Olisi kysymys äideille... ja siis miksei isillekkin. Olen töissä tai siis työharjoittelussa päiväkodissa ja olen ruvennut miettimään yhtä asiaa, joka on tosin vähän julmaa, mutta haluan silti kysyä sitä.
Teillä on lapsia, joita kiikutatte päikkäreihin ynnä muualle ja näette siellä paljon toisten lapsia, niin eikö teitä koskaan kadehdita sellaiset vanhemmat, joilla on kauniimpia lapsia, kuin teillä?
Koska sehän on ihan luonnollista... kyllä kadehdittaa, jos jollain on kauniimpia vaatteita, ihanampi puutarha tai upeampi auto yms... ni eikö kadehdita paremman näköiset lapset?
Päiväkodissa, jossa työskentelen on lapsia jos jonkunmoisia... kaikki tietysti ihania, pikku nappuloita, mutta toiset saattavat olla hyvinkin kauniita ja suloisia ulkonäöllisesti, kun taas toiset... suoraansanottuna rumia... siis ihan tosi rumia. Tosi kamalaa sanoa näin, mutta totta se on! Onhan rumia aikuisiakin, niin onhan niitä lapsiakin! Tietysti! }:c
Joku äiti tulee hakemaan aivan I-HA-NAN näköisen, suunnattoman suloisen, suurisilmäisen, valloittavan söpöliini lapsensa kauniine kasvonpiirteineen ja paksuine hiuksineen, kun taas toisella äidillä saattaa olla lirppatukkainen, ruma pikku pullukka, jolla on uponneet, pienet silmät ja vaatimattomat piirteet.
Ettekö koskaan katsele toisten naisten lapsia ja mieti, että "Olisipa mun Veerani noin nätti!" Koska mä ainakin... ajattelisin noin.
Ja mulla on neljä sisarusta, ni olen myös miettinyt, että kuka meistä on kaunein... en minä ainakaan. Pikkusiskoni on todellakin se kauniskasvoisempi ja vieläpä laiha kun mikä ja mulla läskit reidet, sekä jenkkakahvat.
Ni toinen kysymys... ajatteletteko te koskaan, että kuka teidän omista lapsistanne on se onnistunein ulkonäöllisesti? Entä, että kenestä heistä te pidätte eniten? Kysyin omalta äidiltäni, että ketä meistä lapsista se rakastaa eniten, mutta kaikkia kuulemma yhtä paljon.... en usko!
On mahdotonta rakastaa kaikkia yhtä paljon... pakko olla se salainen suosikki, eikö?
Teillä on lapsia, joita kiikutatte päikkäreihin ynnä muualle ja näette siellä paljon toisten lapsia, niin eikö teitä koskaan kadehdita sellaiset vanhemmat, joilla on kauniimpia lapsia, kuin teillä?
Koska sehän on ihan luonnollista... kyllä kadehdittaa, jos jollain on kauniimpia vaatteita, ihanampi puutarha tai upeampi auto yms... ni eikö kadehdita paremman näköiset lapset?
Päiväkodissa, jossa työskentelen on lapsia jos jonkunmoisia... kaikki tietysti ihania, pikku nappuloita, mutta toiset saattavat olla hyvinkin kauniita ja suloisia ulkonäöllisesti, kun taas toiset... suoraansanottuna rumia... siis ihan tosi rumia. Tosi kamalaa sanoa näin, mutta totta se on! Onhan rumia aikuisiakin, niin onhan niitä lapsiakin! Tietysti! }:c
Joku äiti tulee hakemaan aivan I-HA-NAN näköisen, suunnattoman suloisen, suurisilmäisen, valloittavan söpöliini lapsensa kauniine kasvonpiirteineen ja paksuine hiuksineen, kun taas toisella äidillä saattaa olla lirppatukkainen, ruma pikku pullukka, jolla on uponneet, pienet silmät ja vaatimattomat piirteet.
Ettekö koskaan katsele toisten naisten lapsia ja mieti, että "Olisipa mun Veerani noin nätti!" Koska mä ainakin... ajattelisin noin.
Ja mulla on neljä sisarusta, ni olen myös miettinyt, että kuka meistä on kaunein... en minä ainakaan. Pikkusiskoni on todellakin se kauniskasvoisempi ja vieläpä laiha kun mikä ja mulla läskit reidet, sekä jenkkakahvat.
Ni toinen kysymys... ajatteletteko te koskaan, että kuka teidän omista lapsistanne on se onnistunein ulkonäöllisesti? Entä, että kenestä heistä te pidätte eniten? Kysyin omalta äidiltäni, että ketä meistä lapsista se rakastaa eniten, mutta kaikkia kuulemma yhtä paljon.... en usko!
