Pohdin nyt tällaista asiaa kuin rukoileminen. Tarkemmin ajateltuna on aivan yksi hailee, rukoilit tai olit rukoilematta, niin kaikki menee, jos on mennäkseen.
Rukoileminen tulee ainoaksi vaihtoehdoksi silloin, kun mitään muuta toivoa ei enää ole tai ei voi itse vaikuttaa asioiden kulkuun mitenkään.
Esim. kuolemansairas voi enää vain rukoilla ja toivoa, että selviäisi.
Kun monisynnyttäjällä todetaan ultraäänitutkimuksessa, ettei lapsen tila ole nyt normaali, muuta ei ole tehtävissä, kuin rukoilla ja toivoa, että syntyisi terve lapsi.
Kun monisynnyttäjä menee taas kerran riskisynnytykseen, voi vain rukoilla, että synnytys menisi hyvin, eikä tulisi samanlaista verenvuotoa, kuin viime kerralla, jolloin sekä äiti ja lapsi olivat vähällä menehtyä.
Tarvitseeko silloin rukoilla, kun kaikki menee putkeen. Ei varmaankaan, mutta silloin on aihetta kiitokseen.
Jumalaa sekä rukoillaan, että kiitetään. Pitäiskös kiittää silloinkin, kun kaikki on mennyt päin persettä?
Olet saattanut rukoilla yhtä sun toista, mutta mikään ei ole mennyt toivomallasi tavalla. Kiitätkö, vai manaatko?
Laulussa sanotaan kyllä näin: Kiitos että, rukoukset monet monet kuulit sä, kiitos että, pyynnöt toiset, eivät saaneet täyttyä....-kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti... kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä.
Ja lopuksi... kiitos että, synneistäni, vapahtavi poikasi...
Kiitettävää siis löytyy, vaikkapa siitä, kun tulee taas kesä pitkän kylmän ja viluisen talven jälkeen.
Vaikka tuleehan se kesä luonnostaan, tarviiko tuosta edes kiitellä.
Uskovaisen elämään kuuluu rukoileminen. Joka saarna aloitetaan rukouksella ja usein myös päätetään rukoukseen. Jokainen sanankuulija asettaa kätensä ristiin ja painaa päänsä alas. Kun rukous loppuu, kuuluu salissa kohahdus, kun jokainen korjaa asentoaan ja rykäisee helpotuksen tunteen kuuluville.
...Siunaa suomen kansaa ja maan hallitusta... anna suotuisat seurailmat...rukoilemme tämän paikkakunnan epäuskoisten puolesta, jotta he käsittäisivät parannuksen armon..
Kirkon jumalanpalveluksessa on rukouksessa selvät kohteet, minkä puolesta tulee rukoilla, kuten sairaiden, kärsivien, köyhien, joskus työttömien, mutta ennenkaikkea maan hallituksen, eduskunnan ja tasavallan presidentin puolesta.
Nyt jos koskaan tarvis rukoilla maan hallituksen ja euroopan unionin, emu-rahaliiton ja kreikkalaisten puolesta, jotta näiden isosta kriisistä selvittäisiin. - jatkuu...
Rukoileminen tulee ainoaksi vaihtoehdoksi silloin, kun mitään muuta toivoa ei enää ole tai ei voi itse vaikuttaa asioiden kulkuun mitenkään.
Esim. kuolemansairas voi enää vain rukoilla ja toivoa, että selviäisi.
Kun monisynnyttäjällä todetaan ultraäänitutkimuksessa, ettei lapsen tila ole nyt normaali, muuta ei ole tehtävissä, kuin rukoilla ja toivoa, että syntyisi terve lapsi.
Kun monisynnyttäjä menee taas kerran riskisynnytykseen, voi vain rukoilla, että synnytys menisi hyvin, eikä tulisi samanlaista verenvuotoa, kuin viime kerralla, jolloin sekä äiti ja lapsi olivat vähällä menehtyä.
