Saatiin suoraan sanottuna päähänpisto, että nyt halutaan lapsi. Oltiin ilman ehkäisyä, kävi niin, että tulin kertalaakista raskaaksi. Oltiin sitten, että hei, se tapahtuu ihan oikeesti. Lapsi tulee. No, samalla tuntui hyvältä ja pelottavalta. Päätettiin, että antaa lapsen tulla. Niin sitten alkoi odotus. Olin enimmäkseen hyvällä mielellä, vaikka tuli hetkiä, jolloin kadutti. Kun en saanut enää housunnappia kiinni, kun vauvan liikkeet voimistuivat, kun maha alkoi kunnolla näkyä. Raskauden lopulla epäilytti eniten koko homma. Miten osattaisiin olla pienen vauvan kanssa. Miten selviän synnytyksestä. Synnytys meni hyvin, vaikka oli rankempaa, kuin osasin odottaa. Vauvan kanssa pärjättiin hyvin ja alkuhämmennyksen jälkeen hänestä tuli meille rakas elämän keskipiste. Kasvettiin siis vanhemmiksi. Tästä on pian kaksi vuotta aikaa ja toinen lapsi on harkinnassa. Nyt ei enää olla hämmentyneitä 16- vuotiaita.
vanhemmaksi kasvamista
@@@@@
5380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan samaa kaavaa noudatti meidänkin perheen muodostuminen, vaikka lapsestaoli puhuttukin jo jonkin aikaa ennen ehkäisyn poisjättöä. Minulla oli kuitenkin enemmän ikää (19), vaan silti samat asiat varmasti käytiin läpi.
Ei se vanhemmuus yhdessä yössä vanhemmillakaan tule, vaan siihen kasvetaan.
rupeaa pelottaamaan jokaisella kun alkaa h-hetki olla lähellä. Itselläkin oli samat fiilikset, lapsi oli todella haluttu ja rakastan tytärtäni enemmän kuin mitään! Meillä isä ei ole kuvioissa mutta itse olen kasvanut vanhempana jonkin verran ja tiedän, että jatkossa varmasti aina vain enemmän. Olen muuttunut ihmisenä jo nyt tähän lyhyeen aikaan todella paljon. Niin se vain on, että jokainen omalla tavallaan kasvaa vanhemmuuteen, aina vain enemmän mitä isommaksi lapsi kasvaa. Eikä kukaan joka esikoisen kanssa on, voi mitenkään tietää entuudestaan kaikkea, vaikka usein kuvitellaankin tietävämme. Mutta virheitä tekemällä sitä oppii, eikä kukaan vanhempi ole täydellinen.
Hiukan outo teksti.. Siinä vaiheessa kun hankkiutuu raskaaks niin on vähän vaikee enää katua, et tainnut kovin pitkälle ajatella asiaa ennenkuin päätitte lapsen tehdä.
Itse olet hieman outo, monet vanhemmat äiditkin ovat sanoneet että välillä pelottaa ja kaduttaa raskaus aikana, vaikka lasta oli yritetty vähän pitempäänkin.
Siis sinustako äidillä ei ole oikeutta olla peloissaan kun kehossa tapahtuu ruumiillisia muutoksia, sekä tunteissa on kuohuja kun hormonit heittelee? Oletkohan itse koskaan edes ollut raskaana, saatika hoitanut lasta. Luulenpa että sellaista äitiä ei maapallolta löydy, joka ei koskaan olisi epävarma siitä mitä lapsen hoitoon tulee. Kukaan ei ole siitä ketään tuomitsemaan.