Mieheni jäi kiinni pettämisestä. Olisikohan parempi minun olla kyselemättä mitään tästä "keikasta" vai pääseekö asian yli paremmin, jos ei ala tivaamaan yksityiskohtia tapahtuneesta.
Vuoroin ajattelen hautaavani asian pakettina, mistä en tiedä sen tarkemmin. Seuraavassa hetkessä rassaan jo mieltäni sillä, että vaatisiko miestä kertomaan kaikki (eihän kuitenkaan tietysti kaikkia edes kertoisi...sillain silottelisi kiltisti jutun).
Niin...ja kauankohan tämä pahin tuska kestää...tilanteesta on nyt toista viikkoa vasta aikaa.
Vuoroin ajattelen hautaavani asian pakettina, mistä en tiedä sen tarkemmin. Seuraavassa hetkessä rassaan jo mieltäni sillä, että vaatisiko miestä kertomaan kaikki (eihän kuitenkaan tietysti kaikkia edes kertoisi...sillain silottelisi kiltisti jutun).
Niin...ja kauankohan tämä pahin tuska kestää...tilanteesta on nyt toista viikkoa vasta aikaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oletan siis teidän sopineen jo asian...
Tässä tapauksessa oletus on että olet antanut anteeksi ja asia on unohdettu... Tai ainakin on sovittu että unohdetaan...
Eli ei välttämättä kannata kysellä sen tarkemmin. Kyllähän tuon nyt suunnilleen tietää mitä on tapahtunut. Me naiset olemme kuitenkin kummallisia ja itse huomasin tivaavani yksityiskohtia, vaikka se satuttikin melkolailla...
Ja pahin tuska... Se häipyy hiljalleen taka-alalle, mutta sykkii sieltä aina välillä ilmoille. Se ei koskaan katoa täysin, vaikka kuinka yrittäisi. Asian kanssa on vain opeteltava elämään ja luottamaan taas uudestaan, mikä sekin vie oman aikansa...
Ja vaikka tämä onkin varmasti todella vaikeaa, ni todella kliseisesti (vaikka siitä ei apua olekkaan): kyllä se siitä... Häntä pystyyn!
Se tuska kestänee loppuelämän, koska luottaa ei enää voi. Olet nähtävästi päättänyt antaa anteeksi ja jatkaa? Varmasti ne yksityiskohdat rassaavat mieltä, mutta vanha sanonta "tieto lisää tuskaa" pitää paikkansa... Eli ylipääsyä ei ainakaan helpota, jos saat kaiken tietoosi. Kokemusta on... Mun tapauksessa vielä erittäin konkreettista! Nimittäin, näin kaiken tapahtuneen videolta. Oon miettinyt monesti, että jos jokainen, joka päättää antaa anteeksi, näkisi samoin videolta pettämistapahtumat, niin ei varmasti antaisi anteeksi... Ei pystyisi! On sitä helpompaa olla ajattelematta asiaa, mitä vähemmän tietää. Mutta, asiat ovat kuitenkin tapahtuneet, joten... Entä jos vaihtaisit koko miehen uskollisempaan tapaukseen?
Kiitos kannanotoista. Sain tosi paljon nyt varmuutta siihen, etten kysy mitään yksityiskohtia. Olinkin ajatellut, että kevyemmin voisi päästä yli, jos ei tiedä. Mutta toisaalta erilaiset mielikuvat kouristavat rajusti. Tämä petetyn osa on aika ikävä. Välillä pääsee jaloilleen ja taas alkaa sitten nyppimään rajusti. Niin ja sitäkin mietin, että kannattaako tää juttu aina mieleen tullessa heittää sivuun vai miettiä läpi. Mites se toipuminen ois niinkuin nopeinta. Olen vähän hätäinen luonne.