Tarvitseeko silloin rukoilla, kun kaikki menee putkeen. Ei varmaankaan, mutta silloin on aihetta kiitokseen.
Jumalaa sekä rukoillaan, että kiitetään. Pitäiskös kiittää silloinkin, kun kaikki on mennyt päin persettä?
Olet saattanut rukoilla yhtä sun toista, mutta mikään ei ole mennyt toivomallasi tavalla. Kiitätkö, vai manaatko?
Laulussa sanotaan kyllä näin: Kiitos että, rukoukset monet monet kuulit sä, kiitos että, pyynnöt toiset, eivät saaneet täyttyä....-kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti... kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä.
Ja lopuksi... kiitos että, synneistäni, vapahtavi poikasi...
Kiitettävää siis löytyy, vaikkapa siitä, kun tulee taas kesä pitkän kylmän ja viluisen talven jälkeen.
Vaikka tuleehan se kesä luonnostaan, tarviiko tuosta edes kiitellä.
Uskovaisen elämään kuuluu rukoileminen. Joka saarna aloitetaan rukouksella ja usein myös päätetään rukoukseen. Jokainen sanankuulija asettaa kätensä ristiin ja painaa päänsä alas. Kun rukous loppuu, kuuluu salissa kohahdus, kun jokainen korjaa asentoaan ja rykäisee helpotuksen tunteen kuuluville.
...Siunaa suomen kansaa ja maan hallitusta... anna suotuisat seurailmat...rukoilemme tämän paikkakunnan epäuskoisten puolesta, jotta he käsittäisivät parannuksen armon..
Kirkon jumalanpalveluksessa on rukouksessa selvät kohteet, minkä puolesta tulee rukoilla, kuten sairaiden, kärsivien, köyhien, joskus työttömien, mutta ennenkaikkea maan hallituksen, eduskunnan ja tasavallan presidentin puolesta.
Nyt jos koskaan tarvis rukoilla maan hallituksen ja euroopan unionin, emu-rahaliiton ja kreikkalaisten puolesta, jotta näiden isosta kriisistä selvittäisiin. - jatkuu...
Vastaukset 6
Vanhimmat
...Ihmisethän niitä päätöksiä tekevät, ei Jumala, miten Jumala siis voisi puuttua päätöksentekoelimiin?
Jumala voi ainoastaan luonnossa näyttää voimaansa, panemalla maan järisemään ja rankkasateet tulvia aiheuttamaan.
Kukas on syypää meksikonlahden öljyturmaan.
Olikohan kukaan hoksannut ennen turmaa rukoilla,; varjele meriämme öljykatastrofeilta.
Varjele miedät kaikesta pahasta! Mitähän se tahtoo sanoa? Paha tuntuu saaneen vallan, sillä uutiset suoltaa koko ajan jostain turmista, mellakoista ja tuhoisista luonnonmullistuksista.
Mutta palataanpa pieneen ihmiseen.
Kun lähetän pienen lapseni koulutielle liikenteen sekaan, auttaisko rukous, että varjele näitä pieniä koululaisia liikenteen vaaroilta ja miksei pedofiileiltakin, jotka houkuttelee namusilla mukaansa.
On turhaa rukoilla, että mannaa sataisi taivaasta, vaan kyllä se ruoka on haettava lähikaupasta.
On turhaa rukoilla itselleen terveyttä ja pitkää ikää, jos samalla vedän ahneesti joka päivä röökiä, syön rasvaisia ruokia ja en liiku yhtään, vaan makaan sohvalla, niinkuin sarjakuvan Wagneri-sika.
Terveyttä sitä rukoillaan, mutta tulee muistaa, että itsekkin voi tehdä asian hyväksi jotakin.
