Viime keväänä eräänä juhlapäivänä lähetin viisivuotiselle ihastukselleni kahvippyynnön tekstiviestillä. Vastausta ei kuulunut. Odotin neljä kuukautta, heräten öisin tarkistamaa puhelimeni. Totesin, etten saa vastausta koskaan. Olisin halunnut jutella miehen kanssa, siitä miten ahdistunut ja epätoivoinen olen. Olisin halunnut sanoa hänelle ne asiat, jotka ovat velloneet sisälläni vuodesta toiseen. Ehkä näin olisin päässyt yli hänestä, ehkä olisin huomannut ettei hän ole tarkoitettu minulle.
En pääse eteenpäin, olen jämähtänyt häneen ja ruusuisiin unelmiini hänestä. Vuoden verran, ennen ensimmäistä juttutuokiotamme hän osoitti minulle kiinnostusta, juttelimme ja sovimme että menen hänen puheilleen myöhemminkin. Olin jutelessamme hieman humalassa, hän vesiselvänä. Silloin kerroin tunteeni hänelle ja hän sanoi, minun valehtelevan.
Aamulla herätessäni muistin keskustelumme ja minua hävetti suunnattomasti, känniääliö puheeni, vaikka ne olivatkin totta. Hän ei pitänyt ryyppäämistäni fiksuna, joten häpesin senkin osalta.
Koulu alkoi jälleen kesäloman jälkeen ja käyttäydyin kuin hän olisi ilmaa. Hävetti niin suunnattoman paljon, etten pystynyt katsomaan häntä silmiin, en edes vilkaisemaan päälle.
Lukion päätyttyä en ole nähnyt miestä, mutta ajattelen häntä edelleen. En pysty aloittamaan suhteita, saati tapailemaan ketään. Hän oli elämäni rakkaus, jolta en koskaan saanut vastarakkautta. Moitteita vaan.
Hän vihaa minua.
En pääse eteenpäin, olen jämähtänyt häneen ja ruusuisiin unelmiini hänestä. Vuoden verran, ennen ensimmäistä juttutuokiotamme hän osoitti minulle kiinnostusta, juttelimme ja sovimme että menen hänen puheilleen myöhemminkin. Olin jutelessamme hieman humalassa, hän vesiselvänä. Silloin kerroin tunteeni hänelle ja hän sanoi, minun valehtelevan.
Aamulla herätessäni muistin keskustelumme ja minua hävetti suunnattomasti, känniääliö puheeni, vaikka ne olivatkin totta. Hän ei pitänyt ryyppäämistäni fiksuna, joten häpesin senkin osalta.
Koulu alkoi jälleen kesäloman jälkeen ja käyttäydyin kuin hän olisi ilmaa. Hävetti niin suunnattoman paljon, etten pystynyt katsomaan häntä silmiin, en edes vilkaisemaan päälle.
Lukion päätyttyä en ole nähnyt miestä, mutta ajattelen häntä edelleen. En pysty aloittamaan suhteita, saati tapailemaan ketään. Hän oli elämäni rakkaus, jolta en koskaan saanut vastarakkautta. Moitteita vaan.
Hän vihaa minua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.