julma maailma

Luonto on oikeastaan aika julma taistellessaan elinoloistaan. Se ei kysele , se vain toimii?
Kaikki ravintoketjussa syövät toisiaan ja taistelevat asemastaan olla.
Siinä kidutaan ja kuollaan ilman suojelurukousta jumalalta, kaikkihan ovat yhtä rakkaita...
niin maan mato kuin ihminen tai puu.
Missä siis kulkee meidän ihmisten raja toimia tässä ketjussa, onko sitä ollenkaan. Jos emme välitä tuontaivaallista mistään mekään, voisimme tappaa niin luontoa kuin toisiammekin surutta niin paljon kuin ehtisimme ihan vain muuten. Mitä siis meissä ja tavassamme toimia on erilaista kuin muilla luontokappaleilla? Mikä tekijä rikkoo balanssin ja miksi se olisi oltava?
Ja kaikesta tästä kuolemisesta ja kitumisestakin huolimatta mekin, aamulla herätessämme auringon nousuun, sanomme miten kaunis on maa ja miten ihanaa saada vielä elää. Taistelemme valtaosa kynsin ja hampain henkemme puolesta, emme tahdo kuolla, mikä pitää meitä näin epätoivoisella tavalla kiinni tässä elämässä jolle sitten kuitenkaan emme kauheasti arvoa taida antaa?
188
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

tahtoo luonnon olevan niin vapaa kuin se voi olla. Se ei tahdo aidata, ei lukita,se rakastaa villiä luontoa niin paljon ettei se tahdo sen olemassaoloa horjuttaa sen vuoksi että sen olisi itse saatava makeat oltavat helposti vailla vastuuntuntoa.
Politiikassa kai tämä menee siihen että mikä edustaa tervettä ja vastuullista vapautta ja elämänoikeutta ja mikä taas tahtoo hallita jotta vain osalla olisi makeat oltavat?
Mutta hupaisasti keskustelut kyllä ovat tasolla "pupu söpöliini ja hellanlettat mikä jellona" ;)
ja eikö saa olla vapaasti yksin hallitseva :(
jne....

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kummallista oloa yhä kirjoitti:

Luonto on oikeastaan aika julma taistellessaan elinoloistaan. Se ei kysele , se vain toimii?
Kaikki ravintoketjussa syövät toisiaan ja taistelevat asemastaan olla.
Siinä kidutaan ja kuollaan ilman suojelurukousta jumalalta, kaikkihan ovat yhtä rakkaita...
niin maan mato kuin ihminen tai puu.
Missä siis kulkee meidän ihmisten raja toimia tässä ketjussa, onko sitä ollenkaan. Jos emme välitä tuontaivaallista mistään mekään, voisimme tappaa niin luontoa kuin toisiammekin surutta niin paljon kuin ehtisimme ihan vain muuten. Mitä siis meissä ja tavassamme toimia on erilaista kuin muilla luontokappaleilla? Mikä tekijä rikkoo balanssin ja miksi se olisi oltava?
Ja kaikesta tästä kuolemisesta ja kitumisestakin huolimatta mekin, aamulla herätessämme auringon nousuun, sanomme miten kaunis on maa ja miten ihanaa saada vielä elää. Taistelemme valtaosa kynsin ja hampain henkemme puolesta, emme tahdo kuolla, mikä pitää meitä näin epätoivoisella tavalla kiinni tässä elämässä jolle sitten kuitenkaan emme kauheasti arvoa taida antaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu