Tuli telkkarista hauska sontaonjelma, historiaa sonnasta eroon pääsemisesta eri aikakausina. Mieskin nauroi vedet silmissa, kun näytettiin linnoja, joissa oli sellainen uloke, josta sitten sonta ja pissa tippuivat pitkin linnan seiniä alas. Kaupungista aikakaudelta, jolloin ikkunasta pyyhkästiin sonnat ja pissat kadulle. Ja sitten viittamies, joka kuljetti sankoa mukanaan ja maksusta sai sontia viitan alla keskellä katua.
Minäkin muistan aikakauden, jolloin kaupungissa pientaloalueilla oli vielä ulkohuussi, ja se hemmetinmoinen imelä sonnan lemu. Mm. Mikkelissä Emolan kaupunginosassa kävelin usein lapsena, ja kun Emola oli siihen aikaan vielä niinkuin notkossa, niin kyllä se lemusi matalapaineella.
Sillä asui muutamia sukulaisperheitä ja tuttavaperheitä, niin usein olin monia öitä eri perheissä ja kaikissa niissä oli ulkohuussi, vaikka vesi kyllä tuli sisälle, mutta siihen maailman aikaan ei vielä ollut lämmintä vettä näissä pientaloissa.
Minäkin muistan aikakauden, jolloin kaupungissa pientaloalueilla oli vielä ulkohuussi, ja se hemmetinmoinen imelä sonnan lemu. Mm. Mikkelissä Emolan kaupunginosassa kävelin usein lapsena, ja kun Emola oli siihen aikaan vielä niinkuin notkossa, niin kyllä se lemusi matalapaineella.
Sillä asui muutamia sukulaisperheitä ja tuttavaperheitä, niin usein olin monia öitä eri perheissä ja kaikissa niissä oli ulkohuussi, vaikka vesi kyllä tuli sisälle, mutta siihen maailman aikaan ei vielä ollut lämmintä vettä näissä pientaloissa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Maalla syntyneenä hyvin muistan. Mutta muistatteko te vielä välilihan tuoksun?
käsittely on erittäin tärkeä osa hygieniaa. Kansainvälisen elämäni lopetin syyskuussa 1979 osallistumalla terveysalan kongressiin Lontoossa. En jaksanut kuunnella esitelmiä, vaan suuren osan ajasta katselin erilaisia opetusfilmejä. Niissä hyvin monessa käsiteltiin sitä, miten ihminen hoitaa käymälähygienian niin, etteivät taudit leviä. Tuli mieleen terveysopin kirjat 1950-luvulla. Niissä oli kuva, jossa puusee oli mäen päällä ja kaivo mäen alla.
Elettiin iloista -70 lukua... Meillä oli puutarha ja maanviljelijätuttavani toi lantakuorman puutarhaani... Kuinka ollakkaan niin lähellä asuvan lääkärimme cockerspanieli kieriskelikin tuossa karjan tuottamassa kasassa... Soitto heille moisesta tapahtumasta ja koira saikin monet kylvyt ennenkuin oli olohuonekelpoinen!!!
Kyllähän ulkovessoja on useilla mökeillä vieläkin... Niin minullakin tuossa mökkini takana varalta, jos ei viitsi kävellä tuota kolmeakymmentä metriä taloon!!!
pärjättiin lapsena 30 asteen pakkasessa juosta ulkohuussiin?
Tyttäreni joka oli syntynyt ulkomailla ja tuli Suomeen kesämökille, tuli sairaaksi ummetuksesta koska ei suostunut käyttämään ulkohuussia.
sitten mökkimatkalla autoon kantautui jostain karmea sian senitsensä aromi. Koira kävi haistelemassa vuorotellen meidän kummankin kengät, ja katsoi sitten meitä kummissaan, kun ei löytänyt syyllistä.
Nakratti aivan mahdottomasti.
oikein hoidettuna on paljon ekologisempi kuin vesiklosetti. Molemmilla mökeillä on emmekä aio muuta laittaakaan. Luonto hoitaa hajoituksen, kun pikkuisen avittaa. Ei ole paljon työtä.
Ulkohuussihan on sivistyksen alku, ei loppu. Vesiklosetit ne on (ainakin melkein) kaiken pahan alku ja juuri. En muista että minua ikinä 50-luvulla olisi paleltanut, vaikka navetan nurkan taakse jouduimme iltapissille sun muille tarpeille juoksemaan. Ja silloin oli tosi kylmiä pakkastalvia. Hauskan erikoistoimenpiteen muistan, kun "kakkapökäleet" olivat pitkien pakkasjaksojen jälkeen kuin torneja reikien alla, ja melkein ulottuivat kannikkaan asti. Niitä joskus jollain kepakoilla katkoimme nurin, ja hauskaa oli. Haju ei ollut paha (ja talvella ei haissut sitäkään vähää), olihan kyse maalaistalon pienestä porukasta, eikä laidoille kuseksittu. Varmaan jossain kaupunkien yhteishyyskissä haisi paljon paljon pahemmalta.
