Täällä on parissakin viestiketjussa ollut mainiota keskustelua viskeistä. Koska aikaa on hiukan kulunut ja nyt vasta palstalle eksyin, laitan oman lusikkani soppaan. Tai paremminkin kieleni 16 y.o. Lagavulin Double matured -lasiin. :)
Viskin ystävänä toteutin muutamien ystävieni kanssa pitkään vain puheasteella olleen matkan Islaylle viime elokuun lopussa. Luonnollisesti matkamme tavoite oli piipahtaa jokaisessa saarella sijaitsevassa tislaamossa. Tässä jokaisesta muutama sananen kiinnostuneille:
Ardbeg: joitain vuosia sitten uudestaan avattu tislaamo joka tekee AIVAN MAHTAVAA viskiä. Maku on uskomattoman monivivahteinen, rikas, paksu ja mieleenpainuva. Maistuu vielä aamullakin. Tislaamo pyrkii brandaamaan tuotettaan aika ponnekkaasti, mikä onnistuneekin, kun taustoissa vaikuttaa suuryritys. Voit liittyä Commitment Memberiksi, jolloin tislaamokierroksen jälkeen saat normaalin viskitilkan lisäksi CM-pullosta lisää maistiaisia (peruskamaa vanhempaa ja parempaa). Itse asiassa työntekijä korkkasi pullon, työnsi sen käteemme ja jätti pullon onnellisten kieltemme maisteltavaksi.
Bowmore: money talks and bullshit works! Ei ole ihme, että Bowmore on esillä joka paikassa. Tämä laitos on viimeisen päälle japanilaisella rahalla brandatty. Kierroksen aluksi katsellaan todella hygieenista mutta sinänsä erittäin rauhoittavaa mainosvideota noin vartin verran. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että itse viski on erittäin hyvää ja myytävä valikoima on todella monipuolinen. Tislaamo on Islayn "pääkaupungissa" Bowmoren kylän keskustassa, jossa muutoinkin kannattaa asustella.
Bunnahabhain: pieni pettymys. Bunnan maussa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta kun aikaisemmin oli käynyt muutamalla erinomaisemmalla tislaamolla, odotuksen olivat liian suuret. Minusta melko väritön kierros ja vierailu kokonaisuudessaan: mitään erityistä ei jäänyt mieleen. Jos aika on rajallinen, älä mene.
Bruichladdich: taivas! Saaren ainut tislaamo, joka on yksityisomistuksessa. Paikassa on sellainen perheyrityksen fiilis! Tislaamomestari Jim McEwan on voittanut tällä vuosituhannella jo kaksi kertaa vuoden tislaaja -tittelin. Tuotanto on hyvin pientä, mutta sitäkin maukkaampaa. Viski on saariviskiksi kevyttä ja vähäturpeista, mutta erittäin hyvää! Tislaamo myy yksityisille ihmisille viskiä tynnyreittäin; satsi ensin maksetaan, tislataan, "poika" merkitään omalla nimelläsi. Sitten odotellaan 10 vuotta (varastointi sisältyy hintaan). Sinä aikana voi miettiä, millä säästyy alkoholiveroilta...
Caol Ila: tästä jäi hyvin teollinen kuva. Tislaamon tuotantomääräthän ovat hyvin suuria, koska valtaosa menee blended-viskeihin. Vain pieni määrä kaupataan Caol Ila-nimellä. Ihan hyvää muttei erottuvaa. Parasta antia ehdottomasti vanha kalju työntekijä, joka veti kierroksen! Aivan mahtava tyyppi, joka näyttää Rooman sheriffin Wambaughilta. Näyttäisi olevan pikku sievässä koko ajan. Paras opas!
Lagavulin: classy. Mahtavaa viskiä, jota voi maistella erittäin tyylikkäästi sisustetussa tasting loungessa. Tislaamo ei tunnu kikkailevan millään. Tuote puhuu puolestaan. Awesome.
Laphroaig: love or hate -mentaliteetti muuttui vierailulla. Rakastaminen muuttui syväksi ihastumiseksi, kun olimme maistaneet niin monia hyviä viskejä. Ja turpeisuus ja syvä maku oli jo koettu Ardbegilla. Kuitenkin loistava tuote edelleen. Maapläntin omistajat saivat minipullollisen "ylimääräistä" tastingissa. Nahkakirjoista luimme nimemme, saimme todistuksen käynnistä, suomen liput käteen ja vapaat kädet merkata tiluksemme muutaman sadan metrin päästä nummelta. Saattueita ei tule matkaan.
