listataanpas nyt tähän sitten miksi haluamme eroon tästä helvetistä! ehkäpä motivoisi edes jotakuta, ehkä edes hetkellisesti, pääsemään irti, ja taistelemaan paremman terveyden puolesta!!! voidaan tehdä samalla toinen lista tähän rinnalle; miksi en pääse irti!!??
1. miksi tämä hulluuss täytyy lopettaa? miksi haluan lopettaa?
2. mikä parantumisessa on vaikeaa? mikä estää lopettamisen?
-1. haluan eroon itseinhosta, eristätymisestä, häpeästä ja valehtelusta!
-2. tottumus. syömispelleilystä on tullut tapa hallita muuta ahdistusta ja yksinäisyyden tunnetta.
1. miksi tämä hulluuss täytyy lopettaa? miksi haluan lopettaa?
2. mikä parantumisessa on vaikeaa? mikä estää lopettamisen?
-1. haluan eroon itseinhosta, eristätymisestä, häpeästä ja valehtelusta!
-2. tottumus. syömispelleilystä on tullut tapa hallita muuta ahdistusta ja yksinäisyyden tunnetta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
1.Koko kroppa kärsii
-väsyminen, masennus, itseviha, painon heittely
-hampaat menee pilalle, niitä vihloo. Aineenvaihdunta sekaisin ja useimmiten ummetusta, turvotus NE MITÄ ET NÄÄ elikkä ruokatorvessa, kurkussa ja mahassa tapahtuneet vahingot :(
-vääristynyt käsitys syömisestä (normaali syöminen hukassa)
2. Vaikeaa on luopua ajatuksesta että voin syödä niin paljon kuin haluan enkä liho. Etenkin ahdistuneena/masentuneena alkaa ahmiminen helposti.. Lihomisen pelko ja vituiks menneet syömistottumukset tekee siitä todella vaikeeta! Miks söisin suklaapatukan ja mieliteko jää yhä päälle, kun voin vetää levyn ja paketin jätskiä ja laatata ne?
Moikka,
Viimeinen lause herätti minussa valtavan samaistumisen ja surun tunteen; tätä olen itsekin miettinyt. kun on oppinut siihen että kaikki tulee ylös mielettömän helposti, niin ei tunnu enää luontevalta tyytyä vaikka yhteen keksiin tai suklaapalaan, kun tietää että voi surutta vetää naaman täyteen ja yrjötä sitten kaiken. :´( Vaikka itselläkin on ajoittaisia parempia hetkiä, juuri herkuttelu on ongelma; ahdistaa kun en pysty sallimaan itselleni(anorektiseen tapaan)MITÄÄN herkkuja, koska haluan kuitenkin enemmän. pieni määrä ei enää riitä ja mietin että "miksi ottaisin vaan vähän kun myöhemmin voin käydä kaupassa, ja vetää masun täyteen..." :( mieliteko jää päälle yhdestä kuitenkin ja ahdistaa entistä enemmän.
surullista!
Itselläni ei tavallaan ole enää lihomisen pelkoa(!). tämä helpottaa paranemisen tietä, mutta ongelmana on pelko vatsan toiminnasta; mitä jos se ei enää toimi normaalisti??? turvotus saa mut jatkamaan tätä hulluutta :( vaikka tiedän etten ole syönyt edes tarpeeksi, turvotus saa olon lihoneeksi, paksuksi :(
Mulla vielä se että vedän safkaa ahmintojen ohella, en vaan yleensä jaksa enää ahmia ja oksentaa, silloin napostelen jotain pientä vähän väliä, eli siis laihtumista ei juurikaan tapahdu, vaikkakin paino heittää pari kiloa suuntaan ja toiseen.
Ja toi vatsan toiminta muakin huolestuttaa, ja tietenkin hampaat, koska niitä vihloo ja niistä näkyy läpi :(
Mutta tänäänkin, vedin kanaa kermakastikkeessa ja paljon spagettia, leipää ja kananmunia, lautasellisen puuroa. Ja laatasta en erottanut edes kananmunia tai ruisleipää, mitkä söin ennen spagettia ja kanaa. Elikkä jäi todella epävarma olo oksentamisen jälkeen, vaikkakin lopussa tuli vain nesteitä. Yleensä kuitenkin erotan kaikki ahmimani ruuat oksennuksen joukosta. Painaisin ainakin 20 kg enemmän jos en oksentelisi, joten safkaa menee aika huolella. Mä en vaan jaksa, taas suupielet aukes ku oksensin ja oksentaminen tekee aika kipeetä, lisäks sitä laattaa tuli nenästä aika mukavasti. Helvetin hehkeä sairaus!
mua pelottaa se että mitä jos en oikeasti halua lopettaa...koska minä olen reilusti reilusti ylipainoinen,en saa laihdutettua vaikka miten kaikkea oon yrittänyt....tämä on jonkinsortin tapa kontrolloida,nyt on vaa pahasti riistäytynyt käsistä...