Saan kohta toisen lapsen ja mietin menenkö sektioon vai synnytänkö alakautta.
Ensimmäisessä synnytyksessä sain paniikkikohtauksen ponnistusvaiheessa. Olin käynyt pelkopolilla lapsen ison koon (kokoultrassa yli 4,6kg) ja nivusissa tuntuvan kovan vihlovan kivun vuoksi pari päivää ennen synnytystä. (Olen itse pienikokoinen.) Saivat taivuteltua minut kuitenkin alatiesynnytykseen. Synnytys pitkittyi ja sektiolääkäri ehti jo käydä esittelemässä itsensä. Kuitenkin oksitosiinia koko ajan lisäämällä synnytys alkoi lopulta edetä ja kohdunsuuta painelemalla kätilö sai viimeisen sentin auki. Ponnistusvaiheessa epiduraali oli lakannut jo aikoja sitten. Menin kivusta paniikkiin. Kipu oli niin järkyttävä, että tunsin kuolevani ja en pystynyt ajattelemaan järjellisesti. Kampesin itseni irti ja olin lähdössä juoksemaan synnytysalin ovelle. Kätilöt saivat minusta kuitenkin otteen. Lopulta sain koottua itseni ja kun väliliha oli laajasti leikattu, lapsikin tuli lopulta ulos.
Mutta entä jos en olisi saanut koottua itseäni? Entä jos olisin päässyt juoksemaan ulos? Minuun olisi isketty rauhoituspiikki ja lapsi vedetty imukupilla ulos? Pelkään taas, että sekoan toisessa synnytyksessä.
Ensimmäisessä synnytyksessä sain paniikkikohtauksen ponnistusvaiheessa. Olin käynyt pelkopolilla lapsen ison koon (kokoultrassa yli 4,6kg) ja nivusissa tuntuvan kovan vihlovan kivun vuoksi pari päivää ennen synnytystä. (Olen itse pienikokoinen.) Saivat taivuteltua minut kuitenkin alatiesynnytykseen. Synnytys pitkittyi ja sektiolääkäri ehti jo käydä esittelemässä itsensä. Kuitenkin oksitosiinia koko ajan lisäämällä synnytys alkoi lopulta edetä ja kohdunsuuta painelemalla kätilö sai viimeisen sentin auki. Ponnistusvaiheessa epiduraali oli lakannut jo aikoja sitten. Menin kivusta paniikkiin. Kipu oli niin järkyttävä, että tunsin kuolevani ja en pystynyt ajattelemaan järjellisesti. Kampesin itseni irti ja olin lähdössä juoksemaan synnytysalin ovelle. Kätilöt saivat minusta kuitenkin otteen. Lopulta sain koottua itseni ja kun väliliha oli laajasti leikattu, lapsikin tuli lopulta ulos.
Mutta entä jos en olisi saanut koottua itseäni? Entä jos olisin päässyt juoksemaan ulos? Minuun olisi isketty rauhoituspiikki ja lapsi vedetty imukupilla ulos? Pelkään taas, että sekoan toisessa synnytyksessä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulle tuli kanssa paniikki kun piti ponnistaa ja en suostunut edes alussa ponnistaa. Mulla ei koko epiduraali edes toiminut. ja ilokaasusta olin jo ihan sekaisin kun hengitin sitä pullon tyhjäksi. Ensimmäinen kätilö ei saanut mua luottamaan ja ponnistamaan ja väitin etten tunne supistuksia kun niitä tuli. sanoivat että ottavat imukupilla jos en itse kykene huusin vaan että vaadin leikkauksen josta ei ollut hyötyä ei ne mitää leikannu. Sitten tuli tää toinen kätilö joka sai mut rauhotettuu ja autto ponnistamaan ja hengittää oikein. Se supistuksia vahventava lääke tippu suorastaan lorona suoneen kun et saan sen voiman siihe. Hyvin se meni. voin sanoa että ilman puudutusta selvisin. ja musta se tikkaaminen sitten kun paikat repes sattui enempi kun ite synnytys. Seuraavaan synnytykseen meen sillä mielellä että kun antavat luvan ponnistaa niin ponnistan heti ja voimalla sitä nopeemmin ohi. ja siis synnytyshän on pakko ei siitä pääse yli eikä ympäri. ite pelkäsin ihan kauheesti ja useasti kävin kätilön kanssa juttelemassa. ja varmana pelkään taas mennä jos joskus viel onni suo että sinne pääsen. Mutta stemppii ja voimia. Kyllä selviät. selvisithän sä edellisestäkin!
Itsekin iski mieletön paniikki ponnistusvaiheessa. Siihen asti kaikki oli mennyt ihan hyvin. Tuska (sekä henkinen että fyysinen) oli aivan järkyttävää. Huusin täyttä kurkkua. En usko et koskaan unohdan sitä ja siks ajattelinkin ottaa puheeks asian jälkitarkastuksessa.Toivottavasti pelkoon saisi jotain apua.