Muita koulukiusaamisen takia syrjäytyneitä?

Hae nyt ihmeessä apua jostain! Olet niin nuori, että juuri tässä vaiheessa elämääsi voit vielä paljonkin vaikuttaa asioihisi. Totuus on lopulta se, että jonkinlainen askel avun hakemiseen tulee tulla sinulta itseltäsi, ketään kun ei voida pakkohoitoon laittaa. Hienoa, että olet yrittänyt puuttuua kiusaamiseesi ja miettinyt tukihenkilöä. Selventäisitkö hieman tuota diagnoosiasiaa?

Olen joutunut totemaan itse, että joskus elämässä asiat onnistuvat ja joskus tulee takkiin, mutta toivottavasti sinä et kuitenkaan lannistu kokonaan. Olen itsekin ollut kiusauksen kohteena ja tiedän tuskan mitä se aiheuttaa. Tulee niin helposti epäluuloiseksi kaikkia kohtaan. Kiusaaminen ei ole ollut ainoa paha paikka elämässäni, mutta niistäkin on hengissä selvitty. Sen hyväksyminen, että kaikki ei mene aina omien suunnitelmien mukaan eikä kaikkeen voi itse aina edes vaikuttaa, on auttanut minua. Ystäviä on vaikea saada, mutta jo muutama puhetuttukin auttaa paljon. Kun yrittää olla itse positiivinen, muiden on helpompi lähestyä. Olen huomannut, että itse lankean tuohon valittelun ja pessimistisyyden ansaan liian helposti - yleensä ihmiset haluavat olla positiivisten ihmisten seurassa.

Miksi uskot, että ulkona joutuisit heti muiden pompoteltavaksi? Jos käyt vaikka kaupassa tms. niin etkö silloin kuitenkin itse ole tilanteen "herra"? Ei niistä ventovieraiden ihmisten mielipiteistä tarvitse välittää!

Olin joskus hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Asiat alkoivat järjestyä sen jälkeen, kun uskalsin hakea apua. Olet vielä nuori ja sinulla on koko elämä edessä. Älä anna koulukiusaamisen vaikutusten pilata tulevaisuuttasi. Voit toivottavasti vielä jossakin vaiheessa kääntää kaiken kokemasi vahvuudeksi. Aloita siitä, että haet apua. Ei kukaan jaksa loputtomiin yksin.

Tämä on ehkä raadollista, mutta jonkunpahan se on sanottava.

Ja se paha olen sitten minä. Viiskymmentä pian lasissa. Paska lapsuus, järkyttävä pieksäminen koulussa, ainaiset ongelmat töissä ja ihmissuhteissa. Olen erakko. Viimmeksi jutellut jonkun ns. kaverin kanssa naamakkain muutama luulausi sitten. Kännykkä ollut rikki puoli vuotta, ei ole viitsinyt uutta ostaa, koska soittaaja on korkeintaan puhelinmyyjä. Mutta elä. En ehkä ole ollellinen, mutta elän.

SUlla on paras ikäsi just eessä. Paskalapsuus ja nuoruus takana. Iällisesti parinmuodostusikä, koulut, duunit, kaikenmaailman asiat just nyt edessä.

Itellä ehdottomasti paras ikä elämässäni oli 20-30. Se oli hyvää aikaa. Ennen sitä perseestä ja näyttääpä tämä vanhemmitenkin olevan perseestä.

OVESTA ULOS.

Siinä se.

Mainittakoon nyt, että ite olen pärjäillyt aina jotenkuten.Naimisissa, oma asunto, mökki ja mersu. Ite hommattuja- En ole alkanut ikinä paskapääksi, mutta olen vain jaksanut hakata päätä seinään. Vanhemmiten se muuttuu vaan aina raskammaksi.

Mutta ne, jotka mua kiusas koulussa jne. Ne ei ole pärjänneet näinkään hyvin. Osa haudassa, osa puleina ja työttöminä jne

Kun nuorena saa turpiins, tietää mitä se on. Kai se lisää sietokykyä tai jotain. On kuule vähän sääli katella kavereita, jotka keski-iässä itkee potkujaan tai sitä että äiti on kuollut. Mä kävin kaikki tuollaiset asiat ja tunteet läpi ajat sitten, itekseni.

Kovaahan se on. Mutta ainoa keino pärjätä, on yrittää pärjätä. Nyt lopetat netissä märisemisen ja painut ulos ja eteenpäin- Olet aivan liian nuori millekään eläkkeelle tai hoitoon. Ethän ole nähnyt elämästä vielä mitään, niitä positiivisakaan asioita kaikkia. Meinaatkos harrastaa seksiä viikonloppuna? Meinaan vaan, seuraakin voit löytää kesällä hyvin. Sooloswksi kun on asia erikseen, sitä harrasamalla et pariudu ikinä.

Oli tylyä, sori. Mutta tuli vakaumuksen ja kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Voit ottaa etäisyyttä tämän maan tavoille, opetella ajattelemaan in english, seurata anglomediaa. Ei mitään mökötystä, vaan elämäniloista meininkiä. Anglopinnan alla on paljon tavaraa, josta oot jäänyt paitsi.
PS. Omassa yrityksessä sä määräät, kenen kanssa oot tekemisissä.