Ja te vanhat piijat, turha rukoilla aviopuolisoa, jos pysytte neljän seinän sisällä ja lähdette seurojen jälkeen oikopäätä kotimatkalle, kun pitäisi jäädä källäilemään sinne rauhanyhydistyksen pihalle ja pyytää rohkeasti niitä vanhoja poikia mukaanne iltateelle.
Yksi asia on lestadiolaiselle varmaa; syntejä ei vaikuta rukoilla suoraan Jumalalta, vaikka Isä-meidän rukous niin antaakin ymmärtää. Melperi nyt voi rukoilla itselleen tällä tavalla synnit anteeksi, mutta varmempaa on silti mennä rauhanyhdistykselle ja uskoa yleisestä saarnasta.
Pitääkö uskovaisen rukoilla ja kiittää miten usein? Riittääkö se, kun tavan mukaisesti seuroissa vaivut rukousasentoon. Milloin pitää polvistua rukoukseen? Ehtoollinen taitaa olla ainoa paikka, jossa seurakansa polvistuu rukoukseen. Olishan se nyt vaivalloista, jos seurasalissa polvistuttais lattialle ja ne valkoiset housunpolvet likaantuisivat.
Lestadiolais-uskossa ei harrasteta polvirukousta, mutta muissa vapaissa uskonsuunnissa sitä kyllä harrastetaan.
On itsestään selvää, että kun lähdetään sotarintamalle, rukoillaan henkensä puolesta. Mutta sopiiko silloin rukoilla varjelusta myös vihollisen hengelle. Metkaa vai mitä.
Minä en rukoile yksikseni. Kun aloitan päiväni, herään ensinnäkin aikaisin, jolloin muu perheväki vielä vetelee sikeitä. Haluan aloittaa päiväni kiireettömästi. Jos aloitan sen nukkumalla viime tippaan, kiiren ahdistaisi ja voin kiireissäni tehdä erehdyksiä.
Lähden ajoissa liikenteen ruuhkaan, silloin minulla ei ole kiirettä. Saavun työpaikalle hyvissä ajoin, silloin minulla on aikaa puhallella pahimmat höyryt ulos. En tee niinkuin tavallinen suomalainen, joka nukkuu viime tippaan, sälämäsee kiireiltään jotain suuhunsa. Talvella autotonlasit on jäässä, kun ei ehdi rappaamaan. Tullessaan työpaikalle on jo valmiiksi hengästynyt ja hermostunut. Tärkeintä monelle on aamutuimaan vetäistä se tupakka ja kahvimuka, jos iitä saisi voimaa.
Voimaa saa myös rukouksesta, mutta minä en siihen täysin luota. Luotan omaan itseeni ja järkevään elämänhallintaan.
sorry
Tehty mikä tehty, en voi enää tiivistää. Jos teksti on elävää ja mielenkiintoista, sen jaksaa kyllä lukea.
Minulla on vielä opettelua tekstin referoinnin kanssa. Monisanainen kun on, ei osaa lyhyesti ja ytimekkäästi.
Alkurukouksessaan saarnamies usein pyytää Jumalalta puhetta, kun omassa suussa ei tunne olevan muuta kuin sylkeä.
Olisi sopimatonta valmistella saarnaa etukäteen vaikka muistilapulle. Ei, se ei sovi lestadiolaissaarnaajan tyyliin, vaan puheen on annettava tulla Jumalan kautta.
Tätä pohdin mielessäni monasti, että saarnaaja ei luota omiin kykyihin, ei saarnaajaa voi kouluttaa tehtäväänsä, vaan kouluttaja on pelkästään Jumala. Ainoastaan alkutekstin voi puhuja etsiä kotonaan valmiiksi ja sitä mielessään hunteerata etukäteen. Muistiinpanoja tehdään vain silloin, kun on kysymyksessä alustus tai kokous.
Saarnamie ja kuulijat uskovat siihen, että jos puhetta ei tule, se johtuu Jumalasta.
Siksipä, olipa saarna pitkä tai lyhyt, sisältörikas tai silällötön, on yhtä hyvä saarna, koska Jumalan tahto oli tämä.
