Olen usein kuullut sanottavan, että stressi on vain viisaiden (ehkä jopa mukamas älykkäiden) ihmisten tauti. Stressaajat jopa joskus vähättelevät ihmisiä eli pitävät heitä tyhminä sen takia, että nämä eivät ota painetta asioista. Tämähän on toki johonkin pisteeseen asti perusteltua. Eläimet tuskin stressaavat eivätkä lapsetkaan ymmärrä moisen päälle, mutta miksi ihmeessä sitten viisaat ja mukamas älykkäät ihmiset stressaavat? Stressihän on pahasta ja sillä on tutkimuksien mukaan paljon haittavaikutuksia ja pahimmillaan stressi voi johtaa burn outtiin eli "burnikseen"!
Oma ajatusketjuni ja logiikka on yksinkertaista, koska ihmiset ovat yksinkertaisia. Tutkitaan sitä esimerkin kautta: työ aiheuttaa stressiä Pekalle. Pekka stressaa niin pahasti työasioitaan, että kotona ei tule mistään mitään, öitä ei nukuta hyvin jne. Pekka on polttamassa itseään loppuun, lapset kärsii kun isä on aina huonolla tuulella ja tällaista tavanomaista menoa. Mitä viisas ja älykäs Pekka tekee kun tästä asiasta huomautetaan häntä ja hän varmasti itsekin sen huomaa fiksuna miehenä. Pekka tekee enemmän töitä, aikeuttaen itselleen ja myös perheelleen lisää pahaa oloa ja parhaimmillaan jopa polttaa itsensä loppuun. - Ei näin.
Pekan pitäisi viisaana ja älykkäänä miehenä mallintaa elämäänsä pari askelta eteenpäin ja tehdä valintoja, jotka eivät loppujen lopuksi ole edes kovin vaikeita. Mikäli Pekka epäonnistuu työssään niin mitkä ovat seuraukset? Kannattaako tämän uhkakuvan takia pilata omaa ja ehkä jopa muidenkin elämää ja varsinkin kuinka pitkäksi aikaa tämä kannattaa tehdä? Kun tähän on saatu vastaus niin on helppo painaa menemään se mitä Pekasta saadaan irti. Pekka arvioi, että jaksaa painaa töitä kovaa 2kk ja perhe ymmärtää tämän. Sitten punnitaan tilanne uudestaan jne. Pekka tekee 2kk töitä kovaa ja parhaansa. Mikäli tuloksena on potkut niin Pekka ei ollut tarpeeksi hyvä työssään tai vaihtoehtoisesta halusi elämältään jotain muuta kuin tätä työtä. Mikäli Pekka onnistuu työurakassaan niin jatkossa Pekan pitäisi pystyä saamaan asiansa paremmin balanssiin eikä töistä saisi jatkossa tulla näin stressaavaa. Pekka ymmärtää, että ei jaksaisi tällaista työstressiä kuin maksimissaan xx kuukautta ja perhe ei ehkä sitäkään jne. Kun Pekka teki ratkaisun, että panostaa työhönsä 2kk "täysillä" tai parhaansa tietyn suunnitelman mukaan ei asiasta tarvi edes ottaa enää sen kummempaa stressiä. Mikäli homma ei toimi niin työ on liian vaativaa Pekalle ja Pekan pitäisi löytää parempi paikka, että olisi onnellinen.
Esimerkki oli huonohko, mutta kärjistettynä älykkään ihmisen pitäisi ymmärtää, että stressaamisesta ei ole mitään hyötyä. Lakonisesti voisi sanoa, että tehdään parhaamme kuten suomalaiset urheilijatkin sanovat. Suomalaiset urheilijat eivät varmaankaan stressaa (taitavat olla tyhmiä), koska he luultavasti käyttävät tätä mielestäni älykkäämpää mallintamista ja ovat voineet miettiä, että millä hinnalla kannattaa tähdätä olympiakultaan. Kannattaako siihen uhrata xx vuotta elämästä ja käytännössä eristyä koko muusta maailmasta ja vain reenata vai onko sittenkin parempi hengähtää ja elää välillä. Jos eristäydyt neljäksi vuodeksi tai koko nuoruutesi menee reenatessa ja siltikin olympiamitali jää saamatta niin mitäs sitten? Kai olit mallintanut tämänkin mahdollisuuden ja pystyt hyväksymään sen parissa päivässä ja heräämään iloisesti seuraavaan aamuun ja uusiin koitoksiin.
