Voi tätä pakahduttavaa tunnetta. Olen aivan hirveän ihastunut yhteen opettajaani, ja pian kun kurssit loppuu, en tiedä että kuinka usein nähdään vai nähdäänkö pitkään aikaan. Eilen hänen vastaanotollaan olin hiukan hermostunut, olin sopimassa yhdestä kurssin kirjoitustyöstä. Sillä miehellä on niin ihana hymy (hymyilee paljon!) ja ne silmät, voisin katsella niitä vaikka 2 viikkoa.
Ihastunut yliopiston opettajaan!
monica
162746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
...ihastuin aikoinani erääseen ohjaajaani yliopistossa ja tunne oli enemmän tai vähemmän molemminpuolinen. Tunnepeijakas on säilynyt, mutta onneksi tiemme vei kauaksi toisistamme. Ihana oli senkii miehen hymy ja silmät, taivas viekäät...
Olen itekkin ihastunut erääseen proffaan ja sain hänet juuri äskettäin graduni ohjaajaksi.. Perhosia lentelee vatsassa ja motivaatio on korkealla. Ihastuminen on loistava tapa saada tehtyä hommia ihan penteleesti niin että se siitä huolimatta tuntuu mukavalta. Mihinkään suhteeseen taas ei kannata lähteä, ainakaan opiskeluaikana. Ja varsinkin vanhemmat tapaukset taitavat kuitenkin olla varattujakin..
juu hyvin menee esseen vääntö iltamyöhälläkin, kun voi odottaa vastaanottoa!
On niitä vapaitakin proffia. Meillä ainakin on monta vapaata proffaa ja yliopistonlehtoria ;-)
Mutta tämä on :( Toisaalta se on ihan hyväkin asia niin voi rauhassa haaveilla, eikä tule turhia houkutuksia viedä asiaa pidemmälle. Ja sitä ikäeroakin olisi vähän turhan paljon... Etenkin kun täällä Hesassa on näitä nuoria ja hyvänäköisiä lehtoreitakin ;)
Kurssin aikana opettajalla ja oppilaalla on samantapainen suhde kuin lääkärillä ja potilaalla. Silloin ei kannata yrittää mitään. Mutta kurssin jälkeen, kun et ole enää hänen oppilaansa, sinulla on enemmän mahdollisuuksia tutustua tähän opettajaan paremmin. Löydät hänet aina vähintään vastaanottoaikoina, joten käy vaan rohkeasti joskus vastaanotolla vaikkapa jonkin pienen tekosyyn takia.
aika yllättävä kommentti yliopistonlehtorilta! vaan entäs jos haluaisinkin mennä miehen seuraavillekin kursseille ensi vuonna??
Tässä on kesä välissä, joten pistä asioihin silloin vauhtia. Syksyllä teillä on jälleen opettaja-oppilas -suhde, jolloin tuskin tapahtuu mitään ellei sitä ennen jo ole tapahtunut. Toimintaa, nuori nainen, toimintaa! Äläkä yritä siirtää harjoitustyön palautusaikaa ja sillä perusteella käydä vastaanotolla. Ei mene läpi. :)
Tekstini on hyvin edistynyt! Mutta palautetta menen tietty mielelläni saamaan vastaanotolle.
Palautteen saaminen on aina hyvä idea, mutta älä käytä sitä valttikorttia liian usein. Kurssin päättymisen jälkeen voit käydä epävirallisella käynnillä kuuntelemassa kurssin ulkopuolisia vapaampia kommentteja - ja samalla yrittää tutustua ihastukseesi. Siinä on sinulle hyvä suhde aloittaa.
Jos tarvitset harjoitusta, voit tulla kokeilemaan teorian vaatimia yliopisto-opettajanhurmaamistaitoja vastaanotolleni. :)
Vaikutat aika vapaamieliseltä yliopistonlehtorilta, erittäin mielenkiintoista! Joku toinenhan voisi vastata, että ei missään nimessä sekaannu opiskelijoihinsa.
oletko itse seurustellut opiskelijasi kanssa? jos, niin kumpi teki aloitteen?
Kiitokset kauniista sanoistasi, jotka lämmittivät kuin kevään ensimmäinen auringonsäde pitkän koilistuulen riivaaman talven jälkeen. Olen aika nuori yliopistonlehtori (väittelin viime vuonna), joten en varmaan ole vielä löytänyt kunnollista yliopisto-opettajan imagoa.
En ole ikinä seurustellut oppilaideni kanssa. Olen sellaisella alalla, missä on vähän naisia, ja kun minulla ei ole sulattavaa hymyä eikä hukuttavia syvänruskeita silmiä, niin olen saanut olla ihan rauhassa. Jos kuitenkin kävisi niin, että ihastuisin oppilaaseeni - mieluummin graduvaiheessa olevaan tai jatko-opiskelijaan, jotta ei tule kehdonryöstöfiiliksiä - en tekisi mitään ainakaan vuoteen. Sen jälkeen, jos kiinnostus olisi vielä voimakasta, saattaisin yrittää jotain hienovaraista tutustumisaloitetta.
hesassa olen minäkin.
yksi asia nyppii tän ihanan miehen vastaanotolle mennessä: sen huonekaveri (2 hengen pieni työhuone)on siellä melkein aina, eli viimeksikin työkaveri istui selkäni takana kun olin selittämässä esseejuttujani ja kysymässä neuvoja.
se tuntuu jotenkin epämiellyttävältä, entäs jos jollakin olisikin henkilökohtaista asiaa joskus?? pitäisi varmaan pyytää yksityisvastaanottoa kulmakahvilaan, heh. voisi se huonekaveri olla jossain muualla sen vastaanoton ajan mun mielestä.
huomasin nimittäin yhden naisopen vastaanotolla, että sen työkaveri oli tahdikkaasti (?) pois vastaanottojen ajan.
Tämä julkinen sähköpostin vaihto on hassua puuhaa. No ei täällä kyllä taida olla mitään helppoa keinoa siirtää keskustelua yksityiseksi, joten menköön näin.
Vastaanottoaikoihin on tosiaan kohtelaista, että työhuoneen jakavat kolleegat eivät ole silloin paikalla. Itselläni tämä ei ole ainakaan toistaiseksi ongelma, kun minulla on oma huone. Otan osaa.
Toisaalta tässä on sinulla mainio tilaisuus pyytää herra Ihanuus laitoksen kuppilaan. Voit lähettää hänelle sähköpostia, jossa kerrot, että sinulla on arkaluontoista asiaa esseestäsi ja että mieluummin juttelisit siitä ihan kahden kesken. Jos hän on hyvä tyyppi, hän suostuu siihen eikä edes vihjaise asiasta huonekaverilleen. Minulla tuo ainakin toimisi.
Tietenkin sinulla täytyy olla jotain oikeasti riittävän henkilökohtaista sanottavaa ennen kuin voit käyttää tuota ideaa.
mut kyllä ihan kivaa! kiitos hyvistä vinkeistäsi jälleen kerran. kiva jutella jonkun kanssa asiallisesti netissä, välillähän täällä on kaikenmaailman pösilöitä ajatuksiaaan levittämässä.
joo, mietin tuota essee-ja kahvilajuttua...
...toteutit kahvihetkisuunnitelman? Hyvää vappua!