Aika pitkästi jo kirjoitettu, joten lyhyesti: Islay on mahtava paikka, siellä on upeita ja ystävällisiä ihmisiä. Ehdoton vinkki niille, jotka eivät tahdo olla erakoita: asu vain ja ainoastaan Bowmoressa!
Viskin ystävänä toteutin muutamien ystävieni kanssa pitkään vain puheasteella olleen matkan Islaylle viime elokuun lopussa. Luonnollisesti matkamme tavoite oli piipahtaa jokaisessa saarella sijaitsevassa tislaamossa. Tässä jokaisesta muutama sananen kiinnostuneille:
Ardbeg: joitain vuosia sitten uudestaan avattu tislaamo joka tekee AIVAN MAHTAVAA viskiä. Maku on uskomattoman monivivahteinen, rikas, paksu ja mieleenpainuva. Maistuu vielä aamullakin. Tislaamo pyrkii brandaamaan tuotettaan aika ponnekkaasti, mikä onnistuneekin, kun taustoissa vaikuttaa suuryritys. Voit liittyä Commitment Memberiksi, jolloin tislaamokierroksen jälkeen saat normaalin viskitilkan lisäksi CM-pullosta lisää maistiaisia (peruskamaa vanhempaa ja parempaa). Itse asiassa työntekijä korkkasi pullon, työnsi sen käteemme ja jätti pullon onnellisten kieltemme maisteltavaksi.
Bowmore: money talks and bullshit works! Ei ole ihme, että Bowmore on esillä joka paikassa. Tämä laitos on viimeisen päälle japanilaisella rahalla brandatty. Kierroksen aluksi katsellaan todella hygieenista mutta sinänsä erittäin rauhoittavaa mainosvideota noin vartin verran. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että itse viski on erittäin hyvää ja myytävä valikoima on todella monipuolinen. Tislaamo on Islayn "pääkaupungissa" Bowmoren kylän keskustassa, jossa muutoinkin kannattaa asustella.
Bunnahabhain: pieni pettymys. Bunnan maussa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta kun aikaisemmin oli käynyt muutamalla erinomaisemmalla tislaamolla, odotuksen olivat liian suuret. Minusta melko väritön kierros ja vierailu kokonaisuudessaan: mitään erityistä ei jäänyt mieleen. Jos aika on rajallinen, älä mene.
Bruichladdich: taivas! Saaren ainut tislaamo, joka on yksityisomistuksessa. Paikassa on sellainen perheyrityksen fiilis! Tislaamomestari Jim McEwan on voittanut tällä vuosituhannella jo kaksi kertaa vuoden tislaaja -tittelin. Tuotanto on hyvin pientä, mutta sitäkin maukkaampaa. Viski on saariviskiksi kevyttä ja vähäturpeista, mutta erittäin hyvää! Tislaamo myy yksityisille ihmisille viskiä tynnyreittäin; satsi ensin maksetaan, tislataan, "poika" merkitään omalla nimelläsi. Sitten odotellaan 10 vuotta (varastointi sisältyy hintaan). Sinä aikana voi miettiä, millä säästyy alkoholiveroilta...
Caol Ila: tästä jäi hyvin teollinen kuva. Tislaamon tuotantomääräthän ovat hyvin suuria, koska valtaosa menee blended-viskeihin. Vain pieni määrä kaupataan Caol Ila-nimellä. Ihan hyvää muttei erottuvaa. Parasta antia ehdottomasti vanha kalju työntekijä, joka veti kierroksen! Aivan mahtava tyyppi, joka näyttää Rooman sheriffin Wambaughilta. Näyttäisi olevan pikku sievässä koko ajan. Paras opas!
Lagavulin: classy. Mahtavaa viskiä, jota voi maistella erittäin tyylikkäästi sisustetussa tasting loungessa. Tislaamo ei tunnu kikkailevan millään. Tuote puhuu puolestaan. Awesome.
Laphroaig: love or hate -mentaliteetti muuttui vierailulla. Rakastaminen muuttui syväksi ihastumiseksi, kun olimme maistaneet niin monia hyviä viskejä. Ja turpeisuus ja syvä maku oli jo koettu Ardbegilla. Kuitenkin loistava tuote edelleen. Maapläntin omistajat saivat minipullollisen "ylimääräistä" tastingissa. Nahkakirjoista luimme nimemme, saimme todistuksen käynnistä, suomen liput käteen ja vapaat kädet merkata tiluksemme muutaman sadan metrin päästä nummelta. Saattueita ei tule matkaan.
