Itse sain nyt ultraan lähetteen, koska vauva ei ole ainakaan rt-tarjonnassa tällä hetkellä. Viikkoja nyt vääh päälle 35.
Olis kiva tietää mitä mahdollisesti on edessä, jos vauva on nyt väärässä asennossa.
Sattuuko kääntäminen ja miten se tehdään?
Ja sektiostakin kysymyksiä, jos siihen joudun... tehdäänkö se nukutuksessa vai jollain puudutuksella?
Kauanko kestää toipua?
Sektioonhan ei ole pakko suostua, mutta miltä tuntuu perätilasynnytys? Kestää varmasti ainakin kauemmin kun normaali rt-tarjonta synnytys...
Olis kiva tietää mitä mahdollisesti on edessä, jos vauva on nyt väärässä asennossa.
Sattuuko kääntäminen ja miten se tehdään?
Ja sektiostakin kysymyksiä, jos siihen joudun... tehdäänkö se nukutuksessa vai jollain puudutuksella?
Kauanko kestää toipua?
Sektioonhan ei ole pakko suostua, mutta miltä tuntuu perätilasynnytys? Kestää varmasti ainakin kauemmin kun normaali rt-tarjonta synnytys...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eihän kukaa nyt ala perätilassa olevaa lasta synnyttämään, voi koitua lapselle pahoja vammoja.
et jotkut on synnyttänyt. Kun ei ole halunnut sektiota.
Kyllä perätilassa olevia lapsia synnytetään.. Noin puolet syntyy alakautta. Ja omalla kohdalla ihan hyvin syntyi.
Kertokaa kokemuksianne, niitä täs haluaisin kuulla... Jos tuo nyt on itselläki edessä, ellei ala kääntyä tai kääntäminen onnistu.
tehtiin kaksi kertaa ulkokäännös, kun odotin esikoistani. Toisella kerralla lapsi jäi pää alaspäin ja syntyi normaalisti. Tästä on jo aikaa kolmisenkymmentä vuotta.
Kääntäminen ei sattunut, enkä osannut sitä edes pelätä. Enemmän taisin pelätä perätilasynnytystä tai keisarileikkausta.
mulla huomattiin viikolla 39 ihan sattumalta että vauva onki perätilassa. Ulkokäännöstä yritettiin. Makasin selälläni ja lääkäri yritti kääntää ja joku opiskelija kuunteli koko ajan sydänääniä. 10 min yritettiin mutta ei pahemmin liikkunu. Ei sattunut mutta tuntu vähän häijyltä. Sen jälkeen vielä n 20 min kuunneltiin sydänääniä ja pääsin kotiin. Eli ei olleenkaan niin paha kokemus kun pelkäsin vaikka ei tosin kääntynyt. Varattiin aika magneettikuvauksiin missä mitattiin että vauva mahtuu hyvin tulemaan peppuedellä. Sektiosta ei ollu edes puhetta. Sektio enemmän pelotti kun perätilasynnytys. Samalla viikolla synnytys lähti käyntiin. Poika synty helposti ja terveenä. Väliliha leikattiin mutta se ei tuntunu missään eikä haitannu synnytyksen jälkeenkään. Synnytys kesti 9.45h (vesien menosta 21,5h) josta ponnitusta 35 min. Todella hyvä kokemus jäi!! Heti vaikka uudestaa..
"miltä tuntuu perätilasynnytys?"
Itse en juurikaan huomannut eroa alatiesynnytykseen. Kesti yhtä kauan.
se perätilasynnytyskin on=)
"Itse en juurikaan huomannut eroa alatiesynnytykseen. Kesti yhtä kauan. "?????
ei kannata lähteä synnyttämään alakautta perätila vauvaa, joo voi mennä hyvinkin mutta voi myös sattua jotain ja lapsi vammautua. Esim.napanuoran pituutta ei koskaan tiedetä ja mikäli lyhyt, voi katketa kesken synnytyksen. Näin kävi minun ystävälleni ja lapsi oli vaarassa vammmautua. Oma lapseni syntyi alakautta normaalissa asennossa alakuatta mutta napanuora oli topsi lyhyt, jos olisi ollut perätilasynnytys niin huonosti olisi käynyt. Älkää riskeeratko lapsenne hyvinvointia, sektioon mikäli perätilassa!
yritti lääkäri ja kätilö yhdessä, mutta ilman tulosta. Sektioksi meni, kun eivät jostain syystä halunneet perätilasynnytystä.
