Atyyppinen atooninen poissaoloepilepsia. Lapsellamme 3,5v todettiin tälläinen sattumalta. Oireet eeg:ssä "kohtausten" aikana hyvin lievät; laittoi vain silmät hetkeksi kiinni ja ranne retkahti (makuulla ollessa) sängynlaidan yli. Kun kohtaus loppui n. 5 sek:n kuluttua, avasi silmänsä ja nosti ranteen takaisin sängylle. Aikaisemmin lapsi myös kaatuili, mutta hänellä oli kuumetta yli 40 astetta, aivokalvontulehdus ja korvatulehdus, joten ihmekö tuo että jalat pettää alta. Neurologi kuitenkin sitä mieltä, että nämä voisivat olla epilepsiakohtauksia!?!? Noita kaatumisia ei tietty tullut eeg:n aikana... Aloitettiin Keppra ja Frisium ja muutaman pv:n päästä eeg siistimpi ja taas muutaman pv:n kuluttua täysin normaali. Näillä mennään nyt ainakin. 17.5. asti, kunnes uusi eeg edeltävästi ja lääkärin vastaanotto. Lapsi on nyt toipunut rankoista infektioistaan ja olemme päässeet kotiin. Epilepsialääkkeitä on nyt syöty reilu viikko ja poika on paljon reippaampi, puhuu enemmän, oma-aloitteisempi, temperamenttisempi, iloisempi. Toisaalta hän myös hermostuu aika helposti ja on hyvin uhmakas (toki ikäkin voi tehdä tämän) mutta muutos tullut siis lyhyessä ajassa lääkkeen aloittamisen jälkeen. Olimme pitkään sairaalassa, kun hän oli huonossa kunnossa ja sai siellä kaiken haluamansa esim. syömisten suhteen, joten paluu arkeen voi ottaa lujille pojan mielestä ja voi myös uhota tämän takia.
Onkohan tämä muutos pojassani pysyvä? Ei nyt välttämättä mikään huonokaan muutos, mutta hassulta tuntuu (hieman myös haikealta), kun poika on niin erilainen. Hän on voinut saada epilepsia aivokalvontulehduksen yhteydessä, mutta on myö mahdollista, että se on ollut hänellä jo aikaisemmin. hän on hieman ikätovereitaan hitaammin kehittynyt, mutta ei pahasti. Kävelemään alkoi 1v 3kk:tta, 2-3 sanan lauseita alkoi puhumaan n. 3 vuotiaana jne. Jospa epilepsia on hidastanut kehitystä..? Lähinnä kai kohtalotovereita kaipailen. Kirjoitelkaa, jos jollakulla herätti jotain ajatuksia.
Onkohan tämä muutos pojassani pysyvä? Ei nyt välttämättä mikään huonokaan muutos, mutta hassulta tuntuu (hieman myös haikealta), kun poika on niin erilainen. Hän on voinut saada epilepsia aivokalvontulehduksen yhteydessä, mutta on myö mahdollista, että se on ollut hänellä jo aikaisemmin. hän on hieman ikätovereitaan hitaammin kehittynyt, mutta ei pahasti. Kävelemään alkoi 1v 3kk:tta, 2-3 sanan lauseita alkoi puhumaan n. 3 vuotiaana jne. Jospa epilepsia on hidastanut kehitystä..? Lähinnä kai kohtalotovereita kaipailen. Kirjoitelkaa, jos jollakulla herätti jotain ajatuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä olet osannut päätellä ihan oikein. 3-4-vuotiaana on ns. uhmaikä. Minulla epilepsia alkoi 10 kk:n ikäisenä, puhuminen 3,5-vuotiaana. En ole saanut tietää, mistä epilepsiani puhkesi, mutta veikkaan huonoa sikiövaihetta, koska geeneillä ei ole osuutta.
Kehityspsykologiaan: Ensimmäiset ikävuoteni äidin kertomina -kirjassa on selvä maininta (suora lainaus): "Opit puhumaan VASTA oltuasi JO 3,5 vuotta vanha". Isot kirjaimet johtuvat äitini viestinnästä. Epilepsia siis hidastaa kehitystä. Joskus tällä palstalla on ollut kirjoituksia, että epilepsia lyhentää elinikää seitsemällä vuodella. En ole miettinyt asiaa.
Kiitos vastauksestasi:) Kyllä tuo muutos pojassa on ihan selkeä. Onneksi löytyi hyvä lääke ensiyrittämällä (ainakin vielä vaikuttaa siltä).
Meillä on myös 3,5 vuotias poika, joka on syönyt lääkitystä epilepsiaan 2 viikkoa. Lääke on kyllä eri (Trileptal 150 mg), mutta uhma ja ärtyneisyys ovat lisääntyneet, vaikka on muutenkin aika tempperamenttinen tapaus! Toivottavasti tilanne tasaantuu ja saamme " oman poikamme" takaisin, kuten tekin.
Meillä pojan kehitys on edennyt ns. normaalisti ja epi diagnosoitiin 2 kk sitten. TOIVOTTAVASTI lääkkeen kanssa ja epin yleensäkin jatkuu rauhallisissa merkeissä.
Kiitos vastauksestasi:)!
Löydettiinkö teidän pojan epilepsia sattumalta, vai tuleeko/tuliko hänelle selviä epilepsiakohtauksia? Kuinka olette sopeutuneet asian kanssa elämään. Itselläni on välillä helpompaa ja välillä rankempaa. Yritän olla murehtimatta liikoja ja tässä vaiheessa epäolennaisia juttuja (ajokortti, armeija jne.) mutta vaikeaa se on. Onko teidän pojan epilepsiaa pystytty yhtään "luokittelemaan" sen kummemmin?