Aika pitkästi jo kirjoitettu, joten lyhyesti: Islay on mahtava paikka, siellä on upeita ja ystävällisiä ihmisiä. Ehdoton vinkki niille, jotka eivät tahdo olla erakoita: asu vain ja ainoastaan Bowmoressa!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Innostuksissasi unohdit kertoa, missä tämä Islay on? Onko se Irlannissa. Joistakin nimistä, tuli Intia mieleen. Tuskin se kuitenkaan siellä on? Muuten olisin lukenut matkakertomustasi pitempäänkin. Mutta ymmärrän, että muisti pätkii.
Olin Ranskassa viinitilalla kyläilemässä, enkä muista yhtään mitään. Paitsi että hauskaa oli. Kirjoita lisää, Bitte.
No, jos minä sen kerron:
Saari Skotlannin länsirannikolla.
http://www.islay-jura.com/
suolaisuus tai jodimaisuus,
joille monien Islay-viskien väitetään maistuvan,
kierroksennne aineissa?
Kuten arvata saattaa, niin kyllä vahvasti olivat läsnä. Mielestäni varsinkin Lagavulinissa ja Ardbegissä sekä vanhemmissa Bowmoren viskeissä on niin räjähtävän paljon muita vivahteita, että päällimmäiseksi ei jää suolaisuus mieleen. Monta muuta makua kyllä. Lainaan erästä viskikirjaa, josta A:sta oli todella osuva luonnehdinta: "Kuin isku leukaan!"
Lisättäköön vielä sellainen seikka, että Bowmoressa sijaitsevan Lord Hotellin käyntiä varten kannattaa varata aikaa, rahaa ja vaikka kynä vihko mukaan. Valikoimassa luokkaa 200 erilaista viskiä. Ensimmäistä kertaa join itseäni vanhempaa tavaraa (
Kiitos tosi hyvästä Islay-briiffistä!
YEP! Aivan sairaan hyvää viskiä tämä Ardbeg.
Ehdoton suosikki!
Onkohan World of Whiskies´issä vielä saatavilla muuta kuin 10-vuotiasta?
Koska ei mainostaa saa, niin kehotan vain kokeilemaan Whiskey-wizard kannattaa laittaa joskus vaikka Googleen, niin voi saada mielenkiintoisen linkin...hieman alempaa.
Tuollainen matka on meilläkin kaveriporukan haaveissa. Tosin ollaan suunniteltu tuollaista 2-3 päivän reissua, ja aikataulusyistä tuntuu järkevämmältä käydä vain muutamissa mantereen tislaamoissa...(?)
Islay olisi tietysti tällaiselle ko. saaren tuotteiden ystävälle ehdoton paikka. Mikä teillä oli aikataulu, ja kuinka hyvät kulkuyhteydet mannerskotlannista oli Islaylle?
Entä paloiko rahaa paikanpäällä tislaamoissa (sisäänpääsy, kierrokset, maistiaiset)?
Kiva että matka kiinnostaa. Tässä hivenen lisäinfoa.
Islaylle ja takas pääsee kohtuullisen kivasti. Pullonkaulana on se, että itse saarelle ei paljon koneita lentele. Tuolloin yksi edestakas päivässä. Toki laivalla pääsee myös, mutta siihen menee turhaan aikaa.
Lensimme perjantaina illaksi Lontoon kautta Glasgowiin yöksi, josta la klo 9.00-9.45 Islaylle. Aikaa perillä oli 7 vrk: takaisin lähdimme Islaylta la klo 10.10 ja kerkesimme Helsinkiin Lontoon kautta noin iltakymmeneksi.
Perillä asuimme omakotitalossa, joka sijainniltaan oli todella hyvä ja jonka vuokra oli kohtuullinen. Tislaamokierrokset maksoivat useimmissa tislaamoissa ja ne olivat suuruusluokaltaan muutaman punnan eli se ei ole todellakaan suuri eikä suurin menoerä... Yleensä tuolla hinnalla saa kierroksen lisäksi maistaa perusviskiä (10/12 y.o.) sekä jotain vanhempaa. Ja kun juttelee mukavia ja kysyy kiinnostuneena muitakin pullotteita, hyvinkin kalliita ja laadukkaita maistiaisia saa käytännössä joka tislaamolta.
