Okei... tää mun juttu tuntuu varmasti vähäpätöiseltä kaikkien itsemurha-ajatustes keskellä mutta jos silti saisi asiallisia vastauksia.
Eli viime syksynä muutin kotipaikkakunnaltani toiselle paikkakunnalle kouluun. No nämä asiat sujuivat ihan mallikkaasti ja kävin aina viikonloppuisin kotona ja kavereita moikkaamassa. Mutta nyt jostain kumman syystä kukaan kaveri ei halua enää pitää yhteyttä, eikä ketään kiinnosta missä olen tai mmitä teen. Oon vain kotona koska se tuntuu olevan ainoa myötämielinen paikka nyt. On ollut nyt masennusta pari-kolme kuukautta. Koulun pystyn vielä jotenkuten hoitamaan mutta esim. liikunnalliset harrastukset ovat täysin jääneet. Aikaisemmin saatoin liikkua jopa 6krt viikossa mutta nyt en saa itseäni päivällä ylös millään.
Eli viime syksynä muutin kotipaikkakunnaltani toiselle paikkakunnalle kouluun. No nämä asiat sujuivat ihan mallikkaasti ja kävin aina viikonloppuisin kotona ja kavereita moikkaamassa. Mutta nyt jostain kumman syystä kukaan kaveri ei halua enää pitää yhteyttä, eikä ketään kiinnosta missä olen tai mmitä teen. Oon vain kotona koska se tuntuu olevan ainoa myötämielinen paikka nyt. On ollut nyt masennusta pari-kolme kuukautta. Koulun pystyn vielä jotenkuten hoitamaan mutta esim. liikunnalliset harrastukset ovat täysin jääneet. Aikaisemmin saatoin liikkua jopa 6krt viikossa mutta nyt en saa itseäni päivällä ylös millään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No mulle kävi vähän samalla tavalla silloin, kun siirtyi ala-asteelta yläasteelle. Aluksi pidin tiiviisti yhteyttä entisiin kavereihin, mutta sitten se jotenkin jäi... Kaverini ei enää soittanut minulle, enkä minä heille. Tosin minua se ei kamalasti haitannut (noh harmitti se ehkä vähän, kun 'menetti' hyviä ystäviä.), koska sain nopeasti uusia ystäviä.
Sunkaan ei kannata jämähtää paikoilleen, vaan jatkat vaan eteenpäin ja luot uusia kaverisuhteita. Ei kannata vaipua synkkyyteen, vaan iloita niistä pienistäkin asioista, mitä sulla on. Kavereita tulee ja menee...
TOSI paljon tsemppiä sulle!
satuin lukemaan tuon viestisi. setuntui jotenkin tutulta. syvä yksinäisyys ja ittsetuhohovietti?? älä anna sille jälkimmäiselle valtaa!!! veljeni teki niin!!! minä olen 65 vuotias. elämä löytyy eläessä. moi!