Itse en harrasta enää mitään kamppailulajia. mut täytyy vaan ihmetellä, että miten muutoman
vuoden laiskasti (2 krt/viikko) voittavat vapari matseja ja leijuvat niin pilvissä, että tekee pahaa.
Vuosia sitten meillä kävi nyrkkeily reeneissä muutoma vapaa-ottelija, ottamassa kaiken vastaan mitä annettiin ja muutoman minuutin jälkeen piiputtivat itsensä ulos. Sen jälkeen nää sällit menivät vapari kisoihin ja voittivat juuri pysty ottelulla matsinsa. Vuosia sitten katselin kun pitkän linjan thai- ottelija sparrasi vapari kisoihin menevää kovan suht. luokan ottelijaa. Ottelu oli niin surku hupaisaa, että nauratti.
Thai nyrkkeilijä vei miten tahtoi puuskuttavaa heijareita heittelevää vapari- ottelijaa miten tahtoi.
Tämäkin vapari mies voitti arvostetun kisan juuri hyvällä pysty-ottelulla. Joskus kymmenen sitten tuli myös käytyä vaasa-fight tapahtumassa jossa taso oli niin paska, että piti lähteä pois kesken otteluiden.
En tiedä onko touhu vieläkin yhtä hurjaa äijä meininkiä?
vuoden laiskasti (2 krt/viikko) voittavat vapari matseja ja leijuvat niin pilvissä, että tekee pahaa.
Vuosia sitten meillä kävi nyrkkeily reeneissä muutoma vapaa-ottelija, ottamassa kaiken vastaan mitä annettiin ja muutoman minuutin jälkeen piiputtivat itsensä ulos. Sen jälkeen nää sällit menivät vapari kisoihin ja voittivat juuri pysty ottelulla matsinsa. Vuosia sitten katselin kun pitkän linjan thai- ottelija sparrasi vapari kisoihin menevää kovan suht. luokan ottelijaa. Ottelu oli niin surku hupaisaa, että nauratti.
Thai nyrkkeilijä vei miten tahtoi puuskuttavaa heijareita heittelevää vapari- ottelijaa miten tahtoi.
Tämäkin vapari mies voitti arvostetun kisan juuri hyvällä pysty-ottelulla. Joskus kymmenen sitten tuli myös käytyä vaasa-fight tapahtumassa jossa taso oli niin paska, että piti lähteä pois kesken otteluiden.
En tiedä onko touhu vieläkin yhtä hurjaa äijä meininkiä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ongelma on se, että peruskursseille otetaan kaikki. Mikä tietysti on hyvä. Mutta joillain voi pohjalla olla pitkä harrastushistoria ja toisilla halu oppia tekniikat. Tällöin lienee selvää se, että kunto-osa voi olla yhteinen. Mutta toisaalta joidenkin kuntokin voi vaatia enemmän harjoituksta kuin toisten, että itse otteleminen olisi mahdollista.
Siksi voisikin olla niin, että olisi peruskursseja heille, joilla taustaa ei kertakaikkiaan ole. Ja heille, joilla sitä on. Ja täten olisi sitten "pehmo otteluita" ja kamppailua, sekä kokeneempien otteluita. Koska kuitenkin vapaa-ottelu itsessään on kaunista ja pelkästään sen opettelukin mielenkiintoista ja haastavaa liikunta, josta monet nykyajan näyttöpäätetyöntekijät varmaankin hyötyisivät. Mutta tämä vaatisi sen, että toiminnassa olisi kamppailu orientoitumaton harjoitteluosuus, että taitotaso ja tieto omista taidoista nousisivat sille tasolle, että matseja voitaisiin ottaa?
Toisaalta tällöin vaarana olisi, että lajin maine muuttuisi "nallemaisemmaksi" ja sekään toisaalta ei ole hyvä.
Niin vaan sen "vapaa ottelukin" vaatii aloittelijoille omat kisat ja tädeille ja neideille omat... Ennen vapaaottelussa oli sentään joku mielenkiintoinen pointti. Omien lajiensa entiset huiput ottavat kutsusta vapaaotteluita jäähdytellessään sitä "oikeaa" urheilua. Vapaaottelussa ei ole mitään, mitä ei olisi jo parempana tasollisesti tarjolla muissa lajeissa. Tekniikka kannattaa opetella siellä missä se osataan ei jossain vapaaottelu "hittilaji" rahastuskursseilla.
Mielipiteille on oikeutuksensa, mutta ei aina perusteita. Tekniikkaa voi harjoitella ja harjoitellaan myös vapaaottelussa. Yksi pointti on kuitenkin siinä, että otteluissa on etukäteen katsottu sopivat kamppailijat keskenään. Vapaaottelussa on kaikki se mitä tarvitaan ottelemiseen yhdistettynä oikeaan harjoitteluun.
Vapaaottelun matto ja pystytekniikat kuitenkin antavat aivan riittävän pohjan monipuoliseen kuntoiluun, otteluun ja itsepuolustukseen. Puhumattakaan siitä omasta treenaamisesta mitä tietysti tarvitaan, että kerrataan opittua, pidetään kuntoa yllä, lenkkeillään, pyöräillään, käydään punttisalilla jne.
Parempi vapaaottelua ja kuntoilua, kuin pitsaa ja playstationia. Yksi mitta ihmisellä kuitenkin on se, että pitää yllä omaa kykyään toimia yhteiskunnassa, työelämässä ja erilaisissa tilanteissa. Ja tähän jos mihin sopii vapaaottelun antama periksiantamattomuuden periaate, joka kuitenkin on lähellä perinteistä Suomalaista mentaliteettia. Vaikkakin yhteiskunnan "puubelisoituminen" on sitä kansanvaistoa huomattavasti heikentänytkin?
Ei vapaaottelua tarvitse sanoilla puolustaa, teot puhuu puolestaan.
Never give up -henki on kyllä kovimmillaan japanilaisissa lajeissa, ennen kaikkea judossa. Säännöt on tehty vain yhteen asiaan: älä koskaan anna periksi. Jos judossa voittaa olympiakultaa on kamppailijana sellaisella tasolla mitä juuri missään lajissa ei nähdä. Tietenkin nyrkkeilyn ja painin olympiavoitot menevät lähelle samaa viivaa.
Laji on kehittynyt huomattavasti alkuajoista. Mutta totta kai hyvä pystyottelija voi viedä vapaaottelijaa omalla osa-alueellaan. Tämän pitäisi tietää ja myös hyväksyä, jos tietää kamppailusta jotain.
Vapaaottelussa kun on niin paljon muutakin kuin nekkaamista. Vapaaottelu on vapaaottelua. Kickboxing on kickboxingia. Nyrkkeily on nyrkkeilyä. On laji mikä tahansa, niin yleensä kamppailijat kunnioittavat toisiaan ja toistensa taitoja. On sitten kyseessä vapaa-ottelija tai nyrkkeilijä.