sitä että edes kuvittelin jonkun miehen voivan kiinnostua minun näköisestä naisesta. Onneksi tulin järkiini, mutta parikymmentä vuotta liian myöhään. Ei näin rumaa naista kukaan mies viitsi toista kertaa edes katsoa, saati seurustella tämmösen ämmän kuvatuksen kanssa. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan eli ruma ämmä ei enää aio katsoa miehiä sillä tavalla ja pysyttelee yksinänsä loppuikänsä.
Häpeän
jessus mikä moka
6745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Höpön pöpön..
Kauneus on katsojan silmissä..
sitten ole mua katsoessaan nähnyt muuta kuin ruman kuoren johon tutustuminen ei ole ollut vaivan arvoista. Kumpa tuon totuuden olis tajunnut jo pikkulikkana, niin olis jäänyt turhat haaveet väliin ja älynnyt jo silloin pysyä pois tanssipaikoista ja ravintoloista. Siinäkin tuli järki nyt vanhempana, enää en työnnä rumaa naamaani yhteenkään illanviettopaikkaan. Olis se pitänyt tajuta ett rumuuden takiahan mulla ei ystäviä ollut ja jouduin kiusatuksi koulussa :(
Hmm...Kirjoitustesi perusteella et ole ns. "kedon kaunein ruusu"..
Jos sua syrjitään pelkästään ulkonäön perusteella, niin se on varsin ikävää luonnollisesti..
Varmasti miellytät joitakin miehiä ulkonäölläsi...
Lisäksi on olemassa miehiä, jotka eivät suoraan tuomitse sinua lärvin perusteella, ja jotka osaavat katsoa myös pintaa syvemmälle/tai muuten havaitsee jotain positiivista sinussa.
Mutta he eivät löydä sinua jos kykit kotonasi itsesäälissä !
"Olis se pitänyt tajuta ett rumuuden takiahan mulla ei ystäviä ollut ja jouduin kiusatuksi koulussa :( "
Eiköhän sinullakin jokunen kaveri ollut/ole...
Kiusaajia on maailma pullollaan, sille ei voi mitään. Älä kuitenkaan anna kiusaajien hyppiä suoraan silmillesi ! Äläkä alennu heidän tasolleen...
mikään ruusu ole näöltäni. Mieluummin kykin kotonani, kuin joudun miesten pilkan kohteeksi tahtomattakin. Yks äijä yhdessä paikassa luuli mua ulkonäköni takia joksikin halvaksi lumpuksi, ainakin kommentoi toisille tyypeille musta siihen tyyliin. Kyllä siellä paikassa joku muu oli se lumppu, en minä. Yritäppä siinä sitten olla kuin et olisikaan paikalla kun vieressä kommentoidaan ulkonäköä ja olla niinkuin mikään ei satuttaisi sinua. Mieluummin jatkossa yritän pysytellä enempi kotosalla. Eikä mulla oikeasti ollut kavereita koulussa, kai ystävä olisi puolustanut mua kiusaajiani vastaan, eikä vaan hiljaa kuunnellut kauempaa ja ollut mielessään tyytyväinen ettei häntä kiusattu mun sijaan.
"Mieluummin kykin kotonani"
Höpön pöpön...älä lannistu vätyksien edessä..
"ollut mielessään tyytyväinen ettei häntä kiusattu mun sijaan. "
Eihän varmaan niin ajatellut..
Sinun täytyisi löytää itsestäsi itsevarmuutta. Kun uskot itse itseesi, on täysin sama, mitä viereisen pöydän känniääliö kavereilleen örisee. Ihmisillä, jotka pönkittävät omaa egoaan haukkumalla muita, on itsetunto-ongelma. Näin oli myös kiusaajillasi.
Itse olin myös koulussa kiusattu, eivätkä harvat ystäväni minua puolustaneet. Itse puolustin kyllä heitä, jos tulivat kiusatuiksi. Eihän minulla ollut mitään menetettävää! Monet ovat myöhemmin sanoneet, että ihailivat vahvuuttani ja ovat pahoillaan omista teoistaan... No, olisi tietysti ollut mukavaa, jos he olisivat olleet puolellani, mutta ymmärsin, että he pelkäsivät, se oli siis heidän heikkouttaan. Olimme lapsia kaikki - kaipa sen voi antaa anteeksi. Ainakin pikku hiljaa.
Palatakseni "rumuuteesi"... Oletko ollut parisuhteessa? Ovatko kaikki tuntemasi miehet todenneet, että olet aivan kamalan näköinen? Maailmamme on ulkonäkökeskeinen, sitä ei voi kieltää. Mutta itsevarmuus ja hyvä ryhti tekevät jo paljon. Katsopa pareja kaupungilla... Kyllä ns. rumillakin on kumppaneita! Ja jos ensivaikutelman kanssa on vaikeuksia, voithan kokeilla tutustua netin kautta... Voithan jo ilmoitukseesi laittaa vaikka heti "en ole mikään kaunotar", niin etpähän ainakaan lupaa liikaa, ja toinen voi yllättyä iloisesti.
Oliko tästä mitään apua?