tutista vieroitus käynnissä. periaate että yöksi saa. päivät on melkein yhtä metteliä sen takia kun ei oo tuttuia.miten ootte onnistuneet?
kyllä tällä muitakin ongelmia on, vauvan kiusaamista,kaikkea riehumista ja mitään komentoja ei usko.
2 v helv...nen uhmaikä
kypsä!!
15
685
Vastaukset
- äpskäks
Jaksamista. Olkaa johdonmukaisia, niin helpotta puolessa vuodessa - vuodessa...
- äiti minäkin31
Edellinen antoi jo hyvän neuvon, olkaa johdonmukaisia. Jos joku asia on kielletty, se on kielletty. Jos esim. tuttia ei ole, sitä ei ole. Jokaisella perheellä on omat säännöt mitä saa tehdä, mitä ei tms. Tärkeintä on pitää säännöt samoina. Tutista luopuminen vasta kaksivuotiaana on varmasti haasteellista, mutta se on vain yksi uhmailun aihe muiden joukossa. Kyllä se siitä....
Toinen tärkeä asia on, että älkää itse hermostuko. Tiedän, vaikeaa... Itsellänikin on uhmaikäinen. Olen kuitenkin huomannut, että uhmailua ja omaakin jaksamista helpottaa se, että pysyy sisäisestikin rauhallisena. Muistuttaa itseään aina siitä, että ei uhmailu ole vakavaa, vaan vain lapsen kehitysvaihe.
Selitä lapselle asioita. Vaikka lapsi kuinka huutaisi! Esimerkiksi...
Jos lapsi huutaa ja riehuu, että ei halua lähteä hiekkalaatikolta sisälle, pidä kiinni päätöksestäsi. Sano että nyt mennään sisälle koska pitää mennä laittamaan ruokaa, kello on jo paljon tms... Sano sama asia moneen kertaan, vaikka tuntuisi että lapsi ei kuuntele. Pysy rauhallisena ja kanna lapsi sisälle. Sano että kiukuttelu ei ole hyväksyttävää, ja että lapsen pitää pyytää anteeksi, että on ollut tuhma ja tottelematon. Lasta voi myös muistuttaa siitä, että äiti/isä rakastaa, mutta kiukutella ei saa.
Kun lapsi jossain vaiheessa rauhottuu, ennemmin tai myöhemmin... (Anna kiukuta ihan rauhassa) muistuta anteeksi pyytämisestä. Tehkää sovinto, ettei kiukkua vain lakaista maton alle.
Tämä toimii meillä. Uhmaa on takana pari kuukautta ja tuntuu jo paljon helpommalta kuin aluksi. Poika on oppinut pyytämään anteeksi. Tarhastakin tuli asiasta positiivista palautetta, olen ylpeä äippä.:) Aluksi se oli vaikeaa... Voimia ja rauhallista mieltä siis!- höpsipöpsi
tunnetta!
miksi pitää pyytää anteeksi tunnetta.
Ole jämäkkä, anna raivota mutta ei saa satuttaa, jos aikoo lyödä/potkia, nappaa kädestä/jalasta kiinni ja tiukka ei! minua et lyö/potki.
Halaile ja pussaile kiukun jälkeen ja sano että olipas se puuska!
Tunteitaan saa näyttää kunhan opetat ettei saa lyödä/purra/potkia. - edel.
höpsipöpsi kirjoitti:
tunnetta!
miksi pitää pyytää anteeksi tunnetta.
Ole jämäkkä, anna raivota mutta ei saa satuttaa, jos aikoo lyödä/potkia, nappaa kädestä/jalasta kiinni ja tiukka ei! minua et lyö/potki.
Halaile ja pussaile kiukun jälkeen ja sano että olipas se puuska!
