Tässä alkanut miettiin onko tässä mitään järkeä. Lyhyenä taustana yhtä asiaa olen harrastus pohjalta tehnyt 20 vuotta nyt ja sitä samalla tehnyt työkseni 9 vuotta. Artistinen ala kummiskin. Nyt tekemässä viimeistä "projektia" harrastuspohjalta eli sitä suurinta ja haasteellisinta.
Mutta samalla myöskin jäämässä eläkkeelle siitä koska työ ei antanut tarpeeksi haasteita ja harrastus pohjalta tehnyt kaiken lähes mahdollisen.
Yksi työkaveri joka kerran sanoi minusta ei ota mitään selvää artistisen luonteen takia pisti muuttaan elämää. Hän sanoi tämän vain kerran mutta sanat jotka muistan loppuelämäni. Pahin oli se että vaikkakin tuntenut 9 vuotta ensin ihastuin ja sitten rakastuin kunnes oli pakko sanoa jotain. Pakithan siitä tuli. Toisaalta ei mikään ihme mutta tässäkin tapauksessa oli pakko sano kun se alkoi haittaamaan artistista työskentelyä. Sitä ehkä mietin eniten että oliko siinä mitään järkeä kun laitoin työn/harrastuksen toisen ihmisen edelle. Todennäkösesti ei mutta kyseisellä hetkellä sitä juurikaan tajunnut.
Nyt sen tilalle on sitten tullut taekwondo jota joskus lukio aikoina harrastin. Silloinkin sain itseni suht palasiin harjotuksissa ja piti luopua siitä. Mutta ongelma onkin järjetön itse kilpailu ja mikä estää sen etten mene tekemään samaa uudestaan ja pistä harrastusta toisen edelle.
Lyhyesti sanottunana mulla ei ole mitään käsitystä miksi tulla "isona" vaikka ikää onkin 35. Vai onko se niin että artisti porukka on niin outoa että näin se aina menee.
Kilpailu mielessä en koskaan ole kiinnostunut olenko parempi kuin muut jossain vaan että olen tänään parempi kuin eilen omasta näkökulmasta. Oli mitä hyvänsä.
Ehkä ikää tullut liikaa mutta alkanut miettiin mitä oikeasti saavutan tuolla varsinkin kun fame & glory ei edes kiinnosta.
Tämä sama henkilö joka sanoi mun olevan artistinen hullu ja samalla henkilö johon ihastuin/rakastuin pelasti mut kerran varmalta kuolemalta noin vuosi sitten. Asia mitä en oikeasti edes uskonut kenenkään tekevän mutta meni ja teki kummiskin.
Lopulta kummiskin ero tuli kun jätin työn mutta sanoma jäi.
No paljon tekstiä mutta pistää miettimään kumpi on oikeasti järkevämpää se että tekee jotain tunteella vai se että tekee järjellä.
Ja lopulta kumpi on se järki ja kumpi on se tunne.
Mutta samalla myöskin jäämässä eläkkeelle siitä koska työ ei antanut tarpeeksi haasteita ja harrastus pohjalta tehnyt kaiken lähes mahdollisen.
Yksi työkaveri joka kerran sanoi minusta ei ota mitään selvää artistisen luonteen takia pisti muuttaan elämää. Hän sanoi tämän vain kerran mutta sanat jotka muistan loppuelämäni. Pahin oli se että vaikkakin tuntenut 9 vuotta ensin ihastuin ja sitten rakastuin kunnes oli pakko sanoa jotain. Pakithan siitä tuli. Toisaalta ei mikään ihme mutta tässäkin tapauksessa oli pakko sano kun se alkoi haittaamaan artistista työskentelyä. Sitä ehkä mietin eniten että oliko siinä mitään järkeä kun laitoin työn/harrastuksen toisen ihmisen edelle. Todennäkösesti ei mutta kyseisellä hetkellä sitä juurikaan tajunnut.
Nyt sen tilalle on sitten tullut taekwondo jota joskus lukio aikoina harrastin. Silloinkin sain itseni suht palasiin harjotuksissa ja piti luopua siitä. Mutta ongelma onkin järjetön itse kilpailu ja mikä estää sen etten mene tekemään samaa uudestaan ja pistä harrastusta toisen edelle.
Lyhyesti sanottunana mulla ei ole mitään käsitystä miksi tulla "isona" vaikka ikää onkin 35. Vai onko se niin että artisti porukka on niin outoa että näin se aina menee.
Kilpailu mielessä en koskaan ole kiinnostunut olenko parempi kuin muut jossain vaan että olen tänään parempi kuin eilen omasta näkökulmasta. Oli mitä hyvänsä.
Ehkä ikää tullut liikaa mutta alkanut miettiin mitä oikeasti saavutan tuolla varsinkin kun fame & glory ei edes kiinnosta.
Tämä sama henkilö joka sanoi mun olevan artistinen hullu ja samalla henkilö johon ihastuin/rakastuin pelasti mut kerran varmalta kuolemalta noin vuosi sitten. Asia mitä en oikeasti edes uskonut kenenkään tekevän mutta meni ja teki kummiskin.
Lopulta kummiskin ero tuli kun jätin työn mutta sanoma jäi.
No paljon tekstiä mutta pistää miettimään kumpi on oikeasti järkevämpää se että tekee jotain tunteella vai se että tekee järjellä.
Ja lopulta kumpi on se järki ja kumpi on se tunne.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.