Kompostikäymälät tekevät tuloaan, itse asiassa ovat täällä jo olleet jonkin aikaa. Mökilläkin kun tyhjensimme hyyskän tuotokset (rautatynnyri), oli sekaan heitetty kareke syönyt kaikki "eväät" - ei haissut miltään jos ei tuoksunutkaan. Siellä se tuotos nyt on kallionkolossa, voimakasta ainetta ehkä, mutta ah niin ekologista. Kasvimaalle tuotos olisi tosi hyvää - mutta mökillä ei ole kasvimaata, eikä tule.
Tiesittekö muuten, että ihmisen tuotos on nimeltään makkilanta? Ei siis kakkilanta, mikä olisi minusta paljon osuvampi nimi.
Ulosteperäinen saaste eli paska.
Hänellä oli sekä sikala että navetta lehmiä varten. Hän neuvoi, että kun tullaan sikalasta kannattaa ensin kulkea navetan läpi ennenkuin astuu sisälle asuintiloihin. Navetan lemu ei ole läheskään niin paha kuin sikalan.
Voi veikkonen että on tullut monet kerrat istuntoja pidettyä huussissa .Entäs se pyyhintäpuoli sitten kyllä
vaan Maaseudun Tulevaisuus oli yliveto, kun sen ensin näpeissään pörryytti pylly ystävälliseksi.
Aasiassa, mutta siellä oikeaa kättä käytetään puhtaaseen toimintaan kuten syömiseen, vasenta likaiseen eli pyyhkimiseen. Tätä voi sovellettuna käyttää suomalaiseenkin käymälähygieniaan. Meillä vain on paperi ja vesi tukena.
Maaseudun Tulevaisuudessa oli paljon sivuja, siitä riitti pyyhettä. Joskus kun oli oikein hyväksi ja pehmeäksi sopivan lehdenpalan hinkannut, niin kädetkin oli mustat. Arvattavasti myös peräpää, joskin sitä ei itse nähnyt. Joskus huuskassa luettiin MT:n perjantailiitteen Mettisen Mukuloita sun muita sarjakuvia. Sehän oli ymmärtääkseni lapsille ja nuorille tarkoitettu lehden osa, jota aina kovasti odotin. Ei meille nimittäin mitään akuankkoja vielä 50-luvulla tilattu. Vasta kun pikkusiskoni alkoi olla luku- tai vähintään kuunteluiässä, saatiin Aku Ankka. Mutta sitä lehteä ei tietenkään huuskaan viety.
Lapsena muistan ihmetelleen, miksi pyllyt olivat varsinkin kankkujen välistä mustia, mut nyt aikuisena oon hokannu, et herran pieksut, siitä painomusteestahan se pyllynseutu oli aina mustana. Kun aikuisena siellä kotomökillä vieläkin pihanperällä kävi, eikä ollut vessapaperia, ja lehteen jotu pyyhkimään, edelleen se pylly tuli mustaksi painomusteesta. Ei siihen aikaan ollut suihkuja, meilläkin kantovesi, niin kerran viikossa saunassa, kesällä nyt useammin, lähes päivittäin, mut talvisaikaan kerran viikossa.
Jos tuota menetelmää meilläkin käytettäis, meikäläinen kokis nälkäkuoleman. Vasemmalla on pyyhittävä, ja on syötävä, kaikki on tehtävä vasemmalla kädellä.
että olisit kyllä oppinut käyttämään myös oikeaa kättä. Vai luuletko itse että et?
vaikea oppia, ku se on tuhoutunut. nyt vasta toivoa osittaiseen toiminnan palautumiseen, kun eilen sain tikit pos ja aika näyttää, minkä verran toimintakykyä voidaan palauttaa, mutta vain osittaista sen palautuminen on, ei likipitäenkään täydellistä. On sitä jo niin paljon entrattu (13 haavaa 37 vuoden aikana) että uudesti pitäis syntyä, muu ei auttais.
ulkohyyskä oli niin elämään kuuluvaa ettei sitä osannut haistaa miksikään, eikä se haissut muuhun ympäristöön, - tai sitä ei huomannut silloin.
Meillä on mökillä komposti käymälä eikä siitä tule minkäänlaisia tuoksuja ulos, eikä se muutenkaan haise.