Tunteitaan saa näyttää kunhan opetat ettei saa lyödä/purra/potkia.Ei lapsen sitä tunnetta tarvitse anteeksi pyytää, vaan sitä käytöstä. Kiukun aiheuttama tunne opetellaan ilmaisemaan sanoin hiljalleen ajan kanssa. Eihän esimerkiksi aikuinen enää "kiukuttele", vaikka yhtälailla niitä ikäviä tunteita on aikuisellakin. Se harmitus on tunne, se tahtotila on tunne. Se ei ole tunne, että huutaa, ei tottele tms. Sitä käytöstä pitää pyytää anteeksi. Pitää pyytää anteeksi, että on ollut inhottava muille.
Pahoittelut jos olin kirjoittanut epäselvästi. - Huhhuh!
edel. kirjoitti:
Ei lapsen sitä tunnetta tarvitse anteeksi pyytää, vaan sitä käytöstä. Kiukun aiheuttama tunne opetellaan ilmaisemaan sanoin hiljalleen ajan kanssa. Eihän esimerkiksi aikuinen enää "kiukuttele", vaikka yhtälailla niitä ikäviä tunteita on aikuisellakin. Se harmitus on tunne, se tahtotila on tunne. Se ei ole tunne, että huutaa, ei tottele tms. Sitä käytöstä pitää pyytää anteeksi. Pitää pyytää anteeksi, että on ollut inhottava muille.
Pahoittelut jos olin kirjoittanut epäselvästi.tarvii pyytää anteeksi uhmakiukkuaan!! On se sitten tunnetila tai käytös mitä haluat siinä anteeksi pyydettävän. SIIS SITÄHÄN UHMA JUST ON, ETTÄ KIUKKUAA...JA UHMAKOHTAUKSEN TULLESSA, LAPSI EI VOI ITSEÄÄN HALLITA/HILLITÄ. SE ON HÄNELLEKIN OUTO JA PELOTTAVA OLOTILA. HÄN HALUAA JA EI HALUA YHTÄ AIKAA...eli aika sekava olo pienen päässä. TÄMÄ ASIA AIKUISEN PITÄISI TIETÄÄ JA YMMÄRTÄÄ! Ei lapsen tosiaankaan tarvii uhmakohtauksiaan pyydellä anteeksi...tai sitä, että on silloin ollut inhottava muille. NIMENOMAAN LAPSEN PITÄÄ TIETÄÄ/TUNTEA UHMAN HETKELLÄKIN, ETTÄ HÄNTÄ RAKASTETAAN SELLAISENA KUIN HÄN ON JA ETTÄ KAIKKIEN TUNTEIDEN NÄYTTÄMINEN ON SALLITTUA!! Voit toki ilmoittaa, että et tuollaisesta käytöksestä pidä, mutta anteeksi sitä ei tarvitse pyytää. Anteeksi pitää pyytää, jos satuttaa muita jne.
- edel.
Huhhuh! kirjoitti:
tarvii pyytää anteeksi uhmakiukkuaan!! On se sitten tunnetila tai käytös mitä haluat siinä anteeksi pyydettävän. SIIS SITÄHÄN UHMA JUST ON, ETTÄ KIUKKUAA...JA UHMAKOHTAUKSEN TULLESSA, LAPSI EI VOI ITSEÄÄN HALLITA/HILLITÄ. SE ON HÄNELLEKIN OUTO JA PELOTTAVA OLOTILA. HÄN HALUAA JA EI HALUA YHTÄ AIKAA...eli aika sekava olo pienen päässä. TÄMÄ ASIA AIKUISEN PITÄISI TIETÄÄ JA YMMÄRTÄÄ! Ei lapsen tosiaankaan tarvii uhmakohtauksiaan pyydellä anteeksi...tai sitä, että on silloin ollut inhottava muille. NIMENOMAAN LAPSEN PITÄÄ TIETÄÄ/TUNTEA UHMAN HETKELLÄKIN, ETTÄ HÄNTÄ RAKASTETAAN SELLAISENA KUIN HÄN ON JA ETTÄ KAIKKIEN TUNTEIDEN NÄYTTÄMINEN ON SALLITTUA!! Voit toki ilmoittaa, että et tuollaisesta käytöksestä pidä, mutta anteeksi sitä ei tarvitse pyytää. Anteeksi pitää pyytää, jos satuttaa muita jne.
