Seurustelin alkoholi ongelmaisen miehen kanssa n. 5 vuotta. Välillä on yritti olla ilman ja välillä "ei ollut ongelmaa" ja toisinaan taas pitkiä putkia uhoineen. Päivänä eräänä sitten mittani täyttyi ja lähdin.
Erosimme suht sopuisasti ja mies ainakin väitti ymmärtävänsä päätökseni. Hänen koko oma kaveripiirinsä oli enenmmän tai vähemmän tätä samankaltaista juopottelijaa, joten mies piti erommekin jälkeen minua jonkinlaisena turvanaan.
Hän soittteli minulle, kun elämä oikein potki. Milloin tuli itku puhelua keskellä yötä ja milloin anelua hakemaan jostain. Välillä joku hänen kaverinsa soitti, miten mies on huonona tai missä tappelussa olivat olleet. Yritin selittää nätisti, että voimme olla "ystäviä", mutta ettei hän voi soitella minulle milloin vaan keskellä yötä tai muutenkaan pitää minua minään itsestäänselvänä olkapäänä. Hän ymmärsi ja pyysi anteeksi... kunnes tuli taas seuraava hätä. Tottakai minulla oli huoli hänestä, olinhan rakastanut häntä vuosia. Ei se välittäminen hetkessä lopu, vaikka yhteiselämä loppuukin.
Pistin puoleltani välit kokonaan poikki, koska hän ei uskonut. Puhelut eivät silti loppuneet.
Kunnes sain hänen kaverilta "sen" puhelun, jota olin kai alitajuisesti odottanut ja pelännyt.
Hän oli kuollut.
Niin kamalalta kuin ehkä kuulostaakin, tunsin surun lisäksi myös suunnatonta helpotusta. Ei enää huolta tai pelkoa, mitä sattuu. Ei enää yöllisiä puhelinsoittoja. Eikä enää myöskään tuskaa hänen puolesta.
Se helvetti oli ohi, vihdoinkin. Ymmärrän toki, että holistilla itsellään on paha olla, mutta tuntisipa yksikin holisi sen helvetin, jonka he pistävät läheisensä käymään läpi.
Oli hyvä, että hän vihdoin pääsi pois. Hänen itsensä ja myös meidän läheisten takia.
Erosimme suht sopuisasti ja mies ainakin väitti ymmärtävänsä päätökseni. Hänen koko oma kaveripiirinsä oli enenmmän tai vähemmän tätä samankaltaista juopottelijaa, joten mies piti erommekin jälkeen minua jonkinlaisena turvanaan.
Hän soittteli minulle, kun elämä oikein potki. Milloin tuli itku puhelua keskellä yötä ja milloin anelua hakemaan jostain. Välillä joku hänen kaverinsa soitti, miten mies on huonona tai missä tappelussa olivat olleet. Yritin selittää nätisti, että voimme olla "ystäviä", mutta ettei hän voi soitella minulle milloin vaan keskellä yötä tai muutenkaan pitää minua minään itsestäänselvänä olkapäänä. Hän ymmärsi ja pyysi anteeksi... kunnes tuli taas seuraava hätä. Tottakai minulla oli huoli hänestä, olinhan rakastanut häntä vuosia. Ei se välittäminen hetkessä lopu, vaikka yhteiselämä loppuukin.
Pistin puoleltani välit kokonaan poikki, koska hän ei uskonut. Puhelut eivät silti loppuneet.
Kunnes sain hänen kaverilta "sen" puhelun, jota olin kai alitajuisesti odottanut ja pelännyt.
Hän oli kuollut.
Niin kamalalta kuin ehkä kuulostaakin, tunsin surun lisäksi myös suunnatonta helpotusta. Ei enää huolta tai pelkoa, mitä sattuu. Ei enää yöllisiä puhelinsoittoja. Eikä enää myöskään tuskaa hänen puolesta.
Se helvetti oli ohi, vihdoinkin. Ymmärrän toki, että holistilla itsellään on paha olla, mutta tuntisipa yksikin holisi sen helvetin, jonka he pistävät läheisensä käymään läpi.
Oli hyvä, että hän vihdoin pääsi pois. Hänen itsensä ja myös meidän läheisten takia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sä muka oot ollut tyypille, jonka jätit?
Taas tätä totaalipaskaa uskisten propagandaa. Ihme kun ei oo ollut vielä yhtään kannustavaa kirjoitusta tyyliin "Hyvä kun pelastit itsesi"
Hyis stana, akka jättää ukon, sitten morkkis asiasta, sitten rupee esittään neutsyt mariia jossain vitun huuhaa nettipalstalla. Yöäkss
kun ei näköjään ole tajua siitä, millaisia piruja ja perkeleitä, oikeita verenimijöitä ja loisia olette lähimmäisille.
Jos ihminen ei ole kykenevä elämään, silloin kuolema korjaa.
Niin on aina ollut, ja tulee aina olemaan.
Kukaan ei ole koskaan raitistanut toista ihmistä, ellei juoppo itse tilaansa ymmärrä.
Hän ei ymmärtänyt, joten sinäkään et olisi voinut häntä auttaa.
Muuta kuin toimia juomisen mahdollistajana, oman elämäsi raunioittajana ja uhrina.
Teit aikoinaan ainoan oikean ratkaisun.
Paljonko taivasosuutesi kurssit nyt nousivat?
Älä välitä ilkeilevistä juopoista ja kuivajuopoista.
Molemmilla on paha olla.
AA-laiset on just tollasii, ilkeitä ja räävittömii.
ensin mokailit,kun aloit suhteeseen.sitte alkoi järkesi toimimaan ja lopultakin pääset elämään normaalia elämää.
seuraava miesystäväsi olkoon erilainen,sinä sen päätät .
usein naisilla juoppoa seuraa toinen juoppo.niin ihmeellinen on naisen ajatusmaailma ?
olen samaa mieltä aloittaja kanssa siitä, että alkkiksen kanssa ei ns. normi ihminen oikein voi olla ystävä tai luotettu. se on yleensä niin puhtaasti yksipuolista hyväksi käyttöä. juoppo harvoin on kiinnostunut toisen asioista tai murheista, saatikka että hänen apuunsa voisi luottaa. eikä niillä kovinkaan usein ole tolkkua siitä, että 24/7 soittelu ja hakemisten/yösijan pyytely kuuluu vaan oikeesti hätätilanteeseen, eikä mihinkään heille kuuluvaan etuoikeuteen (että toinen päivystää heidän takia ympäri vuorokauden).
Totta kaikki juopot pitäisi niputtaa yhteen ja tiputtaa autiolle saarelle.Saisivat sitten kiusata toisiansa joka muuta väittää se ei ole juoppoa nähnytkään niin ilkeitä ja omaan napaansa tuijottavia luusereita on tämä sakki . Onnea aloittajalle uuteen elämään pahenpaa et voi kohdata kuin olemalla juopon puoliso oli kysymyksessä Nainen tai Mies .