Omalla kohdallani epäiltiin perätilaa pitkin loppuraskautta, lopullinen varmistus tuli lapsiveden menon jälkeen. Oli aika vähän aikaa miettiä vaihtoehtoja, mutta lantion kuvaus puolsi alatiesynnytystä. Muutenkin kaikki oli normaalisti ja lapsen tilaa seurattiin koko ajan. Olisin ollut valmis sektioon ja hätäsektioonkin, kaikkeen valmistauduin henkisesti. Lääkärit kuitenkin kertoivat kaikki riskit kaikkeen liittyen ja päätin itse synnyttää alakautta.
Synnytys oli pitkä ja supistukset voimakkaita ja tiheitä, mikä oli tietenkin vauvan kannalta hyvä että synnytys edistyi vauhdikkaasti kun pääsi kunnolla alkamaan. Olihan se piinaavaa tietää että pää, pahin, on vielä tulossa. Etukäteen sovittu episiotomia kyllä helpotti huomattavasti loppuvaiheessa.
Jos uudestaan päättäisin, tekisin samalla tavalla. Kivunlievitystä otin, mutta eivät kunnolla ehtineet puremaan. En usko että perätila sinällään aiheutti synnytykseen muuta kuin huolta siitä, saako vauvan ponnistettua tarpeeksi nopeasti ulos. Vauva on terve ja itsekin kuntouduin muutamassa viikossa hyvin.
Perätilaan hakeutumisella on aina jokin syy , vaikkei sitä aina saada selville. Itselläni kaksi lasta olleet perätilassa ja ekassa sektiossa syyksi selvisi kehon ahtaus löytyi väliseinämä. Näin ollen vauva hakeutui asentoon johon mahtui. Kääntämisajatuksesta luovutiin koska seinämä oli kasvojen edessä. Molemmat sektiot siis suuniteltuja. Syitä voi olla myös napanuoran lyhyys , jolloin kääntäminen ei ole hyvä idea. Napanuoran virtaukset eivät kerro tätä varmasti. Sektiosta toipuminen on täysin yksilöllistä ja äidin peruskunto , mahdolliset raskauden aikaiset krempat vaikuttavat toipumiseen , verenmenetyksen määrä myös. Sektiot tehdään yleensä spinaali-epiduraalipuudutuksessa ja vain hätäsektiot nukutuksessa koska on kiirus esim. heikkenevien sydänäänien tapauksessa. Itse sektio ei satu koska käytetyt aineet ovat vahvoja , osittain morfiinijohdannaisia. Jos päädyt sektioon tarvitset alussa enemmän apua vauvan käytännön hoidossa. Kääntäminen on varmasti kokeilemisen arvoista jos lääketieteellisiä esteitä ei ole. Missään tapauksessa se ei saa sattua. Noin puolet kääntöyrityksistä kuitenkin on turhia koska vauva ei käännyt tai hakeutuu takaisin perätilaan. Perätila synnytyksessä on enemmän riskejä lapselle kuin sektiossa. Sektiossa taas äidille. Kyseessä on kuitenkin isohko leikkaus. Jos nyt kuitenkin päätät luomuilla pyydä lantiosi kuva ensin. Pelvimetriasta näkyy pystyykö alatiehen kehonsa puolesta vai ei. Kannattaa kuunnella itseään ja tehdä päätös rauhassa. Loukkaavin kommentti jonka olen omalta osalta kuullut oli jonkun megaäidin toteamus ,miltä sinusta tuntuu kun ei ole alatiekokemusta? Minulla on kaksi tervettä lasta ja saan olla heidän äitinsä. Lääkärien mukaan saunasynnytysaikaan kaltaisilleni kävi huonosti... Äitiys ei ole synnytystavasta kiinni. Äitiyden matka alkaa vasta syntymästä. Neuvolissa aika lailla laiminlyödään asiallinen sektioista kertominen. Toivottavasti syynä ei ole kustannustehokkuus.. Ekasta kesti toipua kauemmin koska sairastin maksantoimintahäiriön. Tokaan söin lisärautaa , merenrantalenkkeilin ja pyrin olemaan mahdollisimman hyvässä kunnossa. Toipuminenkin sujui nopeammin. Voimia sinulle ja onnellista odotusta kyllä kaikki menee hyvin.
Perätilasynnytyksestä mennään helpommin sektioon , joka ei tällöin ole suuniteltu. Riskejä silloin myös enemmän. Esim. napanuoran esiin luiskahtaminen jne. Jos lapsi on perätilassa ja vedet menee , muista matkustaa makuuasennossa sairaalaan. Ambulanssin tilaaminen voi tällöin olla täysin asiallista. Eri sairaalat suhtautuvat myös perätilasynnytyksiin eri tavalla. Naistenklinikalla sanottiin , että kohonneella verenpaineellani en olisi saanut myöskään ponnistuslupaa , siinäkin on raja-arvot.. Imetys todennäköisesti hieman myöhästyy. Itselläni alkoi vasta kotona samaa tahtia toipumisen kanssa.