On mahdotonta rakastaa kaikkia yhtä paljon... pakko olla se salainen suosikki, eikö?
Vastaukset 31
Vanhimmat
hassu kysymys koska en ole ikinä nähnyt rumaa lasta.
no oletko nähnyt rumaa aikuista? Kai se menee niin, että ruma mies oli poikana ruma lapsi ja nimenomaan tarkoitan piirteitä, enkä esim. hiusleikkausta/väriä, tupakan värjäämiä hampaita, likaisia vaatteita ja kaljamahaa yms.
Tottakai sitten piirteet muuttuu, kun kasvaa aikuiseksi, mutta jos jollain on esim. järkyttävän iso nenä tai rumat mulkosilmät, ni oli ne kyllä jo lapsenakin.
Et ole paljon lapsia sitten eläessäsi nähnyt! Haluan rehellisiä vastauksia, enkä tekopyhää vinkunaa siitä, miten kaikki lapset ovat kauniita!
En tosissani voi olla ainut nuori nainen, joka ajattelee tällaisia ajatuksia. Kun saan oman lapsen (jos saan), ni varmasti vertailen muihin. Eihän se sitä rakkautta mihinkään vie, vaikka naapurintytöllä oliskin paksumpi ja kiiltävämpi letti, ku omalla.
kysymyksesi, laitan sen ihan nuoren ikäsi piikkiin:)))
Omat lapseni ovat mielestäni maailman kauneimpia minun silmissäni ja rakastan molempia äärettömästi, niin ettei sellaista rakkautta voi mitenkään mitata.
Olen kyllä joskus nähnyt ns. rumia lapsia, mutta kaikissa ihmisissä on yksilöllinen kauneutensa, joka sitten kuitenkin löytyy pidemmällä katselmuksella. Eli kauneus on katsojan silmissä.
Otapa puheeksi päiväkodissa;)
Ihan noin livenä, mikäli pokkaa on.
Olen katsonut muiden lapsia ja onneksi itse saan aina mukaani ne kauneimmat.
En usko etteikö olisi mahdotonta rakastaa kaikkia yhtä paljon mutta jos jostain muodostuu suosikki niin luulisin sen johtuvan persoonasta sillä lapsilla kuten aikuisillakin on erilainen persoonallisuus ja jonkun kanssa vaan tulee paremmin toimeen niin kuin aikuisten välisissäkin suhteissa. Itselläni ei ole lapsia enkä minäkään välttämättä pidä kaikista lapsista eikä siihen vaikuta ulkonäkö vaan persoonallisuus. Levoton, rauhaton, päällepäsmäri lapsi ärsyttää olis sitten minkä näköinen tahansa.
En tiedä mutta itse en ole koskaan pitänyt suurisilmäisistä, ettei ne mitenkään sykähdytä. Pääasia kun pää, kasvonpiirteet, nenä ja korvat ovat sopusuhtaiset :)
eikä ole tullut tuollaiset asiat koskaan mieleenikään.
Viime talvena unohtui pipo kotiin (oli aika kylmä ja korvat paleli) ja silloin olin kateellinen ensimmiselle vastaantaantulijalle jolla oli pipo päässä.
Niin se vain taitaa olla, että ne omat lapset tuntuvat aina kauniimmilta ja söpömmiltä kuin muiden lapset!
Se on luonnollista. Ei muiden lapset tunnu ollenkaan niin ihanilta. Ulkopuolisilla voi olla omat näkemyksensä, mutta vanhemmilla aina puolueelliset.
Näin juuri :)
Omat lapset on niitä kauniimpia. Jotenkin ne vaan näkee kauneimpina ja söpöimpinä. Itsekin myönnän, että joskus ajattelen joistain vieraista lapsista, ettei ole kyllä ulkoisesti sieltä kauneimmasta päästä, mutta koskaan en ole nähnyt omaa lasta kauniimpaa. Se oma lapsi on vaan niin ihana ja kaunis.