Elämä on onnellisuuden tavoittelua ja tavoitteiden kustannuksien arvioimista. Kannattaako lukea itsensä lääkäriksi vai pitäisikö mennä lukion jälkeen hanttihommiin. Kumpi tekee sinusta keskimääräisesti onnellisemman jos vihaat koulunkäyntiä ja elät pitkän elämän. Kuinka paljon mielekäs työ sinulle merkitsee? Kuinka paljon olet valmis uhraamaan aikaasi yksittäiseen tärkeähköön pääsykokeeseen jne. jne. Älykkään ihmisen pitäisi pystyä suhteellisen helposti mallintamaan nämä asiat helposti ja nopeasti, koska kyllä kai älykäs ihminen itsensä tuntee. Eikä näissä tarvi käyttää kuin karkeita arvioita niin stressitaso pysyy sellaisena kuin itse sen haluat pitää. Kun sodan keskellä ihminen pelkää kuollakseen niin sehän ei ole enää stressiä vaan pelkoa? Pelko on pakotettua, mutta stressistään ihminen päättää ihan itse.
Enkä missään nimessä halua olla hyökkäävä stressaavia ihmisiä kohtaan. Painitte varmasti vakavien ongelmien kanssa ja moni hyvä ystäväni stressaa mielestäni liikaa ja olen vierestä seurannut myös burn outtiin menemistä, joka ei ole kaunista katseltavaa. Tämä teksti on vain ihmisten herättelyksi, jotta turha stressaaminen jäisi vähemmälle ja punnittaisiin niitä asioita ja pyrittäisiin parhaisiin ratkaisuihin sellaisella hinnalla, että lopputuloksena ei olisi henkilökohtainen burn out ellei sitten näe, että on valmis maksamaan sen hinnan asiasta, jonka takia stressaa.
Oma ajatusketjuni ja logiikka on yksinkertaista, koska ihmiset ovat yksinkertaisia. Tutkitaan sitä esimerkin kautta: työ aiheuttaa stressiä Pekalle. Pekka stressaa niin pahasti työasioitaan, että kotona ei tule mistään mitään, öitä ei nukuta hyvin jne. Pekka on polttamassa itseään loppuun, lapset kärsii kun isä on aina huonolla tuulella ja tällaista tavanomaista menoa. Mitä viisas ja älykäs Pekka tekee kun tästä asiasta huomautetaan häntä ja hän varmasti itsekin sen huomaa fiksuna miehenä. Pekka tekee enemmän töitä, aikeuttaen itselleen ja myös perheelleen lisää pahaa oloa ja parhaimmillaan jopa polttaa itsensä loppuun. - Ei näin.
Pekan pitäisi viisaana ja älykkäänä miehenä mallintaa elämäänsä pari askelta eteenpäin ja tehdä valintoja, jotka eivät loppujen lopuksi ole edes kovin vaikeita. Mikäli Pekka epäonnistuu työssään niin mitkä ovat seuraukset? Kannattaako tämän uhkakuvan takia pilata omaa ja ehkä jopa muidenkin elämää ja varsinkin kuinka pitkäksi aikaa tämä kannattaa tehdä? Kun tähän on saatu vastaus niin on helppo painaa menemään se mitä Pekasta saadaan irti. Pekka arvioi, että jaksaa painaa töitä kovaa 2kk ja perhe ymmärtää tämän. Sitten punnitaan tilanne uudestaan jne. Pekka tekee 2kk töitä kovaa ja parhaansa. Mikäli tuloksena on potkut niin Pekka ei ollut tarpeeksi hyvä työssään tai vaihtoehtoisesta halusi elämältään jotain muuta kuin tätä työtä. Mikäli Pekka onnistuu työurakassaan niin jatkossa Pekan pitäisi pystyä saamaan asiansa paremmin balanssiin eikä töistä saisi jatkossa tulla näin stressaavaa. Pekka ymmärtää, että ei jaksaisi tällaista työstressiä kuin maksimissaan xx kuukautta ja perhe ei ehkä sitäkään jne. Kun Pekka teki ratkaisun, että panostaa työhönsä 2kk "täysillä" tai parhaansa tietyn suunnitelman mukaan ei asiasta tarvi edes ottaa enää sen kummempaa stressiä. Mikäli homma ei toimi niin työ on liian vaativaa Pekalle ja Pekan pitäisi löytää parempi paikka, että olisi onnellinen.
