Onko muita uudelleen odottajia jotka vain antavat ajankulua raskaudessa ilman turhaa stressia viikkojen suhteen ja synnytyksen odottamisen?Itse odotan toki innolla uutta pienokaista mutta samalla myös nautin tästä raskausajasta täysin kun ei tarvitse vielä öisin heräillä ja yrittää arkea järjestää uuden tulokkaan ja sisarusten kanssa jotenkin uudelleen odottamisen ottaa niin paljon rennommin kuin ensinmäisen eikä koko ajan mieti että onko kaikki hyvin jos vauva ei potki koko päivän aikana vaikka.
Ei kiire vauva arkeen :)
IhanaRaskaus :)
10340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä on! Vauvaa on niin paljon helpompi hoitaa mahan sisä- kuin ulkopuolella! :)
itse odotin tosi paljon esikoista odottaessa hänen syntymää ja jotenkin oli ehkä "liian ruusunpunaiset kuvitelmat" vauva-ajan arjesta, koska meillä oli ekat 8 viikkoa tosi rankkaa syntymän jälkeen johtuen rankasta synnytyksestä ja vauvan koliikista, tämän ajan jälkeen olen vasta nauttinut äitiydestä sellailla kuten ajattelin raskausaikana. Nyt odotan toista (rv16 1) ja raskausaika mennyt tosi nopsaan ja nautin nyt raskaudesta enkä halua kiirehtiä liiaksi laskettuun aikaan, koska tiedän että syntymän jälkeen saattaa olla taas tosi rankka ajanjakso tiedossa. Nyt nautin kympillä hyvin nukutuista öistä (esikoinen 1v1kk nukkuu jo välillä kokonaan heräämättä) :-)
Odotetaan kylläkin ensimmäistä lasta, mutta en odota milloin vauva syntyy. Ihanaa nauttia tästä joutenolosta ja hemmotellaan toisiamme vähän väliä. =) Meillä ei ole mitään vaaleanpunaista kuvaa vauva-arjesta jo senkään takia kun suvussa paljon lapsia. Tokihan halutaan nähdä jo innokkaasti millainen pikkuinen sieltä tulee, mutta tiedossa on ne vähemmän kivatkin asiat. ;)
Tosiaan meillä laskettuunaikaan aikaa enää viikko! ja silti jaksaa odottaa.
Mulla kans sillon puolenvälin aikaan.. Nautti vaan toisen läheisyydestä ja kun sai vielä olla ihan kahden :) Nukkua ja nukkua ja mennä miten haluaa. No nyt viikkoja on 37 ja tämä odotus saa riittää :D eli kyllä tässä lopussa alkaa jo kärsivällisyys loppumaan. Mulla oli ehkä vähän huono omatuntokin sillon kun ite vielä nautin rauhasta ja mieheni vaan odotti. No, nyt tosiaan itelleki alkaa riittää tämä odotus :)
löytyy muitakin! Olimme yrittäneet raskautta pitkään ja vauva oli todella toivottu, mutta ihan kärsivällisesti jaksoimme silti odottaa synnytystä. Raskaus meni 2 viikkoa yli lasketun ajan ja me olimme ainoita, jotka eivät hermostuneet odotukseen. Kaikki soittelivat ja kyselivät koko ajan tuntemuksista ja ihmettelin kovasti, miksi ihmiset hössöttävät niin paljon, eivätkä jaksa odottaa muutamaa hassua viikkoa. Toisaalta outoa, koska muuten en ole mikään maailman kärsivällisin ihminen.
Jos raskaus on ihana, niin ei kai siinä mitään kiirehtimistä olekaan. Minulla on neljä erittäin rankkaa raskautta takana ja voin sanoa, että sata kertaa helpompaa on elämä ollut sen jälkeen kun vauva on syntynyt. Paljon huonommin sain raskaana nukuttua ja älyttömän paljon väsyneempi olen silloin ollut. Muutenkin jatkuva vatsatautiolo on ollut huomattavasti rankempaa kuin vauvan hoitaminen.
Hyvähän se tietysti on, jos on kärsivällinen ja se ennen kaikkea, että raskaus on helppo. Mutta jos et ole kokenut oikein hankalaa raskautta, niin et tiedä, millaista se on. Ja minusta on erittäin ymmärrettävää sekin, että vauvaa odottaa niin innolla, ettei malttaisi antaa ajan kulua omaa tahtiaan. Ei kai "kukaan" tee lasta raskausajan takia vaan siksi, että saa sen lapsen mahasta ulos ja pääsee hoitamaan. Eikä vauvoja tehdä päästäkseen helpolla.
Kyllä todella moni kiirehtii ja jopa itkee, kun laskettu aika lähenee tai ylittyy ja vauvaa ei kuulu, vaikka raskaus olisi kuin suoraan oppikirjasta. Itse asiassa suurin osa odottajista on todella kypsänä viimeisillä metreillä viimeistään vaikka mitään sen suurempaa vaivaa ei olisikaan.