Kukin kasvattaa tyylillään. Meidän, kuten monen muunkin mielestä, huonoa käytöstä pitää pyytää anteeksi.
Tietysti lasta rakastetaan aina, ja se tehdään lapselle selväksi. Ei anteeksi pyynnön opettaminen tarkoita sitä, ettei aina rakasteta. Epäkunnioittava käytös muita kohtaan nimen omaan on loukkaavaa, ja siksi sitä pitää pyytää anteeksi. Tunteita opetellaan hiljalleen ilmaisemaan sanoin. Lapsen tunteita sanoitetaan. Kerrotaan miten pyydetään nätisti, miten kuuluu keskustella jne. Sillä tavalla ne lastakin ärsyttävät uhmakohtaukset lähtevät pois ja lapsi oppii sanoin kertomaan, mitä hän tuntee, haluaa ja ajattelee. Se on tärkeää. Aina ei tietenkään saa mitä haluaa, mutta aina on oikeus kertoa oma mielipide.
Tee sinä omalla tyylilläsi, minä omallani. Tämä toimii meillä ja lapsi on jo oppinut esimerkiksi pyytämään nätisti, vaatimatta. Se on hieno asia.:) En halua kasvattaa lapsestani sellaista aikuista, joka hyväksyy kiukuttelun tai raivoamisen, kun ei muuten tunteitaan osaa näyttää ja kertoa. Niitäkin aikuisia löytyy...
- ehkä apua
Anna tutti takaisin! Ihan tarpeeksi on taaperolla kestämistä vauavan kanssa. Pidä sylissä enemmän ja älä ota pois tuttia joka vähän kuitenkin lohduttaa kun uusi tulokas vienyt äidin huomiosta niin paljon. Kun tilanne rauhoittunut sitten vasta kannattaa miettiä tutin tilalle jotain muuta rauhoittavaa isomman lapsen juttua.
- Vähän maalaisjärkeä
No, ei takuulla tuttia takaisin, kun sen kerran on pois ottanut!!!! Siitähän seuraa kahta kauheammat ongelmat toisella yrityksellä!!! Ole sinnikäs. Joskus tuo vaihe kestää tosi kauan, joskus menee parin illan kiukuttelulla. Jos annat yhdessä asiassa periksi, lapsi tappelee vielä enemmän saadakseen kaikissa asioissa voiton. Ei siinä auta kuin jaksaa vaan. Anna hellyyttä ja huomiota normaalisti, älä liioittele. Ainakin oma kaksivuotiaani uhmaa tosi kovasti, mutta olen tehnyt ihan selkeät rajat milloin huomionhaku on sallittua, millaisissa tilanteissa en rupea kanniskelemaan. Nyt alkaa vähitellen uskomaan. Jättää paremmin rauhaan, kun teen ruokaa jne. ja on taipunut leikkimään itsekseen tuon ajan. Lapsi hakee johdonmukaisuutta ja selvää käsitystä sallitun ja ei-sallitun rajasta, kuin myös huomiota (jota hakisi myös ilman vauvaa). Lapsi pyrkii dominoimaan jatkuvilla vaatimuksilla ja huomionhaulla. Eli jokaiseen vaatimukseen ei kannata vastata vain, "jottei koe olevansa vauvan alapuolella". On hyvä oppia, ettei kaikessa voi olla myöskään ensimmäisenä ja tärkeimpänä. Joskus on annettava tila toisellekin.
