Sosionomin lääkkeenjako

Yleensä lääkkeenjako-oikeudet saadaan työpaikkakohtaisesti, vaikka lääkehoidon koulutusta olisikin. Itse olen kyllä suorittanut erillisen lääkehoidon opintojakson.

Jos nyt en ihan väärin muista, niin loppujen lopuksi työnantajalla on aika paljon valtaa päättää että millaisilla koulutuksilla ja kursseilla saa lääkkeitä jakaa. Itse olen käynyt parin opintopisteen lääkehodon opintojakson. En tiedä että missä paikoissa se oikeutaisi jakamaan lääkkeitä ja missä ei. Riippuu varmaan paljon asiakkaistakin kun ei kuitenkaan ihan puhtaasti hoitoalalla olla. Meidän asiakkaathan saattaa jakaa lääkkeensä vaikka itse, ja työntekijä sitten tarkistaa että on mennyt oikein tai on mukana jakamassa lääkkeitä yhdessä asiakkaan kanssa. Joissakin paikoissa sitten taas jaon hoitaa esim. vastaava ohjaaja tms. Jossain sitten tyntekijälle tehdään joku "koe", eli joutuu esim. jakamaan 10 dosettia valvotusti ja jos/kun menee kaikki oikein niin sitten saa jakaa itsenäisesti. Taitaa vaihdella aika paljon. Millaisissa paikoissa tuota passia kysytään? Mieheni on koulutukseltaan lähihoitaja ja hänkään ei muista että olisi saanut koulusta mitään lääkehoitopassia... Onko se joku sairaanhoitajien juttu vai pitäisikö lähihoitajalla olla sellainen?

Oon kans yrittänyt netistä etsiä ja selvittää et missä sais suorittaa lääkepassin. En löytänyt. Lääkehoidon perusteet olen suorittanut päihdetyön ammattitutkinnon yhteydessä. Laitoin toiveen kansalaisopistoon että alkaisivat lääkepassi koulutusta pyörittää, koska moni tuntuu passin perään kyselevän. Olen lääkkeitä kuitenkin jakanut pomon luvalla. En tiedä onko minulla siihen periaattees lupaa mut pakkohan niit on jakaa jos vuorossa ei ole tarpeeks muita sitä tekemään.

Minusta ollaan nyt menossa metsään. Sosoionomien lääkekoulutus on ilmeisemmin hyvinkin ontuva ja vajavainen koulutuksen aikana. Sama koskee sosiaaliohjaajia.

Muutamat opintopisteet ei riitä lääkeasiantuntijuuteen. Lääkkeitä voi jakaa mutta minusta pitää tietää niiden vaikutukset, mitä antaa asiakkaalle/potilaalle.

Muistakaa myös vastuunne. Vaikka "pomonne" antaisi siihen luvan niin raastuvassa olette koska viimekädessä jakaja/tai antaja on vastuussa lääketurvallisuudesta. Miettikää myös sitä, että kyseessä on aina ihminen, jolle annantte tai jaatte lääkkeet.

Mikä näitä nykyajan ihmisiä vaivaa. pitää olla joka asiassa söheltämässä vaikka ei hajuakaan lääkehoidosta, lääketurvallisuudesta, mitä Te tavoittelette näillä toiminnoilla. Valtaa, vastuuta vai muuten vaan mukava kun saa jakaa lääkkeitä vaikka ei saisi/osaa. Lääkkeenjako on aina vastuullista ja siihen tulee olla luvat ja työnantajan lupa.

Näinkö menetellään nykyään eri terveyden- ja vanustenhoitolaitoksissa. ja kuka niitä valvoo. Minusta Valviran pitäisi valvoa tällaisia epäiluttäviä työpaikkoja ja sen "pyrkyreitä".

Minusta sosiaalipuolen ihmiset voisivat pitää näppinsä lääkkeenjaosta kokonaan pois ja keskittyä siihen asiakkaiden viihdyttämiseen.