Paikan päällä vuokrasimme polkupyörät, joten kuntoilupuolikin sujui samalla mainiosti puhumattakaan omasta aikataulusta (busseja menee joskus kun jaksaa) ja maisemien ihailusta. Polkupyörällä pääsee kaikille tislaamoille, jos on kohtuullisesti kuntoa. En kuitenkaan ihan rapakuntoisille suosittelisi. Kannattaa myös muistaa, että joidenkin tislaamojen tarjoilu aiheuttaa pientä viivettä paluumatkaan...
Mielenkiintoisena yksityiskohtana tuli mieleeni Bowmoressa sijaitseva laadukas intialainen ravintola, jolla ei ollut anniskeluoikeuksia vielä elokuussa 2003. Istuuduttuamme mukava ravintoloitsija kysyi, halusimmeko nauttia alkoholia. Vastauksen kuultuaan hän kehotti meitä siirtymään vastapäiseen kioskiin ostoksille ja palaamaan takaisin. Naiset jäivät istuskelemaan sillä aikaa, kun haimme erilaisia ruokajuomia kioskilta. Ravintoloitsija vei pussillisen ravintolan jääkaappiin, josta tilasimme juotavaa aivan kuten olisimme tehneet tavallisessa ravintolassa. Mutta kaupan hintaan!
eihän tuo saarelle siirtyminen nyt niin aikavievää kai olekaan.
täytyykin harkita vakavasti nimenomaan Islaylle tutustumista...
kai sitä kolmessa päivässäkin jotain ehtisi...
tulee ihan vesi kielelle tässä haaveillessa.
Näytämme olleen siellä samaan aikaan. Asuitteko Bowmoressa? Me asuimme mukavassa pienessä BB -paikassa Ballygrantissa. Ja meillä oli auto vuokrattuna Glasgowista, joten saari tuli kierrettyä melko tarkkaan.
Lauttamatka vie parisen tuntia, mutta on hyvä vaihtoehto lentämiselle juuri aikataulujen vuoksi.
Saari on upea ja juuri elokuun lopussa ilmatkin oli parhaimmat mahdolliset. Ei satanut kertaakaan.
Viskit ja tislaamot ovat juuri sitä mitä kerroitkin. Ja niistähän voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi.
Ahaa, olihan siellä sittenkin muitakin suomalaisia! Törmäsimme bussissa yhteen suomea puhuvaan, joka oli asunut Ruotsissa jo vuosikausia.
Ballygrant oli meidänkin listalla yhtenä kolmesta vaihtoehdosta. Päädyimme kuitenkin Bowmoreen, koska siellä saimme oman talon käyttöön. Samoin sijainti vaikutti keskeiseltä sekä palvelujen että matkojen suhteen. Bowmore kun on keskellä saarta = yhtä pitkä kaikkialle muttei mikään ole kovin vieressä.
Ilmat olivat kyllä järjettömän hyvät etenkin ulkoilua ja pyöräilyä ajatellen. Kiinnostaisi tietää, millainen paikka se Ballygrant oli?
Ballygrant on pieni kyläpahanen eikä siellä ollut postia ja kauppaa kummempia palveluja. Mutta BB-paikka oli mukava. Omistajat kivoja, ruoka hyvää ja ympäristö upea. Port Askaigiin oli lyhyt matka.
Seuraavalla kerralla mennään asumaan varmaan Bowmoreen ja päästä käsiksi siihen n. 400 viskin valikoimaan, joka jonkun hotellin baarissa kuulemma on.
Me emme törmänneet suomea puhuviin kertaakaan ja onkin hauska tietää, että heitä oli kuin olikin saarella samaan aikaan. Ei nimittäin mikään kovin yleinen turistikohde suomalaisille.
Käytän tilaisuutta röyhkeästi hyväkseni ja mainostan tässä yhteydessä pysyvämpiluonteista ja ainoastaan viskiin keskittyvää ylläpitämääni viskiforumia joka löytyy osoitteesta http://koti.mbnet.fi/whisky . Kovasti olisi mukavaa jos sinne saataisiin tämänkaltaisia mukavasti kirjoitettuja kertomuksia ja muutenkin porukkaa vaihtamaan mielipiteitä viskien maailmasta. Ei olisi kaiken maailman muut viestitkään sotkemassa keskustelua :-)
--Antti