- ehkä apua
Vähän maalaisjärkeä kirjoitti:
No, ei takuulla tuttia takaisin, kun sen kerran on pois ottanut!!!! Siitähän seuraa kahta kauheammat ongelmat toisella yrityksellä!!! Ole sinnikäs. Joskus tuo vaihe kestää tosi kauan, joskus menee parin illan kiukuttelulla. Jos annat yhdessä asiassa periksi, lapsi tappelee vielä enemmän saadakseen kaikissa asioissa voiton. Ei siinä auta kuin jaksaa vaan. Anna hellyyttä ja huomiota normaalisti, älä liioittele. Ainakin oma kaksivuotiaani uhmaa tosi kovasti, mutta olen tehnyt ihan selkeät rajat milloin huomionhaku on sallittua, millaisissa tilanteissa en rupea kanniskelemaan. Nyt alkaa vähitellen uskomaan. Jättää paremmin rauhaan, kun teen ruokaa jne. ja on taipunut leikkimään itsekseen tuon ajan. Lapsi hakee johdonmukaisuutta ja selvää käsitystä sallitun ja ei-sallitun rajasta, kuin myös huomiota (jota hakisi myös ilman vauvaa). Lapsi pyrkii dominoimaan jatkuvilla vaatimuksilla ja huomionhaulla. Eli jokaiseen vaatimukseen ei kannata vastata vain, "jottei koe olevansa vauvan alapuolella". On hyvä oppia, ettei kaikessa voi olla myöskään ensimmäisenä ja tärkeimpänä. Joskus on annettava tila toisellekin.
Tutista luopuminen ei ymmärtääkseni ole asia josta pitää tehdä jonkunlainen voimienmittely lapsen ja vanhempien välillä. Tuttia lapsi käyttää koska ei ole vielä itsellä parempia tapoja rauhoittaa itseään ja saamaan hyvän olon takaisin. Kasvaessaan lapsi oppii isomman lapsen tapoja mutta taaperolla ei näitä taitoja vielä ole siksi tutin poistaminen kun stressiä on uuden vauvan syntymän tähden tai esim. päivähoidon aloituksesta johtuen, on melko julmaa ja pitäisi odottaa tilanteen rauhoittumista ennen kuin asettaa lapsen uusien haasteiden eteen. Kyllä me aikuisetkin varsin hyvin ymmärrämme että jos itsellämme on päällä jokin suuri stressi elämässämme emme mitenkään jaksa kohdata vaativia haasteita. ei se sen kummempaa ole. Lapsi tarvitsee aikuisen lähelleen joka ymmärtää miten hankalalta tuntuu ja joka mahdollistaa kaiken saatavilla olevan tuen, silloin lapsi rauhoittuu eikä sillä että stressiä vaan lisätään.
- pöööö767867
Vähän maalaisjärkeä kirjoitti:
No, ei takuulla tuttia takaisin, kun sen kerran on pois ottanut!!!! Siitähän seuraa kahta kauheammat ongelmat toisella yrityksellä!!! Ole sinnikäs. Joskus tuo vaihe kestää tosi kauan, joskus menee parin illan kiukuttelulla. Jos annat yhdessä asiassa periksi, lapsi tappelee vielä enemmän saadakseen kaikissa asioissa voiton. Ei siinä auta kuin jaksaa vaan. Anna hellyyttä ja huomiota normaalisti, älä liioittele. Ainakin oma kaksivuotiaani uhmaa tosi kovasti, mutta olen tehnyt ihan selkeät rajat milloin huomionhaku on sallittua, millaisissa tilanteissa en rupea kanniskelemaan. Nyt alkaa vähitellen uskomaan. Jättää paremmin rauhaan, kun teen ruokaa jne. ja on taipunut leikkimään itsekseen tuon ajan. Lapsi hakee johdonmukaisuutta ja selvää käsitystä sallitun ja ei-sallitun rajasta, kuin myös huomiota (jota hakisi myös ilman vauvaa). Lapsi pyrkii dominoimaan jatkuvilla vaatimuksilla ja huomionhaulla. Eli jokaiseen vaatimukseen ei kannata vastata vain, "jottei koe olevansa vauvan alapuolella". On hyvä oppia, ettei kaikessa voi olla myöskään ensimmäisenä ja tärkeimpänä. Joskus on annettava tila toisellekin.
Mä kyllä annoin tutin takaisin reilu kaksi vuotiaalle, koska tutin pois ottamisesta muodostu aivan kamala show. Muutaman kuukauden päästä tutista luopuminen kävi tosi helposti. Kannatan kyllä johdonmukaisuutta kasvattamisessa, mutta joskus vaan oma vaisto sanoo muuta ja sitä kannattaa kuunnella.