Itselläni oli jos jonkinlaista vaivaa koko raskausaikana, välillä mies sai nostaa minua sängystä ja kantaa esim. vessaan, kun selkä oli niin kipeänä, ettei voinut kuin itkeä, jos vähänkin liikkui. Monta muutakin vaivaa oli, tosin ei onneksi mitään vakavaa raskausmyrkytystä tms. Kuitenkin koko raskausajan jaksoin hyvin odottaa, enkä jostain syystä missään vaiheessa ollut kärsimätön.
Mutta siitä ei tässä keskustelussa ollutkaan kysymys, että olisi jotenkin parempi äiti, jos jaksaa rauhassa odottaa. Tässähän ei mitenkään syytelty niitä, jotka ovat kärsimättömiä kuka mistäkin syystä, vaan haettiin kohtalotovereita niistä harvoista, joilla ei ole mikään kiire synnytykseen. Itselläni ei ketään sellaista oman raskauden aikana ollut, kaikki ystävät jotka olivat raskaana voivottelivat joka kerta että tulisipa vauva jo. Ihan kiva kuulla toisten samankaltaisia mietteitä välillä. Kaikkeen ei aina tarvitse väittää vastaan, vaan olla osallistumatta keskusteluun, jossa haetaan toisenlaisia mielipiteitä kuin itsellä. En minäkään ole osallistunut mihinkään "tulisipa vauva jo" -keskusteluihin sanomalla että minullapa ei ole mikään kiire.
Eipä oo mullakaan vielä kiire. just alkoi äippäloma ja kaikenlaista tekemistä on. Alkuraskauden olin kotona ja järjestelin raksajuttuja ja rakentelin, sit jossain välissä menin uuteen työhön, joka vei taas ajatukset sinne. Nyt rv 35:lla täytyy jatkaa raksajuttuja ja pihahommia, sekä toki noita lapsen varusteita ja vaatteitten järjestelyä. Vielä olis ehkä yhdet pääsykokeet ja pari muuta juttua ennen kuin vois lössähtää kympillä keinuun odotteleen. Mutta tulee kun on tullakseen, hätä ei vielä ole. voi hyvin mennä vaikka heinäkuullekin, jos pahasti yli menee, mistä noita tietää. Toki tää superhelppo raskaus on antanut vapauden keskittyä muuhunkin elämään.
kurjaa että sinulla on ollut vaikeat raskaudet, mutta oletko ajatellut, että ehkä sinulla on ollut ns" helpot lapset", jos et kerran ole ollut väsynyt synnytysten jälkeen? Itsellä oli raskausaika helppo, mutta kyllä koliikkiaika ja jatkuvat alle 6h unet pitkään aiheuttivat aikamoisen väsymyksen.
En minä kirjoittanut valittaakseni, vaan kerroin vain omasta kokemuksestani. Joo, oli minulla varmasti helpot vauvat ja siitä olen toki kiitollinen. Juuri sitä yritin sanoa, että ei se mitenkään itsestäänselvää ole, että vauvaa on helpompi hoitaa sisä- kuin ulkopuolella, näin ei välttämättä ole. Mutta jos yöunia verrataan, niin minä en raskauden loppupuolella nukkunut koskaan yli kolmea tuntia vuorokaudessa enkä sitäkään yhteen menoon. Ja viimeisessä raskaudessa olin kokoaikaisessa vuodelevossa yli puolet ajasta seurannassa aivopaineiden nousun takia, mikä uhkasi omaa ja samalla tietysti lapsen henkeä. Ihan siis henkeni puolesta toivoin koko ajan, että aika kuluisi nopeasti ja saisin vauvan ulos, jolloin tilanteen arveltiin tasaantuvan, kuten kävikin. Aivopaineiden nousu myös aiheutti niin suuria näkövaikeuksia, että olin käytännössä sokea. Mitä siis voin sokeana tehdä vuodelevossa sairaalassa? No, kuunnella televisiota. En toki toivo kenellekään tällaista, vaan kiva, jos muilla raskaudet sujuvat kivasti, mutta kun itse on tämän kokenut, niin ärsyttää suunnattomasti kun monelta suunnalta näyttää tulvivan sitä "raskausajasta pitää nauttia" - kommenttia. Vaikka eihän aloittaja sitä varmaan tarkoittanut, mutta kuitenkin.
Helppo näin on sanoa kun ei tarvitse todistaa, mutta uskoisin, että mieluummin kokisin muutaman kuukauden koliikin kuin muutaman kuukauden tuollaista tilaa, missä joka päivä saa pelätä sitä, onko huomenna enää hengissä. Joka tapauksessa olen onnellinen lapsistani ja toivotan kaikille oikein mukavaa raskautta. Itse en sitä enää aio kokea, vaikka yksi vauva olisikin kiva vielä saada.