Lähihoitajat ja sairaanhoitajatkin saavat työpaikkansa lääkehoitosuunnitelman mukaisesti lääkkeenjakoluvat. Eli jossain sh saa jakaa kaikkea suoraan ja lh suorittaa näytön työnantajalle, iv-luvat sairaanhoitaja suorittaa yleensä työpaikkakohtaisesti tentillä ja näytöillä jne.. Luvat myöntää esim. yksikön vastuulääkäri. Eli ei ole olemassa mitään yleistä lääkehoidonpassia, joka kelpaisi joka paikassa, vaan työnantajan on määritettävä millaista koulutusta ja testausta edellyttää.

Työnantaja on luvan antanut jakaa ja olen dosetteihin jakanut (sekä lääkkeen saajille) lääkkeitä, ensin valvotusti monta kertaa. Tuplatarkastukset tehdään joka dosettien jaon yhteydessä. Vielä lääkkeen saajalle annettaessa tarkistamme ovatko lääkkeet oikein jaettu ja lääkkeen saaja varmistetaan aina nimen kysymisellä. Vaikka saaja olisi monen vuoden ajalta tuttu asukas yksikössä.

Lääkkeen jako dosettiin ei kyllä ole lähi- ja sairaanhoitajan työssä sitä kaikkein vaikeinta osa aluetta, vaikka vastuullista onkin. Varmasti sosiaalialan ihmisetkin siihen pystyvät, jos työnantaja järjestää heille siitä koulutusta. Nämä sairaanhoitajathan nimen omaan opettavat potilaille ja omaisille esim. insuliinin pistämistä jos potilas sairastuu diabetekseen, joten yhtä hyvin sh voi sen opettaa sosionomillekkin. Eihän sosionomin tarvitse mikään lääke-alan asiantuntija olla, lääkärihän sen määräyksen tekee. Tiedän kyllä että lääkelistoja voi olla hankalaa tulkita ilman koulutusta, mutta asiakkaan joille sosionomit toteuttavat lääkehoitoa ovat heille tuttuja ja lääkelistat voi vaikka sh päivittää sellaisiksi, että sosionomit osaavat niiden perusteella lääkkeet jakaa. Etukäteenhän sitä ei voi lääkärikään 100% varmasti tietää saako joku allergisen reaktion. Jos jotain muutoksia asiakkaiden voinnissa ilmenee niin varmasti nämä sosiaalialan työntekijät ottavat yhteyttä lääkäriin tai ensiapuun. Älkää sh:t pelätkö, että teilta työt loppuu. Nuo sosiaalialan ihmiset hoitaa sen lääkehoidon vain silloin kun ei sh:ta ole paikalla, eikä niillä niin laajoja oikeuksia ole kuin hoitajilla.

Olen sosionomi ja työskentelen vanhusten hoivakodissa. Kävin viime keväänä ammattikorkeakoulussa lääkehoidon täydennyskoulutuksessa. Siellä suoritettiin lääkelaskukoe, jaettiin dosetti sekä harjoiteltiin pistämistä ihon alle ja lihakseen. Lisäksi oli monipuolisisia luentoja. Vein todistuksen suoritetusta koulutuksesta työnantajalleni, ja tämän jälkeen olen saanut jakaa lääkkeitä dosettiin. Meillä myös tuplatarkistus käytössä, eli joku toinen aina tarkistaa toisen jakamat dosetit. Pistonäytöt kun vielä annan sairaanhoitajalle työpaikallani, niin sitten saan myös pistää.

hehheh, mulle on sairaanhoitajakin monta kertaa antanut täysin väärät lääkkeet tai väärän annostuksen. Ja vauvani ollessa antibioottitipassa, laittoi sh 10-kertaisen määrän lääkettä, onneksi laski ääneen ja minä satuin olemaan vieressä ja korjasin virheen!

