Kyllä ainakin minä annan suuren arvon asiantuntemukselle sellaiselle mitä Ulla ja Sauvokin koulutuksen ja koko elämäntyönsä kautta ovat omaksuneet, He ovat jo ammatinvalintavaiheessa ajautuneet sellaiseen, minkä ovat kokeneet sydäntä lähelle. Miten herkästi sitä täälläkin kuunnellaan kun joku etelän herra käy sanomassa oman painavan sanansa jostakin tärkeästä seikasta, mutta oman kylän taitajia ja tietäjiä ei arvosteta.
Jokainen oman kukkaronsa tuntee ja moni osaa päättää, mikä siinä omassa pihapiirissä on säilyttämisen arvoista ja mikä joutaa purkaa. Ja monella on silmää sillekin sopiiko jokin uusi vanhan rinnalle ettei koko milijöö menetä merkitystään. Pellon laidassa kymmenet sukupolvet seissyt lato tai aittarakennus, kun sellaisen kerran kaataa ja polttaa poroksi, sitä ei enää siihen entisen malliin rakenneta että sillä olisi ne miljoonat muistot mukananaan – se on kaikki menetetty, mikä kerran puretaan. Ja kuitenkin ihminen sitä mukaa kuin ikää tulee hakee ympäristöstään kiintopisteitä, jotka viestivät jotain tärkeää menneestä elämästä. Sitä ne nuo etelän takaisinmuuttajatkin loppujen lopuksi täältä korvesta hakevat, jotakin lapsuuden ja nuoruuden ajan tuttua että tietää eläneensä. Varmasti jokainen, joka on paljon matkustellut, on huomannut monissa paikoin jotain puskutraktoreilta säästynyttä mikä viihdyttää silmää vaikka sitä ympäröi kalsea urbaaniympäristö. Kyllä jokaisella edes joltisenkin verran silmää löytyy vanhan ja kauniin päälle. Tutustukaapa vaikkapa ympäristö.fi sivuilla kulttuurimaisemaa käsitteleviin juttuihin osoitteessa http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=3907&lan=fi tai kansanperinneblogiin osoitteessa http://blog.kansanperinne.net/ ja erityisesti perinnemaisemablogiin osoitteessa http://vspmy.vuodatus.net/.
Jokainen oman kukkaronsa tuntee ja moni osaa päättää, mikä siinä omassa pihapiirissä on säilyttämisen arvoista ja mikä joutaa purkaa. Ja monella on silmää sillekin sopiiko jokin uusi vanhan rinnalle ettei koko milijöö menetä merkitystään. Pellon laidassa kymmenet sukupolvet seissyt lato tai aittarakennus, kun sellaisen kerran kaataa ja polttaa poroksi, sitä ei enää siihen entisen malliin rakenneta että sillä olisi ne miljoonat muistot mukananaan – se on kaikki menetetty, mikä kerran puretaan. Ja kuitenkin ihminen sitä mukaa kuin ikää tulee hakee ympäristöstään kiintopisteitä, jotka viestivät jotain tärkeää menneestä elämästä. Sitä ne nuo etelän takaisinmuuttajatkin loppujen lopuksi täältä korvesta hakevat, jotakin lapsuuden ja nuoruuden ajan tuttua että tietää eläneensä. Varmasti jokainen, joka on paljon matkustellut, on huomannut monissa paikoin jotain puskutraktoreilta säästynyttä mikä viihdyttää silmää vaikka sitä ympäröi kalsea urbaaniympäristö. Kyllä jokaisella edes joltisenkin verran silmää löytyy vanhan ja kauniin päälle. Tutustukaapa vaikkapa ympäristö.fi sivuilla kulttuurimaisemaa käsitteleviin juttuihin osoitteessa http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=3907&lan=fi tai kansanperinneblogiin osoitteessa http://blog.kansanperinne.net/ ja erityisesti perinnemaisemablogiin osoitteessa http://vspmy.vuodatus.net/.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Paskat siinä mitään suyojeltavaa vaarantuu kun rakennetaan parkkipaikalle 1-2 kerrostaloa. Ei siinä parkkipaikalla ole koskaan ollut edes nuotionpohjaa saati sitten mitään suojeltavaa.
Eikö nykypäivän ihminen saisi rakentaa jos joku 100-300 vuotta sitten on polttanut jossakin rannalla kalanhiillostamiseksi nuotiota.
Älkää hyvät suojelijat suojelko ihmiskuntaa hengiltä.
JOS
kävisit Pääskynpesän parkkipaikalla katsomassa niin huomaisit, että ei ole mitään arvokasta suojeltavaksi, ei edes nuotionpohjaa.
Lopettakaa meuhkaaminen ettei taas jollakin pirraa yli.