Olen syntynyt 1960 luvun alkupuolella. Elin lestadiolaisessa kodissa, sanoisin aika perinteissä, tiukaksikin voisi kutsua.
-70 luvulla kävin rippikoulun ja sen jälkeen jäin pois lestadiolaisesta rytmistä...
Ihmettelen nyt mistä nuo hoitokokousjutut pursuaa? En tietenkään kyseenalaista niiden olemassaoloa, vaan ihmettelen miksi itse en niihin törmännyt missään ja koskaan? Sen muistan, että joku vl-ihminen saattoi vastaan kävellessä kysellä kuulumisia ja et miks en enää käy seuroissa, mut en tuota hoitokokouksena mitenkään kokenut, en edelleenkään tänä päivänäkään sitä niin koe. Kävin kuitenkin esim. suviseroissa vielä 1977 ja samoin Oulun kevät- tai oliko ne vappuseurat vielä samana vuonna. Kotiseudullani kävin siihen asti satunnaisen säännöllisesti seuroissa kotiväen mukana. Törmäsin ensimmäistä kertaa aiheeseen silloin karpon-ohjelman tullessa ulos. Silloin minua aihe lähinnä hymyilytti, ei tietenkään enää sillä lailla, koska peräähän niissä kuitenkin on ollut...
Olikohan ne kokoukset jonkun tietyn"ala-lahkon" järjestämiä sitten?
Tunnen edelleen silloisen lähipiirini lestadiolaisihmisiä ja edelleen he vaikuttavat ihan tasapainoisilta....
tämmösiä ajatuksia
-70 luvulla kävin rippikoulun ja sen jälkeen jäin pois lestadiolaisesta rytmistä...
Ihmettelen nyt mistä nuo hoitokokousjutut pursuaa? En tietenkään kyseenalaista niiden olemassaoloa, vaan ihmettelen miksi itse en niihin törmännyt missään ja koskaan? Sen muistan, että joku vl-ihminen saattoi vastaan kävellessä kysellä kuulumisia ja et miks en enää käy seuroissa, mut en tuota hoitokokouksena mitenkään kokenut, en edelleenkään tänä päivänäkään sitä niin koe. Kävin kuitenkin esim. suviseroissa vielä 1977 ja samoin Oulun kevät- tai oliko ne vappuseurat vielä samana vuonna. Kotiseudullani kävin siihen asti satunnaisen säännöllisesti seuroissa kotiväen mukana. Törmäsin ensimmäistä kertaa aiheeseen silloin karpon-ohjelman tullessa ulos. Silloin minua aihe lähinnä hymyilytti, ei tietenkään enää sillä lailla, koska peräähän niissä kuitenkin on ollut...
Olikohan ne kokoukset jonkun tietyn"ala-lahkon" järjestämiä sitten?
Tunnen edelleen silloisen lähipiirini lestadiolaisihmisiä ja edelleen he vaikuttavat ihan tasapainoisilta....
tämmösiä ajatuksia
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Olikohan ne kokoukset jonkun tietyn"ala-lahkon" järjestämiä sitten?"
Tuo kommenttisi kyllä pitää paikkaansa. Omalla kotipaikkakunnallani niitä järjestettiin tuon tuostakin ja eri muotoisina aina -80 luvun loppupuolelle saakka. Järjestäjät olivat persoonallisuushäiriöisiä vallan hamuajia ja kaikki johtui etupäässä naapurikateudesta. Joku valittiin syntipukiksi ja hänellä ei ollut mitään sanavaltaa omiin asioihinsa, vaan "houkat" päättivät mitä tuo syntipukiksi valittu oli tehnyt ja hänet pidettiin visusti asiasta täysin ulkopuolisena. Ja jopa niin, että joku hoitoaktivisti järjesti tilaisuuksia ja jätti aina tahallaan kertomatta puhuttelun syyn. Näin hän sairaassa päässään ikäänkuin antoi itselleen luvan Kristuksen kirkkolakiin vedoten levittää asiaa ja kutsua koolle aina ja aina vaan isompaa kokoonpanoa. Uhria ja hänen omaatuntoansa pilkattiin ja hänelle naurettiin ja kaikki tapahtui - ei se ymmärrä - periaatteella.
Itse myös 60 luvun alkupuolen lapsia vanhoillisesta kodista. 78-79 jo itse irtaannuttuani, mutta vielä alaikäisenä kotona asuessani sain olla todistamassa hoitoa, joka kohdistui vanhempiini. Vähän aikaisemmin samanlainen hoitosessio oli naapurissa ja pian toisaalla kylällä. Meidän sivukylällä oli pari-kolme paremmalle oksalle itsensä asettanutta valtaa ry:ssä himoitsevaa, vallanpitäjiä nuoleskelevaa, jotka saivat naapurikylistä samanlaisia joukkoonsa. Liki 10 hihhulihenkilöä meillä teki yhden illan töitä pitkälle yöhön. Äiti ja isä löytyivät aamulla itkuisina, sekaisina ja nurkkaan ahdistettuina. Rikollista, sairasta, saastaista. Edelleen vanhempien jo edesmentyä koen ahdistusta, surua, sääliäkin vanhempiani kohtaan. Itkettää.
kaa se...