Toki tutista kannattas luopua jo ennen yhden vuoden ikää niin se olis lapselle helpompaa.. - Vähän maalaisjärkeä
pöööö767867 kirjoitti:
Mä kyllä annoin tutin takaisin reilu kaksi vuotiaalle, koska tutin pois ottamisesta muodostu aivan kamala show. Muutaman kuukauden päästä tutista luopuminen kävi tosi helposti. Kannatan kyllä johdonmukaisuutta kasvattamisessa, mutta joskus vaan oma vaisto sanoo muuta ja sitä kannattaa kuunnella.
Toki tutista kannattas luopua jo ennen yhden vuoden ikää niin se olis lapselle helpompaa..Joillakin voi käydä tuuri ja saavat helpon lapsen. Minun esikoiseni on ollut vaativa aivan kaikessa, eikä tämä johtunut vain siitä, että itse vasta harjoittelin äitiyttä. Voimien mittely lähes joka ikisessä asiassa on kestänyt aina tähän päivään asti. On nyt neljävuotias. Yhden ainoa helpomman vaiheen muistan, siinä 3 vuoden paikkeilla. Nykyään sama voimien mittely on käynnissä päiväkodissa. Hyvin älykäs ja omapäinen lapsi, jolle yhdenkään poikkeuksen tekeminen johtaa väistämättä kaaokseen kaikissa asioissa. Mutta lapsia on monenlaisia. Ja siinä olette varmasti oikeassa, että vaistoonsa kannattaa luottaa. Siksi kehoitankin aina kuuntelemaan onko kyse raivoitkusta vai jostain muusta. Kylllä äiti lapsensa tuntee. Terve äiti ainakin. Sitä en usko hetkeäkään, että lapsi oireilisi vauvasta noin voimakkaasti. Lasten väliset mustasukkaisuudet ovat pitkälti aikuisten aiheuttamia, ja jos voit rehellisesti sanoa, ettet sinä ole sitä aiheuttanut, väittäisin että lapsesi vain on hankala tapaus. Ei se lapsen arvoa vähennä, jotkut vain ovat.
- Tipsu_77
Meidan suvussa on yksi helpoin tapa päästä eroon tutista : leikka joka 3pv-5pv tutista pikku pala pois. Selita lapsille että han kasvaa ja tutti menee pienimaksi ja pienimaksi. Tuttista sitten vähän ajan päästä ei mitään jää jäljelle :) Meidan lapsi joskus pitää käsissä sen 'kansi' :) mutta meidan muksut pääsivat aika helposti näin eroon.
- 15+9
Meillä leikattiin kans tutista pala pois, kunnon pala että sitä ei voinu enää imeä. Muksu vaan naureskeli asialle :) Siihen loppu tutin imeminen..
- 3 lapsen äippä
ihan normi 2v vauva, kokemusta on
- mie...
tutti takaisin, liian aikaisin vierotettu tutista silloin ei ole tutista luopumisen aika, muutenkin kova paikka samaan aikaan toisen vauvan syntyminen
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1901935
- 1131043
- 102965
Koillis motor
Kyllä on mennyt palvelu alas ku lehmänhäntä, sovitut asiat ja luvatut soitot pitää hoitaa eikä tehä oharia, täysin tumpa20737- 52694
ABC: n kahvilan uusi nimi matkimalla
Kahvia ja virvokkeita myytiin aikoinaan ÄKKI-VANNIN KAHVILASSA Haapavedellä ja paikalliset sanoivat sitä haussia "Tuhann42598Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä28574Kylillä ei ole näkynyt? Missä luuraat nainen?
Olisit soittanut mulle nainen. Oltais voitu nähdä vaikka laavulla. Miksi pelkäät minua? Eihän siinä ole mitään järkeä. m174546Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..45528Rydman sivuutti mutupohjalta asiantuntija-arviot tutkimusrahoitusta myönnettäessä
Onko Rydman sopiva tai kykenevä toimimaan ministerinä? Ei ole. Ministerit ovat joutuneet puhuteltaviksi vähemmästäkin;203481