Olen jo yli 30-vuotias nainen ja olen suunnilleen noin parikymppisestä alkaen tuntenut jotenkin ambivalentteja fiiliksiä "seksuaalisuudestani'. Itse asiassa lapsesta melko pitkälle yli kaksikymppiseen ajattelin olevani aseksuaali ja ihastuin lähinnä etäisiin hahmoihin, kuten julkkiksiin ja joihinkin opiskelu- tai työpaikan mieshenkilöihin, joille en kuitenkaan kertonut asiasta, sillä olen hieman ujo ja elämäni on ollut aina melko yksinäistä. Kuitenkin olen muiden ihmisten mukaan jopa viehättäväksi määriteltävissä (olen tehnyt hieman mallintöitä jne.) ja kaverit ja sukulaiset ovat antaneet niin ymmärtää. Seksuaalissävytteisiä ihmissuhteita minulla on ollut elämäni aikana aivan muutaman miehen kanssa, sillä olen konkreettisesti ihastunut yleensä miehiin.
Kuitenkin minulla on sellainen sosiaalisia tilanteita häiritsevä piirre, että tunnen vetoa naisia kohtaan ja yrittäessäni salata sitä muuttuu sosiaalinen tilanne vieläkin kiusallisemmaksi. Jännitän toisin sanoen naisia...erityisesti sellaisia, jotka koen mielestäni viehättäviksi. Tätä todennäköisesti _kukaan_ ulkopuolinen ei osaisi ikinä edes arvata minusta ja he vain kuvittelevat minun olevan joko ujo tai ns. "ylpeä" tms. Tietoisesti jopa välttelen asiointia naisten kanssa, sillä minulle tulee sellainen fiilis, että jos katseeni kohtaa heidät, nainen "arvaa" että salaa tunnen vetoa häntä kohtaan, mikä saa puolestaan minut häpeämään. Miesten kanssa asioidessa vastaava jännite puuttuu yleensä kokonaan ja pystynkin juttelemaan rennosti heidän kanssaan. Mielestäni myöskin naisen vartalo on esteettisessä mielessä huomattavasti miehen vartaloa eroottisempi ja naiset yleensä myöskin korostavat vartaloaan ja kasvojaan. Toki useimmat ulkonäköönsä panostavat naiset ovat heteroja ja voisivat kiusaantua siitä, jos joku nainen katselisi heitä "sillä silmällä". Tunnen itseni suoraan sanoen "noloksi pelleksi" tai perverssiksi, kun näin ajattelen ja välillä epätoivo iskeekin. Viime aikoina ko. vaivan vuoksi on tullut mieleen jopa itsetuhoisia ja muita epätoivoisuuden puolelle kurkottelevia ajatuksia.
En oikein tiedä, että 1. onko kyseessä edes ongelma sen naisen näkökulmasta ja 2. olenko edes lesbo vai 3. onko kyseessä jonkinlaista pakkomielteistä ajattelua. Joskus tuntuu siltä, että alan jo seota näiden ajatusten kanssa. Yksi ongelma on myöskin se, etten osaa rajoittaa kyseisiä "kiellettyjä ajatuksia" esim. vain biletysympäristöön tai henkilöihin, jotka tietäisin lesboiksi, vaan ko. ajatukset tulevat mieleeni käytännössä ajasta ja paikasta riippumatta. Hetkellisen ihastukseni kohde voi olla myös esim. huomattavasti vanhempi tai reilusti ylipainoinen ja silti katselen häntä salaa tietyn intohimon vallassa. Tämä kuulostaa varmastikin aivan naurettavalta ongelmalta ja tekstini provolta, mutta totuus on tässä tapauksessa tarua kummallisempaa. Oli pakko kirjoittaa tästä, kun alkaa tulla epätoivoinen olo. Olen jo hakenut ammattiapua, mutta kiinnostaisi kuulla myös kommentteja täällä.
Kuitenkin minulla on sellainen sosiaalisia tilanteita häiritsevä piirre, että tunnen vetoa naisia kohtaan ja yrittäessäni salata sitä muuttuu sosiaalinen tilanne vieläkin kiusallisemmaksi. Jännitän toisin sanoen naisia...erityisesti sellaisia, jotka koen mielestäni viehättäviksi. Tätä todennäköisesti _kukaan_ ulkopuolinen ei osaisi ikinä edes arvata minusta ja he vain kuvittelevat minun olevan joko ujo tai ns. "ylpeä" tms. Tietoisesti jopa välttelen asiointia naisten kanssa, sillä minulle tulee sellainen fiilis, että jos katseeni kohtaa heidät, nainen "arvaa" että salaa tunnen vetoa häntä kohtaan, mikä saa puolestaan minut häpeämään. Miesten kanssa asioidessa vastaava jännite puuttuu yleensä kokonaan ja pystynkin juttelemaan rennosti heidän kanssaan. Mielestäni myöskin naisen vartalo on esteettisessä mielessä huomattavasti miehen vartaloa eroottisempi ja naiset yleensä myöskin korostavat vartaloaan ja kasvojaan. Toki useimmat ulkonäköönsä panostavat naiset ovat heteroja ja voisivat kiusaantua siitä, jos joku nainen katselisi heitä "sillä silmällä". Tunnen itseni suoraan sanoen "noloksi pelleksi" tai perverssiksi, kun näin ajattelen ja välillä epätoivo iskeekin. Viime aikoina ko. vaivan vuoksi on tullut mieleen jopa itsetuhoisia ja muita epätoivoisuuden puolelle kurkottelevia ajatuksia.