Esimerkki oli huonohko, mutta kärjistettynä älykkään ihmisen pitäisi ymmärtää, että stressaamisesta ei ole mitään hyötyä. Lakonisesti voisi sanoa, että tehdään parhaamme kuten suomalaiset urheilijatkin sanovat. Suomalaiset urheilijat eivät varmaankaan stressaa (taitavat olla tyhmiä), koska he luultavasti käyttävät tätä mielestäni älykkäämpää mallintamista ja ovat voineet miettiä, että millä hinnalla kannattaa tähdätä olympiakultaan. Kannattaako siihen uhrata xx vuotta elämästä ja käytännössä eristyä koko muusta maailmasta ja vain reenata vai onko sittenkin parempi hengähtää ja elää välillä. Jos eristäydyt neljäksi vuodeksi tai koko nuoruutesi menee reenatessa ja siltikin olympiamitali jää saamatta niin mitäs sitten? Kai olit mallintanut tämänkin mahdollisuuden ja pystyt hyväksymään sen parissa päivässä ja heräämään iloisesti seuraavaan aamuun ja uusiin koitoksiin.
Elämä on onnellisuuden tavoittelua ja tavoitteiden kustannuksien arvioimista. Kannattaako lukea itsensä lääkäriksi vai pitäisikö mennä lukion jälkeen hanttihommiin. Kumpi tekee sinusta keskimääräisesti onnellisemman jos vihaat koulunkäyntiä ja elät pitkän elämän. Kuinka paljon mielekäs työ sinulle merkitsee? Kuinka paljon olet valmis uhraamaan aikaasi yksittäiseen tärkeähköön pääsykokeeseen jne. jne. Älykkään ihmisen pitäisi pystyä suhteellisen helposti mallintamaan nämä asiat helposti ja nopeasti, koska kyllä kai älykäs ihminen itsensä tuntee. Eikä näissä tarvi käyttää kuin karkeita arvioita niin stressitaso pysyy sellaisena kuin itse sen haluat pitää. Kun sodan keskellä ihminen pelkää kuollakseen niin sehän ei ole enää stressiä vaan pelkoa? Pelko on pakotettua, mutta stressistään ihminen päättää ihan itse.
Enkä missään nimessä halua olla hyökkäävä stressaavia ihmisiä kohtaan. Painitte varmasti vakavien ongelmien kanssa ja moni hyvä ystäväni stressaa mielestäni liikaa ja olen vierestä seurannut myös burn outtiin menemistä, joka ei ole kaunista katseltavaa. Tämä teksti on vain ihmisten herättelyksi, jotta turha stressaaminen jäisi vähemmälle ja punnittaisiin niitä asioita ja pyrittäisiin parhaisiin ratkaisuihin sellaisella hinnalla, että lopputuloksena ei olisi henkilökohtainen burn out ellei sitten näe, että on valmis maksamaan sen hinnan asiasta, jonka takia stressaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siitähän on tutkimuskin tehty viimeaikoina että fiksut ei stressaa niin paljoa kun typerämmät kanssaihmiset, fiksut kehittävät selvityskeinoja toisinkun loppuunpalavat stressaajat.
Eli asia on aivan päinvastoin.
No, itse ajattelisin niin, että stressi auttaa ihmistä keskittymään intensiivisesti yhteen asiaan. Se on kuin turbo-nappi. Lyhytkestoinen stressi auttaa, mutta pitkäkestoinen aiheuttaa burn outin. Itse pidän pienestä stressistä silloin tällöin, koska ilman sitä jokin tuntuu olevan pielessä. Tuohon Pekka-esimerkkiin on kommentoitava, että jos työpaikalla ei tajuta pitää työntekijöiden stressiä vähäisenä, on joko esimiehet tyhmiä tai kyseessä on aika extreme-organisaatio, esim. sairaalan ensiapu.
en jaksanut lukea loppuun mutta ajatukseni.
tressi vähentää tunarointia mutta liiallinen tressi pienistä asioita laittaa pään sekaisin joka on kohtalokasta.
teoilla on aina seuraamukset ja silloin voi syyttää itseään, jos ei ole tehnyt asialle mitään ja siitä humauteltu.
noh ei se ainakaan kivaa ole, jos se on jostain muusta lähtöisin itsestä ja asialle ei voi mitään.