Mikä mahtaa olla diagnoosi minulla? Skitsofrenia? Paniikkihäiriö?
Nyt kolmen viikon ajan ollut seuraavia oireita, jotka huolestuttaa:
Koin unessa että jotain tapahtui minulle, että aivoni salpaantuivat enkä kyennyt ajattelemaan, vaivuin jonkinlaiseen tilaan. Heräsin unesta koettuani tuon ja tunsin sekavuutta. En ollut varma missä olen.
Nyt tuon unen jälkeisinä päivinä päässäni on pyörinyt ahdistava tunne jotenkin niin että tajuntani olisi laajentunut ja tuntuu että päässäni on liikaa sellaisia maailmankaikkeuden ajatuksia etten henkisesti kykene niitä ylläpitämään ja se tuntuu ahdistavalta, epäilen sekoavani kun ajattelen niin. Vaikea selittää kai, mutta tunne on voimakkain jos herään kesken unien. Tulee ajatus siitä että "missä olisimme jos alkuräjähdystä, avaruutta ei olisi jne." . Koko ajan tuntuu etten voi hyvin, päässäni sekottaa jotenkin.
Kuvitelkaa esim. ajatus että mitä olisi ilman mitään?
Nuo ajatukset ilman kummempia miettimättä iskee tajuntaani. Joudun hokemaan itselleni jotenkin että " jos kuolen, niin minua ei ole ". Päässäni on jonkinlainen kumma ristiriita jota en saa selville ja siksi se ahdistaa minua, koska uni oli niin sekava, niin se jätti jotain päähäni.
Pelottaa aina mennä nukkumaan koska jos herään niin tuo tunne tulee voimakkaana ja tulee fiilis että siinä kauhussa melkein alan huutamaan ja irtoan jäsenistäni...
Olen päivittäin tuntenut kylmiä väreitä kehossani, olen alkanut tarkkailemaan itseäni. keskityn liikaa itseeni ja mietin onko oloni normaali, vaikka se on muuten normaali ja kykenen rutiineihin.
Tämä tunne päässäni on vaan jotenkin niin ylivoimakkaan laajentunut, tuntuu että olen oivaltanut jotain joka on liikaa tietoisuudelleni ja en henkisesti kestä sitä, niin mitä mun pitäisi tehdä?
Nyt kolmen viikon ajan ollut seuraavia oireita, jotka huolestuttaa:
Koin unessa että jotain tapahtui minulle, että aivoni salpaantuivat enkä kyennyt ajattelemaan, vaivuin jonkinlaiseen tilaan. Heräsin unesta koettuani tuon ja tunsin sekavuutta. En ollut varma missä olen.
Nyt tuon unen jälkeisinä päivinä päässäni on pyörinyt ahdistava tunne jotenkin niin että tajuntani olisi laajentunut ja tuntuu että päässäni on liikaa sellaisia maailmankaikkeuden ajatuksia etten henkisesti kykene niitä ylläpitämään ja se tuntuu ahdistavalta, epäilen sekoavani kun ajattelen niin. Vaikea selittää kai, mutta tunne on voimakkain jos herään kesken unien. Tulee ajatus siitä että "missä olisimme jos alkuräjähdystä, avaruutta ei olisi jne." . Koko ajan tuntuu etten voi hyvin, päässäni sekottaa jotenkin.
Kuvitelkaa esim. ajatus että mitä olisi ilman mitään?
Nuo ajatukset ilman kummempia miettimättä iskee tajuntaani. Joudun hokemaan itselleni jotenkin että " jos kuolen, niin minua ei ole ". Päässäni on jonkinlainen kumma ristiriita jota en saa selville ja siksi se ahdistaa minua, koska uni oli niin sekava, niin se jätti jotain päähäni.
Pelottaa aina mennä nukkumaan koska jos herään niin tuo tunne tulee voimakkaana ja tulee fiilis että siinä kauhussa melkein alan huutamaan ja irtoan jäsenistäni...
Olen päivittäin tuntenut kylmiä väreitä kehossani, olen alkanut tarkkailemaan itseäni. keskityn liikaa itseeni ja mietin onko oloni normaali, vaikka se on muuten normaali ja kykenen rutiineihin.
Tämä tunne päässäni on vaan jotenkin niin ylivoimakkaan laajentunut, tuntuu että olen oivaltanut jotain joka on liikaa tietoisuudelleni ja en henkisesti kestä sitä, niin mitä mun pitäisi tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kun selasin ihmisten kirjoituksia niin löysin tällaisen eräältä:
"minäkin olen nuori olen vasta menossa kasille enkä vain kerta kaikkiaan pysty käsittelemään asiaa että kuolisin joskus kun ajattelen asiaa että katoan ja kaikki tietoisuus katoaa saan niin sanottuja paniikki kohtauksia mistä apu? jos kirjottelisitte vastauksia ni se varmaa helpottaa kirjotelkaa ! "
Kuulostaa hyvin minulta tällainen... mutta mulle tämä alkaa olla päivittäistä..
jos tietoisuus katoaa kuolemisen jälkeen, niin mitä on tietoisuus mitä nyt elämme ja miksi on näin?
ahdistavaa...
olen huomannut eläväni elämääni yli 30 vuoden ajan ja sitten unessa pätkähtää tällaiset kokemukset tajuntaan. pakko kai yrittää unohtaa.
päässäni tuntuu siltä että sinne on noussut jotain henkistä painetta ja jos alkaisin itkemään ja huutamaan niin saattaisin rauhoittua... en tiedä.
Kuullostaa lähinnä paniikki/ahdistuneisuushäiriöltä.
Mutta en ole lääkäri. Käypä terkkarissa jos alkaa pahasti vaikuttamaan sun päiviisi.
Mulla oli 12-vuotiaana saman tyyppistä kammoa nukkumaan mennessä liittyen kuolemaan, elämän lyhyyteen ja siihen kuinka kaikkea seuraa tyhjyys. Vaikea muille kuvailla, mutta se oli ihan puhdasta kauhua. Todella pelottavaa. Juttelin asiasta silloin äidin kanssa ja hän sanoi että ajatukseen tottuu kun ikää tulee. Pikku hiljaa tuo joka iltainen kauhu alkoi helpottaa, mutta ei paljon. 17-vuotiaana vaihto-oppilaana ollessani kirjotin äidille että nyt nämä kauhukokemukset alkaa helpottaa. Hän varmaan ihmetteli kun en ollut asiasta puhunut sen jälkeen kun olin 12v! Nuo kammottavat ajatukset hälveni entisestään ja nyt en enää mistään tuollaisesta kärsi. Kuitenkin parikymppisenä olin vielä iltasin varovainen ajatusteni kanssa ja vältin kuoleman/maailman kaikkeuden ajattelua. (Silloin nuorempana en siis pystynyt välttämään vaan ajatukset otti vallan, kunnes tuli se käännekohta 17-vuotiaana.) Luulen että minua auttoi ulkomailla asuminen, vieraan kielen kanssa ponnistelu, erilaiset ärsykkeet. Opiskeluaikoina muutin pysyvästi ulkomaille ja se buzz jonka saa kun pitää koko ajan oppia uutta ja ponnistella on sopinut minulle. Suomessa jos oon pitkään niin tuntuu että on liian vähän ärsykkeitä ja mieli alkaa täyttää sitä tyhjyyttä jollain tommosella ahdistuksella.