En oikein usko tähänkään, sillä jotkut saarnaajat eivät kehity, heistä ei siis tule lahjakkaita puhujia, vaikka olisivat puhuneet kymmenenkin vuotta.
taas Leksa-Veksalle kerran, että olet verraton pohdiskelija.
Otsikkosi oli: miksi pitää rukoilla? Se voisi myöskin olla: miksi saa rukoilla, koska on suurenmoista, että minä pienenä, mitättömänä ihmisenä saan olla yhteydessä ikiaikojen Jumalaan ja puhua Hänelle ja Hän kuulee rukoukset. Kyllä suoritan polvirukoukset joka aamu niinkuin täällä ivetakin sanoi tekevänsä.
Nyt varsinkin tänä aikana meidän hyvä rukoilla johdatusta Jumalalta esivallan puolesta. Näin sanotaan Raamatussa:
"1 Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,
2 kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. [Jer. 29:7; Bar. 1:11,12]
3 Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme,
4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. [2. Piet. 3:9]
5 Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. [1. Kor. 8:4 | Gal. 4:4,5]
6 Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut.
Noissa Raamatun jakeissa tuli taas kerran todistettua Jumalan pelastustarkoitus, Jumalan käsittämätön armo meitä ihmislapsia kohtaan, kun Hän antoi ainokaisen poikansa Jeesuksen, Kristuksen lunnaiksi kaikkien puolesta todistukseksi tarkoituksestaan. Tässä Jumala myös tahtoo, että kaikki ihmiset tulisivat tuntemaan totuuden, että niinkuin uskomme että Jumala on vain yksi, niin on myös YKSI VÄLITTÄJÄ Jumalan ja ihmisen välillä, ihminen Jeesus, Kristus, joka antoi itsensä lunnaiksi KAIKKIEN puolesta, TODISTUKSEKSI Jumalan tarkoituksesta.
Kyllä tämä on vakuuttavaa todistetta Jumalan rakkaudesta ja panee rukoillen kiittämään Häntä. YLISTYS HÄNEN PYHÄLLE NIMELLEEN!
Vaikka kuinka rukoilisimme, niin silti pitää muistaa itselläkin yrittää asioihin vaikuttaa. Jumala vain siunaa työmme, ei hän tee työtä meidän puolestamme.
Rukoile ja kiitä, eihän se nyt pelkästään kai elatukseen riitä...
Sota-aikana suomen kansa rukoili ja ihmekkö tuo, kun kohtalomme oli veitsenterällä.
Kuitenkin täytyy muistaa, että talvisodassa pakkanen oli meidän liittolaisemme ja jatkosodassa saksan korvaamaton apu.
Kenenkähän puolella Jumala mahtoi olla toisessa maailmansodassa ja kenen ei.
Suomen kansa turvasi Jumalaan, turvasikohan kukaan muu?
Mutta jos olisimme olleet niinkuin jehovan todistajat, että olisimme kieltäytyneet sotimasta, niin tuskinpa rukous olisi meitä pelastanut, vaan meidän maamme olisi miehitetty jo talvisodassa.
Vanha-Testamentti kertoo paljon sodista, joissa Jumala oli mukana omalla tavallaan.
Hyökkäyssota ei ole koskaan Jumalan mielen mukaista, vaan puolustautuminen. Vihollinen on vain se, joka sodan aloittaa ja hyökkää.
Mites jatkosota, oliko Jumala silloin puolellamme, koska kävimme silläkertaa hyökkäyssotaa, emme puolustussotaa. Kuitenkin halusimme saada vääryydellä vallatut alueemme takaisin ja siksi jatkosotakin saattoi olla oikeutettu ja Jumala taas puolellamme.
Toivottavasti Jumala on ottanut huomaansa kaikki kaatuneet sotilaamme siitä huolimatta, vaikka kaikki eivät uskovaisia olleetkaan.