Kun seuraa keskustelua pakkoruotsista ja Suomen kielipolitiikasta, tulee esiin suomenruotsalaiselta taholta kommentti, että suomenruotsalaisia vihataan tai että he ovat epätoivottuja. Varsin harvoin keskustelussa hyökätään suoraan itse suomenruotsalaisia vastaan ja nämä harvat tapaukset ovat selviä ylilyöntejä. Keskustelua ei suinkaan käydä suomenruotsalaisten olemassaolosta vaan nimenomaan pakollisesta ruotsinopiskelusta ja siitä, miten Suomen kielipolitiikka tulisi järjestää.
On tosiasia, että maassamme on huono kielipääoma. Käytännössä ainoa koko maassa osattu kieli suomen ohella on englanti. Kielivarantoa on lisättävä, koska on totta, että pelkällä englannilla ei aina pärjää. Tärkeää ei ole se, että kaikki osaavat “kaikkia” kieliä. Hyvä tavoite on se, että jokainen suomenmaalainen ja varsinkin suomalainen osaa kahta vierasta kieltä. Pedagogisesti ruotsi on suomalaiselle vieras kieli kuten moni muukin. Resurssit ovat olemassa kahden vieraan kielen opetukseen jo nyt. Ne on vain suunnattava järkevästi. Ei ole mitään järkeä opettaa koko suomalaiselle väestölle ruotsia vain unohdettavaksi. Motivaatio kielten opiskeluun kasvaa, kun kielet on saanut valita itse ja osaaminenkin pysyy parempana.
Pakkoruotsi on kytköksissä myös Suomen kielipolitiikkaan. Perustuslain 17§ mukaan kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Tästä ei kuitenkaan seuraa minkäänlaista osaamispakkoa kummankaan kielen osalta. Kummankin väestön tarpeista on huolehdittava samoin perustein. Nämä samat perusteet on periaatteessa turvattu kielilainsäädännöllä. Kielipoliittinen keskustelu koskee nimenomaan kielilainsäädännön tarkoituksenmukaisuutta. Onko tarkoituksenmukaista, että suomalaiset opiskelevat ruotsia, kun kerran suomenruotsalaisilla on jo ruotsinkieliset oppilaitokset, joista valmistuu tarvittava määrä henkilöstöä maan tarpeisiin? Vaatimus ruotsin osaamisesta asettaa suomenmaalaiset epätasa-arvoiseen asemaan ja syrjii välillisesti suomalaisia, jos tehtävässä ei tosiasiassa tarvita ruotsia. Suomenruotsalaiset nimittäin osaavat varsin hyvin suomea, etenkin kun seka-avioliittoja solmitaan runsaasti ja molemmat kielet opitaan jo kotoa.
Suomalaisten ärtymys kohdistuu kielipolitiikan epätarkoituksenmukaisuuteen. Jos ongelma on se, että kaksi- tai ruotsinkielisissä kunnissa ei ole tarpeeksi ruotsinkielistä henkilöstöä, tulee tätä henkilöstöä kouluttaa tarpeeksi ruotsinkielisestä väestöstä ja myös huolehtia siitä että he ovat siinä tehtävässä, missä heitä tarvitaan. Vähemmän suomenruotsalaisia yhteiskunnan avainpaikoille ja enemmän ruohonjuuritasolle. Ylimitoitetut ruotsin osaamisvaatimukset ärsyttävät ja vääristynyt ruotsinkielinen koulutustarjonta ärsyttää. Ärtymystä voi aiheuttaa suomenruotsalaisten vetoaminen historiaan. On totta, että osa ruotsinkielisestä väestöstä oli parantamassa suomen kielen asemaa ja suurin osa oli sodassa rintamalla. Totta on myös se, että osa suomenruotsalaisista piti meitä suomalaisia alempirotuisina, toimi separatistisesti Suomen itsenäistyttyä, souti Ruotsiin paetessaan asevelvollisuutta ja kieltäytyi ottamasta karjalaisia evakoita “pyhälle ruotsalaiselle maalle”. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole olleet vaikuttamassa kielipolitiikan tekoon. Kielipolitiikkaa tulee tehdä nykyisyyttä ja tulevaisuutta, ei menneisyyttä varten.
