Ripissähän yleensä kerrotaan jostain tehdystä synnistä, kuten esimerkiksi, että on pitänyt muita jumalia eikä ole palvellut sitä yhtä ainoaa ja oikea eikä ole pyhittänyt lepopäivää. Nuo voi saada ripissä anteeksi, koska ne ovat rikkomuksia jumalaa vastaan ja siksi ne voi aivan hyvin pitää salassakin sen jälkeen kun ne on kerrottu.
Mutta jos on ollut tottelematon vanhempiaan kohtaan, niin ollaankin jo vaikeuksissa, pitääkö rippisalaisuus säilyttää. Sitten tullaankin tosivaikeuksiin täydellisen ja oikeudenmukaisen rippisalaisuuden säilyttämisen suhteen, kun ripittäytyjä kertoo tappaneensa, varastaneensa, tehneensä aviorikoksia, huijanneensa ja pettäneensä, herjanneensa, valehdelleensa jne. eli tehneensä asioita, jotka ovat useimpien ihmisten arkipäivää.
Mikälli varastaa, tekee petoksia, harhauttaa viranomaisia, valehtelee, tappaa ja huoraa, niin ei kai se sillä selviä, että ripittäytyjä kertoo sen rippi-isälle, jonka lain mukaan on oltava tuppisuu ja salattava mitä hänelle on kerrottu. Rippi-isän täytyy toki kehottaa ripittäytyjää selvittämään asiansa sen kanssa, jota vastaan on rikkonut. Nimeomaan se on hänen velvollisuutensa. Mutta entäpä, jos ripittäyjä ei niin teekään vaan luulee, että asia on sillä kunnossa, että on kertonut rikoksensa rippi-isälle? ? Eikö silloin ripistä väkisinkin tule rikoksen peite, johon rippi-isäkin sotkeutuu rikollisuuden suojelun muodossa.
Rippisalaisuus on siten myös vaarallinen. Se on osin aikansa elänyt patriarkaalisesta sääty-yhteiskunnasta peräisin oleva säännös, joka sortaa köyhiä ja suojelee yhteiskunnan ylärakennetta ja vallitsevaa poroporvallista sortojärjestelmää.
Rippisalaisuutta ei käytännössä saisi enää olla nykymuodossa. Ainakaan se ei missään tapauksessa saisi olla ehdoton tilanteissa, joissa ripittäytyjä ei rippihetken jälkeen hoidakaan asioitaan kuntoon kohtuullisessa ajassa. On suorastaan jumalan pilkkaa ja kirkon arvovallan tietoista rapauttamista, jos rippisalaisuus säilytetään nykyisellään.
Vl-hoitokokouksissa on ilmiselvästi rikottu lakia ja ihmisoikeuksia. Kollektiivinen rippisalaisuus (julkirippi) on myös murrettava. Vl-liikkeen on uskallettava vastata ihmisoikeusrikoksistaan (toisen ihmisen ehdottomasta helvettiin tuomitsemisesta ja ripittäytyjän katumuksen vähättelystä) Jos niin ei tehdä, kyse on hengellisestä ihmiskaupasta ja järjestäytyneestä (rauhanyhdistykset) rikollisuudesta.
Mutta jos on ollut tottelematon vanhempiaan kohtaan, niin ollaankin jo vaikeuksissa, pitääkö rippisalaisuus säilyttää. Sitten tullaankin tosivaikeuksiin täydellisen ja oikeudenmukaisen rippisalaisuuden säilyttämisen suhteen, kun ripittäytyjä kertoo tappaneensa, varastaneensa, tehneensä aviorikoksia, huijanneensa ja pettäneensä, herjanneensa, valehdelleensa jne. eli tehneensä asioita, jotka ovat useimpien ihmisten arkipäivää.
Mikälli varastaa, tekee petoksia, harhauttaa viranomaisia, valehtelee, tappaa ja huoraa, niin ei kai se sillä selviä, että ripittäytyjä kertoo sen rippi-isälle, jonka lain mukaan on oltava tuppisuu ja salattava mitä hänelle on kerrottu. Rippi-isän täytyy toki kehottaa ripittäytyjää selvittämään asiansa sen kanssa, jota vastaan on rikkonut. Nimeomaan se on hänen velvollisuutensa. Mutta entäpä, jos ripittäyjä ei niin teekään vaan luulee, että asia on sillä kunnossa, että on kertonut rikoksensa rippi-isälle? ? Eikö silloin ripistä väkisinkin tule rikoksen peite, johon rippi-isäkin sotkeutuu rikollisuuden suojelun muodossa.
Rippisalaisuus on siten myös vaarallinen. Se on osin aikansa elänyt patriarkaalisesta sääty-yhteiskunnasta peräisin oleva säännös, joka sortaa köyhiä ja suojelee yhteiskunnan ylärakennetta ja vallitsevaa poroporvallista sortojärjestelmää.
Rippisalaisuutta ei käytännössä saisi enää olla nykymuodossa. Ainakaan se ei missään tapauksessa saisi olla ehdoton tilanteissa, joissa ripittäytyjä ei rippihetken jälkeen hoidakaan asioitaan kuntoon kohtuullisessa ajassa. On suorastaan jumalan pilkkaa ja kirkon arvovallan tietoista rapauttamista, jos rippisalaisuus säilytetään nykyisellään.
Vl-hoitokokouksissa on ilmiselvästi rikottu lakia ja ihmisoikeuksia. Kollektiivinen rippisalaisuus (julkirippi) on myös murrettava. Vl-liikkeen on uskallettava vastata ihmisoikeusrikoksistaan (toisen ihmisen ehdottomasta helvettiin tuomitsemisesta ja ripittäytyjän katumuksen vähättelystä) Jos niin ei tehdä, kyse on hengellisestä ihmiskaupasta ja järjestäytyneestä (rauhanyhdistykset) rikollisuudesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitä tarkoittaa varsinkin maallikkomaanviljelijäsaarnaajien menneinä vuosina ahkerasti saarnoissaan käyttämä sanonta, jonka mukaan rakkaus peittää paljon rikoksia.