No toipumisen nopeuteen on sillä miehellä ratkaiseva vaikutus... Miten se jaksaa käydä asioita läpi ja puhua niistä uudestaan ja uudestaan (useimmilla menee hermo, ja asiat solmuuntuvat entisestään). Jos mies on oikeasti pahoillaan, ja haluaa "korvata" tilanteen, ja todella yrittää jotakin asian eteen, niin se auttaa... Oletteko harkinnut jotakin ulkopuolista neuvojaa? Tai esmes niitä parisuhdeleirejä tai kursseja, luentoja? Kynnys mennä on suuri, tiedän, mutta jos todella haluaa panostaa...
Selitä nyt tuolaiselle taulapäälle mitään, kysy tai et, sua petetään kohta uudestaan!
Anteeksi voi antaa....mutta unohtaa ei voi!
Näin minun kohdallani!
Jaksamista :)
Jätä miehes ja unohda koko juttu!
JOs pettää kerran niin miksei pettäis toisenkin kerran heti perään? Jos on ollu tarve pettää, niin et ilmeisesti riitä Hänelle..
Etsi parempi mies, johon voit luottaa ja joka saa tarvitsemansa sinulta, eikä tarvi muualta sitä hakea!
nimimerkillä, Kokemusta :/
Samoin kävi mulle,eli mieheni jäi kiinni pettämisestä. En todellakaan kyselly yksityiskohtia,ja ei mun mielestä sunkaa kantsi itseäsi sillä kiusata. Pääasia on selvä(ainakin mulle,koska näin tapauksen). Tietenkin siinä kohdassa risteili päässä ajatuksia laidasta toiseen. Melkein pakkasin laukkuni,itkin hysteerisesti ym.ym. Me puhuttiin asiasta 2-3 päivää,ja vaikka siitä on nyt aikaa vähän yli 2.v.niin asia on mielessä aina silloin tällöin,ja päätin(minkä myös miehelleni kerroin)että se oli ensimmäinen ja taatusti viimeinen kerta!! Tiedän,ettei helppoa tule olemaan,jos vielä saman joudun kokemaan,mutta nytkin oli jo vaikea anteeksi antaa,niin tiedän,etten toista vastaavaa ikinä kestäisi. Kyllä tuska ajan mittaan(vanha klisee)helpottaa,mutta ainakin mulla,niin välillä niitä huonoja päiviä on,jolloin se näky on mun silmissä. Toivon sulle voimia jaksaa,ja haluat ilmeisesti antaa vielä tilaisuuden miehellesi,niinkuin minäkin tein,joten en kyllä suosittele sinua kyselemään asiasta mitään yksityiskohtia...oman itsesi kannalta.
ihan tosi..mä tiedän tunteen..mä odotin meiän toista lasta ku sain tietää mieheni pettävän mua.. se oli aivan kauheeta..mä annoin sen anteeksi mut nyt kaduttaa..mä en voi luottaa mieheeni yhtään.. taas öitä pois kotoota..mä en tiedä mitä teen... tuntuu pahalta..onko kohtalotovereita..
tuska ei lopu koskaan...et unohda tätä ikinä jos yrität haudat vaan se jää kalvamaan ja sun on otettava se aina vaan uudelleen esille riideltäessa jne. puhukaa asiat selvikis pohjamutia myöten älä päästä pettäjää kuin koiraa veräjästä. Jos niin teet se yllyttää pettämään uudelleen siinä toivossa että taas vaan haudataan eikä tarvi selitellä yksitysikohtia.
Mulla on olla vähän saman tyylinen tilanne,mutta se oli mä joka petti!!se oli mun poikakavereille tosi vaikeeta ja niin oli kyllä mullekki..mä ainakin kerroin ihan itse koko asian niinkö se oli ja uskon että poikakaverini halusi kuullakin mitä oli tapahtunut..meillä meni joku kuukausi että asia oltiin "unohdettu",mutta asiasta puhuminen satuttaa vieläkin poikakaveriani todella paljon!!