Miten tähän on tultu.. Olen 21v nainen, asioiden pitäisi olla tällä hetkellä suht hyvin. Minulla on hyvä työpaikka, asun omillani, ystäviä on. Olen sairastanut aikoinani vaikean masennuksen, lapsuus ei ole ollut kehuttava, olen rikkinäisestä kodista jossa vanhemmat olivat alkoholisteja.
Olen pikkuhiljaa ajautunut siihen että käytän erilaisia pillereitä. Joko alkoholin kanssa tai ilman. Alkoholia olen käyttänyt kauan joka viikonloppu ja joskus pitempiäkin putkia. Ryynit ovat tulleet pikkuhiljaa tutuiksi. Olen lukenut paljon netissä päihdefoorumeita ja näin hankkinut tietoa erilaisista päihdyttävistä lääkkeistä ja tiedänkin aika paljon. Kaikki alkoi oikeastaan siitä kun vahingossa tutustuin narkkareihin ja heidän elämäntapansa alkoi jollain tavalla kiehtoa. Olen hankkinut lääkkeitä itselleni, lähinnä bentsoja ja opiaatteja. Suoneen en ole koskaan ottanut, nokan kautta vain. Ensin käytin vain kun olin kännissä, nykyään joskus muutenkin. Fyysistä koukkua minulla ei ole, mutta muuten ryynit ja niiden ottaminen pyörivät mielessä melkein jatkuvasti ja haluaisin vain päihtyä. Tuntuu ettei muuta mukavaa elämässäni enää ole ja selvinpäin olo ahdistaa. Tuntuu välillä siltä että haluaisin päästää kaiken vain menemään.
Narkkarituttavani käyttävät kovia huumeita, piriä ja heroiinia ym. Pillereiden lisäksi olen käyttänyt vain kannabista satunnaisesti.
Olen havahtunut tilanteeseen. Onko minusta parasta aikaa tulossa narkkari? Olenko jo? Miksi minä? Hoitoon varmaan kannattaisi hakeutua (terapiaan) jo tässä vaiheessa, mutta toisaalta en halua. Lääkäriajan varaaminen on toki pyörinyt mielessä, mutta sen takia että saisin itselleni reseptejä. Olenko hullu?
Purin vain ajatuksiani ja tuntuu hyvältä kun voi kirjoittaa.
Olen pikkuhiljaa ajautunut siihen että käytän erilaisia pillereitä. Joko alkoholin kanssa tai ilman. Alkoholia olen käyttänyt kauan joka viikonloppu ja joskus pitempiäkin putkia. Ryynit ovat tulleet pikkuhiljaa tutuiksi. Olen lukenut paljon netissä päihdefoorumeita ja näin hankkinut tietoa erilaisista päihdyttävistä lääkkeistä ja tiedänkin aika paljon. Kaikki alkoi oikeastaan siitä kun vahingossa tutustuin narkkareihin ja heidän elämäntapansa alkoi jollain tavalla kiehtoa. Olen hankkinut lääkkeitä itselleni, lähinnä bentsoja ja opiaatteja. Suoneen en ole koskaan ottanut, nokan kautta vain. Ensin käytin vain kun olin kännissä, nykyään joskus muutenkin. Fyysistä koukkua minulla ei ole, mutta muuten ryynit ja niiden ottaminen pyörivät mielessä melkein jatkuvasti ja haluaisin vain päihtyä. Tuntuu ettei muuta mukavaa elämässäni enää ole ja selvinpäin olo ahdistaa. Tuntuu välillä siltä että haluaisin päästää kaiken vain menemään.
Narkkarituttavani käyttävät kovia huumeita, piriä ja heroiinia ym. Pillereiden lisäksi olen käyttänyt vain kannabista satunnaisesti.
Olen havahtunut tilanteeseen. Onko minusta parasta aikaa tulossa narkkari? Olenko jo? Miksi minä? Hoitoon varmaan kannattaisi hakeutua (terapiaan) jo tässä vaiheessa, mutta toisaalta en halua. Lääkäriajan varaaminen on toki pyörinyt mielessä, mutta sen takia että saisin itselleni reseptejä. Olenko hullu?
Purin vain ajatuksiani ja tuntuu hyvältä kun voi kirjoittaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinuna pysyisin vaan siinä pajassa......
Tärkeätä olisi, että etsisit oikeanlaatusta seuraa, narkkarit ei ole sitä.
Oikeanlaatuisen seuran myötä voit saada todennäköisesti myös oikeanlaatuisia tai ainakin parempia harrastuksia.
Laita esim. edellämainittuja asioita tavoitteeksesi elämässä ja pyrit tavoitteesi toteuttamaan sinnikkäästi, niin kyllä onnistut.
Minulla on kunnollisia kavereita, suurimman osan ajastani olen heidän kanssaan. Narkkituttuja en ole edes nähnyt pitkään aikaan. Harrastuksia minulla on joitakin. Työt ovat suuri osa elämää ja normaali arjen pyörittäminen.
Eilen taas hommasin itselleni erästä lääkettä ja sekoilin yksin kotona, oli ihan hauskaa. Tuntuu ihan utopistiselta että olen tällainen. Ajatuksia purkaakseni olen aloittanut blogin pidon josta voin sitten joskus lukea miten kaikki lähti liikkeelle.
Halveksin juoppoja ja alkoholista kännissä olevia, ja ihmettelen miksi alkoholi on sallittu jos huumeet eivät. Alkoholi on todella paska aine. Ei paljoa kiinnosta nykyään enää dokata jos ei ole pillereitä mukana.
Olen jännityksen hakuinen ja vihaan tylsyyttä ja tavallisuutta, niitä mitä elämä on tulvillaan. En tiedä miksi olen tällainen.
Kannabistakaan en pidä minää oikeana huumeita enkä narkkareina mitään hasiksen polttelijoita. Onhan se juu ihan kiva aine mutta liian tavanomainen.
>Vedä ryynejä
>Pidä kannabista tavanomaisena
TTETT
MEe vittuun :D:D:Ddda
selvä tuleva narkkarihan se siällä!! :D tervetuloa kerhoon sisar hyvä ;)
elämä on tylsää ilman päihteitä/huumeita.
sitä on joku himo narkkaaja tai himourheilija. elämä tuntuu todella tylsältä jos on käyttänyt jotain aineita. ihan vaikka alkoholia. aika moni käyttää iltaisin lasin pari ja ottaa omaa aikaa. tullut aineitten vaikutuksen alaisena uusi persoona joka ei halua kuolla. oli aine mikä hyvänsä niin siitä tulee sillainen tunne.
Juntit kommentoi 3 vuotta vanhoja postauksia huomaa, että on huumeet pehmentäneet kopan.
IHANAA HUUMEITA. Sekakäyttö on parasta. Syökää myös sieniä.