Tämä on mielestäni täydellinen esimerkki tilanteesta, johon pätee sanonta "kauneus on katsojan silmissä". Kun toista rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa, hänen ulkonäkönsä nähdään kaikkien näiden tunteiden värittämänä. Oma puolisoni on esimerkiksi varmaankin yleisellä mittakaavalla aika tavallisen näköinen, ehkä hieman kiusallisen hoikka, ja hiusleikkaus mitä sattuu kun ei suostu parturiin... mutta minun silmiini hän on komein, juuri hänen piirteensä saavat minun sydämen sykähtämään eikä joku posliiniposkinen näyttelijäntekele. Enpä ole ikinä kadehtinut ketään ystävistäni heidän puolisoistaan, vaikka varmaankin jonkun arvioimana jollain heistä on ollut komeampi mies kuin minulla. Sama ilmiö pätee muihin rakkaisiin ja läheisiin ihmisiin... en ole koskaan ajatellut että olisipa äiti yhtä kaunis kuin kaverin tai vitsi että hävettää kun on ruma veli. Myös ystävissäni on varmaan jonkun ulkopuolisen arvioinnin mukaan enemmän ja vähemmän "kauneusstandardit" täyttäviä ihmisiä, mutta ei minulla ole ajatusta siitä kuka ystävistäni on kaunis ja kuka ruma.
Eiköhän sama ja vielä suuremmassa ja sokeammassa mittakaavassa päde niihin omiin lapsiin! Uskoisin, omaa kokemusta vasta odottelen...
Tuleeko riikinkukosta ruma, kun sen kauniit pyrstösulat tippuu syksyllä? Minusta on aika kapeakatseista ajatella, että hienot merkkivaateet, kauniit puutarhat tai autot tekisivät lapsista kauniita ja miten noi jälkimmäiset edes vaikuttavat kauneuteen. Takerruin noihin seikkoihin ja pahoin epäilen, että jollakin taas provosuoni kukkii ja mikäli ei niin mielenkiintoisia ap miettii. Omasta mielestäni kaikki lapset ovat kauniita ja tuovat sen esiin omalla persoonallisella tavallaan. Vaikka lapsi olisi juuri kieriny siinä pihan isoimmassa kura-savilammikossa, mutta hänen hymynsä ja iloiset silmät tekevät hänestä kauniin. Ja tätä kauneutta, joka on mielestäni aitoa ei nykyään nää ihan joka paikassa...
Kauniisti se variksenpoikakin laulaa äitinsä mielestä. Tämä o n totta. Oma lapsi on kaunein, suloisin, ihanin. Minkäs teet? Eipä aiheuta kateutta.
Lapsettomiin aiheuttaa kateutta, jos eivät lainkaan lapsia saa. Mutta kun saavat, niin parhaan saavat, joka kerta.
että tämä oli provo, mutta vastataan nyt silti.
Kyllä on mahdollista ja tyypillistäkin rakastaa kaikkia lapsiaan yhtä paljon. Rakkaus voi tietysti olla jollain tavalla erilaista tai tunteet siis, mutta kyllä rakkauden määrä on normaalisti sama kaikkia lapsiaan kohtaan. Ja vaikkei olisikaan, niin ei kai ulkonäöllä ole asian kanssa mitään tekemistä?!
Minun lapseni on yllättäen maailman ihanin. ;) Mutta en ole niin sokea, ettenkö huomaisi tosiasioita silti. Juuri pari viikkoa sitten miestäni ja minua vastaan käveli kaupassa aivan uskomattoman suloinen tyttö. Tytöllä oli vaaleat enkelikiharat ja kutakuinkin täydelliset kasvonpiirteet. Oli kuin suoraan kuvastosta. Molemmat mieheni kanssa huomasimme tämän ja sanoimmekin toisillemme, että olipas siinä suloinen tyttö. En silti ikimaailmassa vaihtaisi omaani mihinkään kiiltokuvalapseen, vaan oma lapsi on silti se suloisin. Vaikka siis ilman muuta ymmärrän, että joku toinen lapsi voi olla tavallaan "täydellisempi" ulkoisesti. Eli omasta mielestäni minun lapseni ei ehkä ole kaikista kaunein, mutta ihanin kyllä kaikin tavoin. Ja on kyllä tosi kauniskin! ;)
Pointti on siis se, että en usko kenenkään vanhemmat olevan kateellinen toisten lasten ulkonäöstä, koska jos oma lapsi näyttäisi toiselta, se ei enää olisi se oma, ihana lapsi. Enemmän kateutta tuntuu herättävän vanhemmissa tietyt "saavutukset", kuten motorinen oppiminen, puheen kehitys, erityiset lahjakkuudet jne. Siis jos joku, niin mielestäni muut kuin ulkoiset seikat. Monet eivät tietenkään ole kateellisia mistään.