Suomenruotsalaisten tulisikin myös ihan oman mielenrauhan vuoksi hyväksyä tosiasiat. Vaatiminen ja valittaminen ei paranna asiaa jos ei itse olla valmiita ottamaan vastuuta. Suomi on käytännössä ollut jo kauan yksikielinen, eikä sitä muuta perustuslain sanamuoto. Suomenruotsalaiset tarvitsevat Suomessa pärjätäkseen suomea mutta suomalaiset eivät tarvitse ruotsia. Merkittävä osa suomalaisista ei koe enää pohjoismaita tärkeänä ryhmänä. Suomalaiset eivät halua olla vangittuina Pohjoismaihin vaan haluavat avata uusia ovia laajemmalla kielten osaamisella. Emmehän me suomalaiset ole koskaan vainonneet suomenruotsalaisia.
JATKUU....
On tosiasia, että maassamme on huono kielipääoma. Käytännössä ainoa koko maassa osattu kieli suomen ohella on englanti. Kielivarantoa on lisättävä, koska on totta, että pelkällä englannilla ei aina pärjää. Tärkeää ei ole se, että kaikki osaavat “kaikkia” kieliä. Hyvä tavoite on se, että jokainen suomenmaalainen ja varsinkin suomalainen osaa kahta vierasta kieltä. Pedagogisesti ruotsi on suomalaiselle vieras kieli kuten moni muukin. Resurssit ovat olemassa kahden vieraan kielen opetukseen jo nyt. Ne on vain suunnattava järkevästi. Ei ole mitään järkeä opettaa koko suomalaiselle väestölle ruotsia vain unohdettavaksi. Motivaatio kielten opiskeluun kasvaa, kun kielet on saanut valita itse ja osaaminenkin pysyy parempana.
Pakkoruotsi on kytköksissä myös Suomen kielipolitiikkaan. Perustuslain 17§ mukaan kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Tästä ei kuitenkaan seuraa minkäänlaista osaamispakkoa kummankaan kielen osalta. Kummankin väestön tarpeista on huolehdittava samoin perustein. Nämä samat perusteet on periaatteessa turvattu kielilainsäädännöllä. Kielipoliittinen keskustelu koskee nimenomaan kielilainsäädännön tarkoituksenmukaisuutta. Onko tarkoituksenmukaista, että suomalaiset opiskelevat ruotsia, kun kerran suomenruotsalaisilla on jo ruotsinkieliset oppilaitokset, joista valmistuu tarvittava määrä henkilöstöä maan tarpeisiin? Vaatimus ruotsin osaamisesta asettaa suomenmaalaiset epätasa-arvoiseen asemaan ja syrjii välillisesti suomalaisia, jos tehtävässä ei tosiasiassa tarvita ruotsia. Suomenruotsalaiset nimittäin osaavat varsin hyvin suomea, etenkin kun seka-avioliittoja solmitaan runsaasti ja molemmat kielet opitaan jo kotoa.
Suomalaisten ärtymys kohdistuu kielipolitiikan epätarkoituksenmukaisuuteen. Jos ongelma on se, että kaksi- tai ruotsinkielisissä kunnissa ei ole tarpeeksi ruotsinkielistä henkilöstöä, tulee tätä henkilöstöä kouluttaa tarpeeksi ruotsinkielisestä väestöstä ja myös huolehtia siitä että he ovat siinä tehtävässä, missä heitä tarvitaan. Vähemmän suomenruotsalaisia yhteiskunnan avainpaikoille ja enemmän ruohonjuuritasolle. Ylimitoitetut ruotsin osaamisvaatimukset ärsyttävät ja vääristynyt ruotsinkielinen koulutustarjonta ärsyttää. Ärtymystä voi aiheuttaa suomenruotsalaisten vetoaminen historiaan. On totta, että osa ruotsinkielisestä väestöstä oli parantamassa suomen kielen asemaa ja suurin osa oli sodassa rintamalla. Totta on myös se, että osa suomenruotsalaisista piti meitä suomalaisia alempirotuisina, toimi separatistisesti Suomen itsenäistyttyä, souti Ruotsiin paetessaan asevelvollisuutta ja kieltäytyi ottamasta karjalaisia evakoita “pyhälle ruotsalaiselle maalle”. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole olleet vaikuttamassa kielipolitiikan tekoon. Kielipolitiikkaa tulee tehdä nykyisyyttä ja tulevaisuutta, ei menneisyyttä varten.
Suomenruotsalaisten tulisikin myös ihan oman mielenrauhan vuoksi hyväksyä tosiasiat. Vaatiminen ja valittaminen ei paranna asiaa jos ei itse olla valmiita ottamaan vastuuta. Suomi on käytännössä ollut jo kauan yksikielinen, eikä sitä muuta perustuslain sanamuoto. Suomenruotsalaiset tarvitsevat Suomessa pärjätäkseen suomea mutta suomalaiset eivät tarvitse ruotsia. Merkittävä osa suomalaisista ei koe enää pohjoismaita tärkeänä ryhmänä. Suomalaiset eivät halua olla vangittuina Pohjoismaihin vaan haluavat avata uusia ovia laajemmalla kielten osaamisella. Emmehän me suomalaiset ole koskaan vainonneet suomenruotsalaisia.