En oikein tiedä, että 1. onko kyseessä edes ongelma sen naisen näkökulmasta ja 2. olenko edes lesbo vai 3. onko kyseessä jonkinlaista pakkomielteistä ajattelua. Joskus tuntuu siltä, että alan jo seota näiden ajatusten kanssa. Yksi ongelma on myöskin se, etten osaa rajoittaa kyseisiä "kiellettyjä ajatuksia" esim. vain biletysympäristöön tai henkilöihin, jotka tietäisin lesboiksi, vaan ko. ajatukset tulevat mieleeni käytännössä ajasta ja paikasta riippumatta. Hetkellisen ihastukseni kohde voi olla myös esim. huomattavasti vanhempi tai reilusti ylipainoinen ja silti katselen häntä salaa tietyn intohimon vallassa. Tämä kuulostaa varmastikin aivan naurettavalta ongelmalta ja tekstini provolta, mutta totuus on tässä tapauksessa tarua kummallisempaa. Oli pakko kirjoittaa tästä, kun alkaa tulla epätoivoinen olo. Olen jo hakenut ammattiapua, mutta kiinnostaisi kuulla myös kommentteja täällä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikä sua estää kokeilemasta naista?, laita vaikka deittiprofiili tai mee gaybaariin, et ainakaan häviä mitään jos kokeilet ja sit tiedät ainakin miten asiat on.
Jos kerran on heteroseksuaalisia suhteita, niin miksei voisi olla kiinnostunut samasta sukupuolesta? Ei se ole mikään häpeä. Ehkä etsit jotain uutta ja jännittävää. Ihan samalla tavalla suhteessa on rakkautta ja välittämistä, seksuaalistakin. Fantasioida saa ihan vapaasti, se poistaa ihmisen hetkeksi tästä harmaasta arjesta. Sinun ei tarvitse pelätä olevasi lesbo, turrutat vain omat tunteesi, etkä pääse sinuksi tunteittesi kanssa.
Joillakin on suhde samaa sukupuolta olevan kanssa, jotkut taas päätyvät vain fantasioimaan. Se on vain ihan tätä nykymaailmaa. Huono juttu on se, että omat arvot ja tuntemukset ovat ristiriidassa keskenään ja tulee estoja vastaan. Esim. kiinnostus samaa sukupuolta kohtaan on suuri, muttei halua aloittaa suhdetta homon leiman takia ja muiden suhtautumisien takia (koska siinä on kaikkea negatiivista) tai sitten ylipäätänsä itse pitää sitä jotenkin häpeällisenä ja peiteltävänä asiana. Kaikki lähtee itsestä ja siitä, kuinka paljon kantti kestää, omasta itsetunnosta. Jos se on huono, se vaikuttaa sitten myös kaikkeen elämiseenkin.
Ajattele asiaa näin, että lesbo on vain yksi niistä leimoista, joita ihminen voi antaa itselleen. Leimoista voi olla yhtä paljon haittaa kuin hyötyä. Ei kannata keskittyä silti liikaa leimoihin, koska ne eivät ole todellisia. Todellisia ovat ne tunteet, joita tunnet juuri nyt. Ihminen ei ole sitä, mitä hän on ollut menneisyydessä, vaan sitä mitä hän päättää olla juuri nyt. Kysy itseltäsi ovatko nuo tunteesi riittävä peruste lesboon käytökseen. Tai mikä on minimitoimenpide, jolla saisit toistaiseksi mielenrauhan. Saatat olla sellainen ihminen, joka ei välttämättä halua reagoida omiin tunteisiinsa sen kummemmin. Se on ok. Saatat olla päinvastoin. Mikäpäs siinä.
Minulla on samanlaisia kokemuksia. Edelleen yli kolmekymppisenä yritän kieltää asian itseltäni, pelko ja häpeä, että jotkut huomaisivat todellisen suuntautumisen.
Kyllä tuo on jotain sellaista killetyn hedelmän houkutusta. Ihminen koke kiusausta joskus jota ei oikein itsekkään hyväksy halua tehdä. Tiedän että iltasella suklaakakkupala ei oel terveysherkku, mutta mitä enemmän ajattelen asiaa niin sitä tódennököisemmin se valahtaa kurkusta asla.
Olet normaali hetero kun sinulla on ollut noruusessa kaukoihastuksia miehiin. se on ihan tyypillistä varsinkin nuorille tytöille.