiinnostunut niin ei asia muuksi muutu kertoi hän kiinnostuksestaan suoraan, runon muodossa tai vaikka seisoen päällään ja laulamalla Lesotholaista rakkauslaulua. Sen sijaan jos taas olisin kiinnostunut jostain, niin ei ole merkitystä kertooko hän asian jollain edellä mainituista tavoista tai kirjeellä tai vaikka pyytäisi äitinsä soittamaan minulle, kunhan vaan saan asiasta tietää.
Mutta toisaalta tiedän kyllä varsin hyvin miltä sinusta tuntuu. Itsekin olen jokusen kerran pakit saanut ja sen jälkeen tuntuu kyllä äärimmäisen pahalta, ja jotenkin siinä ajattelee ettei voi enää koskaan kiinnostua kenestäkään muusta tai ei kelpaa kenellekään. Kuitenkin ihminen on niin kumma olento, että yksipuoleiset ihastuksetkin menevät joskus ohitse (pahimmillaan itselläni kesti 4 vuotta, mutta pääsin kuitenkin viimein yli..) ja löytyy taas uusi, joka osoittautuu kiinnostavaksi. Sitten voi yrittää uudelleen. Uusikin yritys voi tietysti epäonnistua, mutta elämä on. Itse olen hakannut päätä seinään jo ihan tarpeeksi monta kertaa, mutta en aio luovuttaa, koska jos ei mitään aloitteita tee, niin on äärimmäisen epätodennaköistä, että koskaan ketään saisi, erityisesti jos on mies. Uskon myös vahvasti siihen, että jos joskus sattuu onnistamaan, niin aiemmat epäonnistumiset eivät varmaankaan enää siinä vaiheessa niin harmita.
En minä tiedä, oliko kyse siitä, että ns. kusin lähestymisen vai siitä että hän ei ollut kiinnostunut. Parhaani minä yritin:
"sinä olet
ilta-auringonpaisteen viimeinen
kuulas kimallus
kullanhtoisessa
rannan
vedessä
jota saaste
ja ihmisen pahuus
ei vielä
turmellut
olet ainejärjestön
enkelimäinen
valopilkku
ja minun sydämeni
pompahtelee kuin ohjus
kun näen kullanhohtoisen hiustupsusi
mennä viilettävän
yliopistolla
tai muualla
sillä silloin
sydämeni täyttyy rakkaudella
ja ilolla
ja tiedän
maailmassa on vielä hyvyyttä! "
Tuon kummempaa runoa en osaa kirjoittaa ja toisaalta ei tuo ole vähääkään huonompaa taidetta kuin esim. se mitä nykytaiteeksi kutsutaan.
Mutta jos et olisi koskaan tehnyt mitään, olisit vain haaveillut ja aina silloin tällöin harmitellut, että mitähän olisi tapahtunut, jos olisin kertonut hänelle tunteistani... olisiko se ollut parempi?
Hetken aikaa voi mennä sulatellessasi pettymystä, mutta eikun vaan sitten uutta matoa koukkuun. Kyllä se siitä!