Tuohon rumuusasiaan en pysty sanomaan, koska minun lapseni ovat aina olleet ne päiväkodin kauneimmat ja söpöimmät. Muistan, kun ennen lapsia ajattelin, ettei kaikkia omia lapsiaan voi rakastaa yhtä paljon, että varmasti sieltä joku suosikki löytyy. Olin myös tunnistavani sen suosikin omien vanhempieni asenteissa meihin lapsiinsa. Kun odotin toista lastani, olin jopa huolissani siitä, voiko sitä toista rakastaa yhtä paljon kuin ensimmäistä. Kun se toinen oli syntynyt, koko ajatus nauratti. Nyt lapsia on neljä enkä pysty millään valitsemaan heistä rakkainta tai asettamaan heitä minkäänlaiseen järjestykseen. Kaikki ovat erilaisia, kaikki yhtä rakkaita.
Tulet oppimaan tämän asian sitten joskus aikoinaan kun sinulle tulee omia lapsia. Omat lapset ovat aina kauneimmat ja rakkaimmat.
Okei, se siis on mahdollista, että huolimatta oman lapsensa ulkonäöstä, niin aina juuri se oma on kaunein. Sitten minä vaan olen hullu... tai en tiedä vielä kuinka paljon minä tulen rakastamaan omaa lastani, joka muistuttaa rumaa äitiään...
Lapsena muistan, kuinka siskoni kanssa katsoimme vauvojen ja lasten kuvia kaikista vaatekuvastoista ja olimme sellaista leikkiä, että "minkä lapsen sinä haluaisit". Siinä vaan valittiin itselleen se söpöin taapero. Sitten saatettiin leikata lapsen kuva irti ja leikkiä, että kotileikissä näytti juuri siltä lapselta. Samaa tehtiin kyllä naisten kuville ja kuviteltiin olevamme juuri niitä kauneimpia naisia. :)
Mutta vielä vanhempanakin lapsena tykkäsin katsoa toisten ihmisten lapsia ja ajatella, että haluaisinko tuon näköisen... vaiko tuon toisen näköisen, koska lapsissa todella voi olla superkauniita ja sitten niitä ei niin kauniita.
Ala-asteella ensimmäisen luokan aloitti aasialainen tyttö, joka siis on adoptiolapsi. Muistan, kun tyttö tuli kouluun ja olin siis itsekkin vielä ala-asteella, niin ajattelin, että "Minä aijon adoptoida lapsen" koska tyttö oli NIIN SUUNNATTOMAN kaunis mielestäni. Tumma, pitkä tukka ja mustat silmät. Ajattelin, että adoptoimalla lapsen saisin koko koulun kauneimman pikku tytön/pojan.
Olenko siis outo? Ettei kukaan muu koskaan ole haaveillut vaikka lapsena saada kaunista pikku prinsessa lasta? Lapsenahan kaikki tytöt ainakin haluavat saada oman lapsen.
Tietysti lapsi muistuttaa omia vanhempiaan, joten olisihan se hullua, että pitäisi omaa lasta "rumana". sehän tarkoittaisi sitä, että olisi itse ruma tai isä olisi ja silloinkin minulla olisi ollut huono miesmaku. Kuka nyt, niin hullu olisi, mutta entä jos on omasta mielestään ruma? Niinkuin minä olen. Olen äärettömän ruma ja läski ja mulla on ällöttävät hiukset yms. Miten lapsestani voisi tulla kaunis, JOS hän muistuttaisi minua. Luulen, että teini-ikäinen lapseni vihaisi itsessään juuri niitä piirteitä, jotka hän olisi perinyt minulta.
Ihan sama. Olen kai tosi pinnallinen! :D Myönnetään! Minulla on huono itsetunto ja, kun ajattelen omaa ulkonäköäni, tulee ajateltua myös toisia. Aika julmaa!
Hassua se, että tuo sinun kilpailuviettisi on keskittynyt nimenomaan ulkonäköön. Miten olisi "Mitä jos lapseni on tyhmempi kuin muut? tai "Mitä jos lapseni vähemmän empaattinen kuin muut?"-kisa?
pointti. Pitäisi siis saada kaunis lapsi, väliäkös sillä mitä se muuten on?
Kun olin päiväkodissa töissä, muistan hyvin 5-vuotiaan pikkukaunottaren, joka oli tekemässä muille ilkeitä juttuja kun aikuisen silmä vältti. Sitten vaan hymyiltiin söpösti kun kaikilla oli paha mieli.
kaikki neljä lastani ovat päiväkodissa tuntuneet olevan hoitajien "lellikeitä", myös tämä nuorimmaiseni.
Mistä lie johtuu?
Yleensä vilkkaat ja haastavat lapset muokkautuvat kaikesta huolimatta hoitajien läheisimmiksi lapsiksi. Samoin kuin he joilla on selvästi kotona ongelmia.
