Hyvää viikonloppua vaan kaikille,...

Mietiskelepä kännätessäsi, millä sanoilla kehuisit keskustan ehdokasta, Erkki Liikasta, SP:n pääjohtajaksi, kun hakijoiden joukossa oli pätevämpikin.

Puolueesi lehti, Ilkka, tosin asetti jopa Loukekosken Liikasen edelle, vaikka äänestys käytiin Liikasen ja Korkmanin välillä.

Mutta mieti ja kirjoittele kehuja Liikasesta sitten, kun olet tarpeeksi perseet olalla.

Hyvää viikonloppua vain täältäkin päin! Vai olet Sinä golfmiehiä. Onko siellä Pirkanmaallakin jo golfkenttiä? Minä en ole siihen peliin muutamaa yritystä lukuun ottamatta langennut, vaikka Paloheinä-golfin 8-reikäinen kenttä on tuossa himani lähellä eikä kentälle vaadita edes green cartia. Paria muuta kolopeliä olen harrastanut sitäkin enemmän. Toinen niistä on biljardi.
Paloheinän kenttä on kuulemma Suomen vilkkain, jolla on lähes 1000 kävijää päivässä sesonkiaikana. Niin stadin kundi kuin olenkin, voin Stenun Aleksia londaten bamlata: ”metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston”. Paljon olen korpia dallannut suunistaen, sienestäen ja muuten vain. Lapin kairoilla ja jängillä olen skimbaillut ja patikoinut vuosittain.

Meistä stadilaisista luullaan, että me emme käy kehä III:n ulkopuolella emmekä sieltä mitään tiedä. Väärin luultu. Onhan Helsinki-Vantaan lentokenttäkin siellä. Ja vakavasti. Olinpa juuri tänäänkin eläkeläisryhmäni mukana bussiretkellä Lahdessa, Sibeliustalossa katsomassa ja kuulemassa Matti Puurtisen johtaman Lahti Sinfonian pariisilaissävelten konsertin, jota tähdittivät Essi Wuorela ja Veeti Kallio. Upea esitys.

Pari viikkoa sitten olin siellä Pirkanmaan kirkonkylässä katsomassa Tampereen Teatterissa Veijo Meren näytelmän ”Sotamies Jokisen vihkiloma” ja liput on jo varattu myöhäissyksyllä Tampereen Työväen Teatterissa esitettävään Tennesee Williamsin ”Tatuoituun ruusuun”. Ja kesällä menemme Nurmekseen Karjalaisen kulttuurin kurssille. Pori-Jazz, jossa olen ollut monta kertaa, jää tänä vuonna väliin, mutta Vammalan Vanhojen Kirjojen Päiville heinäkuussa menen ilman muuta, kuten jo monena vuonna aikaisemminkin. Että kyllä me stadilaiset arvostamme ja kannatamme myös provonssikulttuuria! Eihän se ilman meitä pysyisi pystyssä. No, käyväthän kulturelleimmat landelaiset vastavuoroisesti täällä stadissa, Linnanmäellä ja Korkeasaaressa. No, jotkut käyvät oopperassakin, ihan totta, olen itse nähnyt teikäläisiä siellä.

Rakkaaseen itseeni palatakseni: Aivan oikeasti diggaan kovasti landea, mutta rakkain pleisi tässä himamaassa mulle on tietenkin tää stadi. Täällä olen skidistä saakka budjannut, täällä skoleni käynyt, täällä förstan sussuni hitannut, förstan stygini jorannut, förstan röökini röökannut – ja sistan myös jo kauan sitten – , förstan friiduni sekstannut, förstan…no, olkoon… Täällä minä olen enimmän duunini tehnyt ja fyrkkani ansainnut, täällä perustanut himan, kahdenkin gimman kanssa – en tietenkään samanaikaisesti – ja tullut itsekin fatsiksi ja isofatsiksikin, ja täällä nyt jo ikägubbena näitäkin skrivailen.

Minulle tätä stailimpaa ja muistorikkaampaa mestaa ei ole. Kun olen ollut paljon ja kauankin kaukana maailmalla ja vaikka siellä on usein ollut ihan kliffaa, olen usein sielläkin, varsinkin goisimaan mennessäni funtsinut, että ”niin gimis on stadi, siks toivomus snadi, ett tsiigaa sais sen vielä kerran…”.

Mutta on siellä landellakin siis ihan nastaa. Mun kesämestassani on hyvä rantsu tsimmata ja metskata fisuja. Mutta toistaiseksi hengailen täällä stadissa, ja pääsenhän aivan tuosta himani kulmalta myös skuugeen, stadin keskuspuistoon haisteleen luonnon döfaamista ja kuunteleen fågelien sjungaamista. Enemmän kuitenkin dallailen gartsoilla ja tsörailen spåralla tsiigaillen fönsteristä tätä maailman ihaninta pleisiä. Raflojen terassit täällä eteläisen palmurannikkomme metropolissa on jo avattu ja silloin tällöin voi istahtaa skruudaamaan jotakin safkaa ja gittaamaan glasarin bisseä tai vinkkua, harvemmin brenkkua. Samalla voi glasarin reunan yli tsiigailla keveissä kesäkledjuissaan ohi kulkevia suloisia stadilaismisuja. Ja sitten pääsee tsiigaamaan futismatseja Brahikselle tai Tölikan uudelle futisstadionille! Se on elämää, se!

Noita stadinkielisiä sanoja olen ripotellut juttuuni vain siksi, että Sinä saisit niistä hieman liennytystä siihen rintaasi kaivertavaan nostalgiseen kaipuuseesi tänne, mitä jokainen täältä pois joutunut tietysti lakkaamatta tuntee. Sitä tunnetta Sinäkin pakenet siihen kepulaisuuteesi, mutta niin turhaa... niin turhaa...

Miten sujuu Golf mekko päällä? Nostatko sen korviin aina ennen lyöntiä?