Olisi kiva kuulla miten te kaikki muut yksinäiset, keillä ei ole kumppania eikä ystäviä yms, niin sitten kulutatte vapaa-aikanne? Nyhjäättekkö koneella masentuneina, vai koitatteko keksiä jotain mikä vähän piristäisi?
Itse saatan lähteä itsekseni uimaan ja lillua siellä vedessä vaikka kuinka pitkään ja mietiskellä. Tai sitten lähden ostoskeskukseen ihan vaan katsomaan ihmisiä. Lähinnä päätöntä palloilua, mutta kotona oleminen alkaa ahdistamaan aika helvetisti, kun tietokoneellakaan ei ole mitään tekemistä. Facebook ahdistaa vaan kun en siellä ikinä pidä yhteyttä kehenkään, ja siellä muut ikäiseni hehkuttaa mitä kaikkea ihanaa tekevät.
Mutta kannattaa lähteä julkisille paikoille, vaikka yksin käppäily tuntuisikin nololta, koska ihan vaan se, että on ihmisiä ympärillä lievittää hieman yksinäisyydentunnetta.
Itse saatan lähteä itsekseni uimaan ja lillua siellä vedessä vaikka kuinka pitkään ja mietiskellä. Tai sitten lähden ostoskeskukseen ihan vaan katsomaan ihmisiä. Lähinnä päätöntä palloilua, mutta kotona oleminen alkaa ahdistamaan aika helvetisti, kun tietokoneellakaan ei ole mitään tekemistä. Facebook ahdistaa vaan kun en siellä ikinä pidä yhteyttä kehenkään, ja siellä muut ikäiseni hehkuttaa mitä kaikkea ihanaa tekevät.
Mutta kannattaa lähteä julkisille paikoille, vaikka yksin käppäily tuntuisikin nololta, koska ihan vaan se, että on ihmisiä ympärillä lievittää hieman yksinäisyydentunnetta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No mulla on kumppani kyllä, mutta silti tunnen oloni todella yksinäiseksi koska kaikilla muilla ikätovereilla on 20 parasta ystävää ja 100 hyvää kaveria. Mulla enää muutamia kavereita joihin pitää jonkinlaista yhteyttä ja sekin yhteys on tyyliin juuri facebookin tai mesen välityksellä. Tällä hetkellä olen vielä työtön, eli jos en hengaa poikaystävän luona, niin nyhjään yksin omassa huoneessani koneen ääressä.
Joskus kans just meen kävelemään kaupungille vaikka ostamaan jotain. Tuntuuhan se kyllä tyhmältä kun kaikki muut liikkuu porukoissa. Vielä joku aika sitten tunsin itteni hienoksi ihmiseksi millä on paljon kavereita, mutta huomasin että ne kaverisuhteet oli voimassa vaan sillon kun oli baarissa tai kännissä. Siitä tuli tosi yksinäinen olo, kun tuntu vaan ettei kukaan kestä mun seuraa selvinpäin. Nyt kun vähensin bilettämistä, ketään ei kiinnosta kysyä multa että mitä kuuluu tai tulenko jonnekin.
Ahdistaa jos pitää vanhana muistella, miten nuorena nyhjäsin vaan koneen ääressä ja itkin yksinäisyyttäni. Säälittävää. Kaikki muut juoksee ulkona onnellisena ja elää nuoruuttaan. Mulle on tullut tässä lähiaikoina joku tosi paha lukko. Ei osaa enää mennä oikein edes ihmisten ilmoille. :/
Ja hyväksynyt sen. Ei työttömällä, kouluttautumattomalla ja maaseudulla asuvalla ole muuta vaihtoehtoa. Kaupunkiin on liian kallista lähteä, joten pitää pysyä kotona. No tulee sitten ajankuluksi puutarhaa laiteltua ja kävelylenkillä käytyä ajattelemassa asioita. siinä sitä. Tekemällä saa aikaa kulumaan eikä ole sitten niin yksinäistä tunnetta ainakaan sillä ajalla. Itse myös pyrin välttämään yksinäisyys -ajatuksia, mutta aina niiltä ei voi välttyä.
Ja ainahan voi koneellakin aikaa kuluttaa...
mä nyhjään nytki koneella masentuneena ja kello on jo kaks yöllä mut ei paljoo nukuta taaskaan...
Suuri osa vapaa-ajasta tulee vietettyä koneen ääressä lueskelemassa esim. keskustelupalstoja. Elämää kai se on tämäkin, mutta enpä valita.
Jos vaikka pitää käydä ostamassa pala juustoa, ni en mene lähikauppaan vaan kävelen muutaman kilsan
matkan keskustaan. Siellä sitten harhailen jonkin aikaa, hoidan ostokset ja tuijottelen ihmisiä. Enkä tietenkään puhu kenellekään mitään. Jotenkin se vaan helpottaa, eikä yksinäisyys tunnu niin musertavalta.
Sitten voikin hyvillä mielin palata kotiin netin pariin, kun on tehnyt edes jotain ja nähnyt muita ihmisiä.
Vähän kahelia tää tietysti on mutta näillä mennään. Ainakin vielä toistaiseksi.