Sairaanhoitajat ja lähihoitajat saavat peruskoulutuksensa aikana lääkekoulutusta. Lääkkeiden jako on osa heidän työtään. On totta, että lääkkeiden jakoa ei ole mahdotonta oppia. Käytännön työssä harjaantuu ja tunnistaa lääkkeet jo ulkonäöltä. Vahinkoja saattaa sattua koulutetullekin lääkkeiden jakajalle, olkoon ammattinimeke mikä tahansa. Mielestäni oleellista on huolellisuus ja tarkistaminen.

Henkilö, joka on tarkka luonteltaan tekee yleensä vähemmän virheitä, kuin sellainen, joka ei nyt niin kovasti stressaa "turhilla" tarkistuksilla itseään. Kiire ja lääkkeiden jako ovat asioita, jotka eivät sovi yhteen. Myöskin ylpeys saattaa osoittautua hankalaksi piirteeksi, jos ei voi kysyä neuvoa toiselta, vaikka itse olisi epävarma esim. annostuksesta.

Saan jakaa ja saan pistää ......... näyttää olevan itseisarvo, että MINÄ saan. Eiköhän ole, että minun pitää tai täytyy jakaa lääkkeitä. Työhöni kuuluu tehdä myös lääkkeiden jakoa ja lääkelistojen päivittäminen.

Huvittuneena olen seurannut pitkään hoitajana ollessani sitä, että joillain ihmisillä on aivan mahdoton hinku päästä sinne lääkehuoneeseen säheltämään. Vastavalmistunut sosionomi tukki nokkansa aina lääkekorin purkamiseen ja innolla oli jakamassa lääkkeitä dosetteihin aina kun vain joku sen salli. Kaikki hoitajat eivät tätä hyväksyneet ja lähiesimies joutui tuota intoa hillitsemään. Selvästi jotkut haluavat päteä . Kummallista, mutta tällaista näkee aina silloin tällöin.

Toinen ääripää on hoitajat, jotka eivät millään halua alkaa jakamaan lääkkeitä. Monen monta kertaa joutuu pyytämään ja vaikka alkuun lähtee avuksi ja opastaa, tehtävästä kietäydytään verukkeilla. Onneksi on vuorossa ollut lääkeluvallinen, mutta entäs jos sattuukin päivä, että ei ole. Kun joku asia työssä opetetaan ja tehtävän suorittaminen toistuu, tulee sopiva rutiini, niin että uskaltaa ottaa vastuuta. Liiallinen rutinoituminen saattaa viedä tarkkuutta pois ja tämähän vältetään, kun siinäkin tehtävässä on jonkinasteinen kierto jakajilla. Kun kokeiltiin, että yksi sairaanhoitaja kävi jakamassa monen yksikön viikkodosetit, jakovirheitä huomattiin tarkastuksessa todella paljon. Ei mielestäni ollut kiireen aiheuttamaa vaan jakajan tarkuus herpaantui juuri siksi, kun hän koki tehtävän helpoksi. Meillä kyllä raportoitiin jakovirheet suoraan tälle jakajalle, vain hänelle, syyllistämättä, tosiasioina.

Sosionomin koulutukseen kuuluu vapaaehtoinen lääkekurssi.
Se kannattaa käydä ihan tulevaisuutta ajatellen.
Siinä käydään lääkkeenjaon perusteet ja tehdään lääkelaskut.
Todella hyödyllinen kurssi.

Tietääkseni jos olet suorittanut tuon kurssin hyväksytysti ja saanut lääkelaskuista täydet pisteet (sinulla on todistus), niin voit tulevassa työpaikassasi suorittaa jonkun "näytön" sairaanhoitajan, lähihoitajan tms valvonnassa???

Miksi ette opiskele sairaanhoitajiksi jos tekee,mieli lääkkeitä jakaa? Tästä on olemassa ihan suositus eli laki. Lääkehoito sosiaali alalla tms.

Yksinkertainen homma! Tehdään vain numero mokomasta suoritteesta!