Ammattitaitoinen hoitaja ei kyllä sitä näytä.
hyvä asenne kasvattaja.
Sama mitä miltä vanhemmat ovat sinä kasvatat n. 8 tuntia päivässä omia asenteitasi ja arvojasi muiden lapsiin.
VAIHDA ALAA.
Ei tarvitse... olen vain 2 viikkoa kestävällä työharjoitteluajalla päiväkodissa. Ei ole aikomuksissa ottaa sitä omaksi ammatikseni. :)
kaks liikaa.
katsojan silmissä!
Luulen että jokainen vanhempi ihailee sitä omaa lastaan ja jokaisen oma lapsi on se maailman kaunein ja rakkain.
Meillä on kolme lasta, jokainen on kaunis, oma persoonansa, en missän nimessä pistä lapsiani paremmuus järjestykseen, jokainen on yhtä rakas, äitisi on ihan oikeassa, sinäkin ymmärrät sitten kun saat omia lapsia, aika surullista tuo sinun ajattelu;(
itse en edes osaa arvostaa fyysistä kauneutta kaikkein olennaisempana piirteenä. kenessäkään. en ystävissä taikka sukulaisissa. Olennaisempaa on luonne ja ihmisten yhteensopivuus. Se että on mukavaa yhdessä. rumienkin kanssa se onnistuu, usko tai älä.
minä oon ruma kun rullatuoli,silmät kun puukonviillot,korvat kun letunreunat, ja isäsä ihan normaal,ei höriksiä,normit silmät,ja koko kaikinpuolin ok,mutta mutta..mei tyttö on tajuttoman isosilmänen,hymykuoppanen,kiharatukkanen,oikein siis oikeesti nätti kun närhen muna!! mutta,meiän naapurin lapsi on samoja ikäluokkia,vajaa vuosi,nii se on jotaa ihan karmeeta! silmät luppaa,ja korvat höröttää ja kuolaa ja yökkii jakuvasti! katon tosi paljo ja metin et mitähä ne äitit miettii ku aamulla hakee ne pikkku francenstainit sielt sänystä... no.. onneks mulla on ihan nätti friidukka =)
Tottakai omat lapseni ovat kaikkein suloisimpia! Mutta joskus on käynyt mielessä sellainen ajatus, että ovatko he muidenkin silmissä niin suloisia!;D
Meillä on kauniit lapset. Joillakin muilla ei niin kauniit. Mutta toisaalta, nämä lapset jotka eivät ole yhtä kauniita kuin meidän lapset, ovat kuitenkin vanhempiensa näköisiä, joten ehkä he näkevät omat lapsensa kauniina. Kauneushan on kuitenkin katsojan silmissä.
olen samaa mieltä kanssasi,että on myös rumia lapsia, omat lapseni ovat kauniita,mutta olen myös nähnyt kauniimpiakin kuin omani..Olenkohan outo??
itse en kyllä ole kateellinen jos jollain hieno auto tms kaunis lapsi tai itse on kaunis. Ihallen positiivisesti ite katson. Mutta kateellista katsetta en anna.
Ehkä sinä saat sen ensimmäisen ruman lapsen. En oo ikinä nähny rumaa lasta, enkä esim. pidä down-lapsia rumina vaikka he yleensä ulkonäöllisesti poikkeavat ns. normaaleista. Musta lapset on aina söpöjä ja harvoin pidän nuoria tai aikuisiakaan rumina ellei ole ihminen elämäntavoillaan pilannut ulkonäköään kun ei oo huolehtinut esim. hygieniasta..
Aika aikuinen oot kun ees tuommoisia mietit toivottavasti lapseni ei joudu kanssasi tekemisiin, opetat sen varmaan ensimmäisenä arvostelemaan tovereiden ulkonäköä. Huomaa ainakin ettei sulla omia ole, kyllä sitä äitinä vaan rakastaa jokaista lastaan yhtä äärettömän paljon.
Yäk miten voit ees olla töissä lasten kanssa jos ajatusmaailmas on tuota luokkaa.
onkohan sinua kenties syrjitty joskus tms, kun mielessäsi tuollaisia pyörii.
Tosiasia on, että jokainen vanhempi kokee oman lapsensa maailman suloisimmaksi. Siinä ei ole mitään pahaa. Mutta omituinen on tuo sinun ajatusmaailmasi, koska minä en ole koskaan tavannut rumaa lasta. Jos joku on poikkeavan näköinen, hän on. Rumaksi en koskaan kutsuisi lasta.