P.s. tuolla joku kertoi että koira oli pyörähtänyt ottamassa valetuoksut turkkiinsa, se on luonnollinen vaisto koiralle, - se peittää olevinaan vihollisiltaan oman hajunsa. Meijjän koirat kävi piehtaroimassa joskus jonkun linnunraadon-, tai tosiaan avolantalan tuotteissa, ja joskus laski selällään liukua mädäntyneen sienen päällä - oli kaveri todella mukavan tuoksuinen :(
Maaseudulla huuskan haju ei niin täyttänyt ilmaa, kun asutusta oli harvemmassa, mutta taajamissa ja kaupungeissa, joissa oli omakotitalot (mökki mökin vieressä) niin siellä se lemu tuntui tietyilla ilmanpaineilla tosi ällöttävälle.
H.gin Pasilassa oli viiskytluvulla puutaloyhdyskunta ja niitä yhteisiä rivivessoja. Lemu oli hirvittävän kamala.
Tynnyreitä alla ja virtsaa täynnä. Kumma, kun ei ollut mitään kuivikkeita, sammalta tms.
Onneksi ei käyty useinkaan kyläilemässä.
Nykyiset kompostoivat käymälät on mukavia, mökillä on. Miksiköhän näitä ei kehitellä omakotitaloihin? Maailma pelastuisi luonnonmukaisella toiminnalla. On joku tainnut tehdä tilaa kellariin sille tavaralle. Työllistäisikin muutamia.
Olen joskus pohtinut noita ojiakin. Miksi niitäkin tehdään metsiinkin? Luonnollistahan suot on. Kai raha siinäkin ratkaisee. Ojia pitkin kaikki saasteet kulkevat järviin ja meriin.
Nyt on jo tiedotettu maanviljelyksen päästöjen pienentyneen huomattavasti. Jokohan saastuttajiksi löytyisi muitakin?
Luonnonmukaisuutta saisi olla enemmän vähän joka asiassa.
Tapio teki suonkuivatussuunnitelman minunkin kotimökkini soille. Ei siinä ollut paljoa sanavaltaa maanomistajalla. Ehdot rakennettiin niin, ettei ojituksesta käytännössä voinut kieltäytyä sanktioiden pelossa.
Joo, mutta koskaan ei meidänkään suo alkanut tuottaa kunnollista puuta. Siitä on jo 40 vuotta, kun suo ojitettiin. Mutta tuottavaa puuta se ei kasva, vaan hirvittävää rämeikköä. Suokaasuja nousee, joka tuhoaa talouspuun.
Nyt olen kuullut suunnitelmista, jossa suo aijotaan palauttaa entiselleen. Ja arvatkaapas, kenen taskulla käydään oppirahat maksattamassa?
Lapin mies oli ensikertaa kyläilemässä kaupungin kerrostalossa... Tottunut aikaisin nousemaan, ja keittelikin aina aamukahvit talonväelle... Eräänä aamuna herätti väen tuohtuneena: "Kä, joku on paskantanu hetheeseen"... Oli ottanut aamuisin kahviveden vessanpöntöstä!!!
he...hyvä juttu/na :)
Kiitos päivän nauruista :)
Heh heh, hee.... joo, meilläkin oli eteisen rapuilla sanko, johon voi pissata ja hätätapauksessa jopa kakata, kun oli umpihanki puuseehen ja kova pakkanen. Siihen aikaan kukaan sellaista tuntenut kuin laktoosi-intoleranssi, mutta äitini ja minä siitä kärsittiin ja kun äiti tykkäsi juoda kurria, siitäkös ei laktoosi-intoleranssimaha tykkää ja sille usein tuli niin kiire, että hätäpäissään joskus oli pakko kakkeltaa siihen likasankoon, ja sitten viedä pois ja pestä sanko.
Vaikka tuo varmaan vitsi olikin, mutta vitsitkin yleensä syntyvät jonkinlaisesta tosiasiasta. Hyvinkin on voinut olla mahdollista, että vieras on koussaissut ämpäristä vettä, luullen sitä todella vesiämpäriksi, kun tuskinpa sähköjäkään on ollut. Ei ollut meilläkään.
Minäkin vetelin lanttulaatikkoa piimän kera, kun kuvittelin käsikopelossa ottavani pimeästä ruokakomerosta marjapuuroa ja maitoa.
Sitten öljylampun valossa istahdin syömään keinustuoliin ja ihmettelin rasvaista marjapuroa, että eihän marjapuuro ennen tämän makuista ole ollut ja kun se rasva tarttuu vielä kitalakeenkin kiinni.
yksityiskohdasta oli juttua paikallislehdessä. Inkanaisilla voi olla monta hametta päällekkäin ja alimmainen toimii vessapaperina.