JATKUU....
Vastaukset 8
Vanhimmat
...JATKUU
Kieltenopetus uusiksi:
Opetusministeri Henna Virkkunen aikaistaisi ruotsin alkamaan jo viidennellä luokalla. Ehdotuksessa ei ole muuta vikaa kuin pakkoruotsi. On järkevää käyttää nuoruusikä uusien kielten opiskeluun. Siksi toisen vieraan kielen voisikin aloittaa viidennellä. Toki äidinkieleenkin tulee kiinnittää huomiota.
Maassamme nimittäin osataan vieraita kieliä huonosti. Täällä osataan lähinnä tyydyttävästi englantia ja välttävästi ruotsia, pois lukien Ruotsalaissuomi. Kielten kirjon kasvattaminen parantaa Suomen kilpailukykyä. Yhden kielen sujuvaan oppimiseen arvioidaan menevän 2000 tuntia. Kun koululaisella on kaksi kieltä opiskeltavana, menee hänellä siis 4000 tuntia kahden kielen hallinnan oppimiseen.
Toisin kuin monet pakkoruotsin kannattajat luulevat, me vapaan kielivalinnan kannattajat emme vastusta sinällään vieraiden kielten opiskelua. Hanna-Leena Hemming sanoi FST:n Spotlight-ohjelmassa, että kyllä ihmisen päähän mahtuu useampi kuin yksi kieli. Näinhän se onkin. Hemming vain sanoi kommenttinsa kannattaessaan pakkoruotsia. Pakkoruotsin kannattajat vertaavat ruotsia esimerkiksi pakkomatematiikkaan tai pakkouskontoon. Matematiikassa voi kuitenkin valita, ottaako sen pitkänä vai lyhyenä. Vastaavasti uskonnon voi vaihtaa elämänkatsomustietoon. Samalla tavalla suomalaisen pitää voida vaihtaa ruotsi vaikka ranskaan, saksaan. Sinällään kannatan pakollista vieraiden kielten opiskelua. Kielten on oltava vapaasti valittavia. Virkamiesurakaan ei voi olla peruste ruotsin pakko-opiskelulle, koska virkamiesruotsin vaatimus on välillistä syrjintää, jos virassa ei tosiasiallisesti ruotsia tarvita.
Erittäin hyvin sanottu. Eipä tuohon lisättävää.
Hyvin kirjoitettu, anttirantakokko.
kieli suomalaiselle. Joka muuta yrittää väittää valehtelee ja pahemman kerran.
Suomalaisen pitäisi EU:n suositusten mukaan opiskella kahta vierasta kieltä mutta käytännössä tämä jää kahteen. Tuskin kukaan enää voi ajatella tulevaisuuttaan ilman englantia ja koska yksi kieli on pakollinen ruotsi niin suomalainen kielivaranto lepää kohtuullisen englannin ja tönkköruotsin varassa. Kolme vierasta kieltä on useimmille liikaa.
...mutta vihanlietsonnasta kuitenkin:
"Verkkokeskustelu
heikki_tala Käyttäjän viestit 1.1.2010 00:22
Kolmas syy on verkkokeskusteluissa lietsottu hurriviha, joka hitaasti kasvattaa tilaa kielivähemmistön vähättelemiselle myös muussa yhteiskunnassa." (HS pääkirjoitus viime vuonna 25.10)
Nyt vain vauhtia lisää, kunnes kielivapaus ja virallinen yksikielisyys on saavutettu! :-) "
Kirjoittaisit joskus asiaa etkä kääntäisi asioita toisiksi. Esim. sinun kirjoituksesi omalta osaltaan lisäävät tätä ns. hurrivihaa ja vastenmielisyyttä ruotsinkielisiä kohtaan.
Mikäs tuossa oli toiseksi käännettyä?
Selkeä kehotus lisätä vauhtia hurrivihan lietsontaan ei tietenkään istu väitteeseesi, ettei kysymys olisi vihasta. Yritä ajatella vaikka sillai, ettei sinun tarvitse sitoutua Heikin höpötyksiin.
Jokainen itsenäinen ja itseään arvostava vihaa alistajaksi kokemaansa. Viha on pienessä määrin kasvattava, mutta valtaan päästyään se on tuhoava.