Jos saisin vapaasti valita kolmesta vaihtoehdosta kuolemani jälkeen; taivas, ikuinen lepo, helvetti, niin valitsisin keskimmäisen, eli iankaikkisen unen, josta minun ei tarvitsisi koskaan herätä.
Kukaan ei halua helvettiin, muttei kaikki välttämättä taivaaseenkaan, minä eräs heistä.
Mitä järkeä on tuoda esiin miljoonia vuosia elänyt luolaihminen, joka ei tajuaisi nykymaailman menosta höykäsen pöykästä.
Eikös se ole niin, että meihin luodaan samat aivot, mitkä oli sillä hetkellä, kun täältä lähdimme.
Kun satavuotias herää ylösnousemuksessa niillä kalkkeutuneilla aivoilla, mitkä häneltä jäi, enpä usko, että vanhuuden höperyydessä uusi elämä jaksaa innostaa.
Jos taas meille luodaan kaikille uudet aivot, niin silloinhan me ei olla identiteetiltämme samoja, jotka kerran elimme maan päällä.
Minua ei kiinnosta nähdä esi-isiäni, koska emmehän tuntisi toisiamme. Syvällisesti ajateltuna ei ole mitään järkeä nousta enää ylös ja aloittaa elämä uudelleen.
Meidät on luotu Jumalan kuvaksi. Okay! Jumala onkin henki, ei ruumis, joten miten hän voisi olla meidän näköisemme?
Jumala ei voinut koskaan ilmestyä ihmisille ruumiillistumana vaan palavana pensaana.
Jumala voisi siten asua vaikka auringossa, jos hän on tulisilmäinen tuomari.
Tajuaako ylösnoussut ruumis, mitä nyt tapahtuu, kuka minä olen ja ketä nuo toiset ovat?
Kesäinen hautausmaa on oivallinen mietiskelyn kohde. Olen monta kertaa siellä pohtinut ylösnousemusta ja tullut siihen tulokseen; höpö. höpö. Raamatun tulkinnassa ollaan menty pahasti mettään, kun ruumiiden ylösnousemus on tulkittu kirjaimellisesti haudoista esiin kaivautumiseen.
Vaikka olen uskovainen, en siihen silti usko. Minua ei tarvitse herättää viimeiselle tuomiolla, tehtäköön poikkeus ja jätettäköön minut haudan rauhaan edelleenkin.
Ei ole mitään järkeä enää nousta esiin, sillä maailmassa on jo tarpeeksi ihmisiä, niitä vanhoja rumiluksi ei tarvita täällä enää, johan siitä soppa kehkeytyisi.
Kuinkahan kauan aikaa menee kaikkien kuolleiden kokoamiseen, sillä pelkkä herätys ei riitä, koska ei siellä haudoissa ole enää ketään, jota voisi herätellä. Kun ihmislapsi kehittyy, siinä menee 9 kk aikaa. Ei voi olla mahdollista, että miljoonia vuoisia sitten olemattomiin hävinnyt neandartelli-ihminen saataisiin koottua kasaan samanlaiseksi kuin se silloin oli.
Elämää ei voi olla ilman kuolemaa. Luonnon kiertokulku pysähtyisi, jos kaikki pysyisi muuttumattomana.
Jos ihminen eläisi ikuisesti, niin miten aivot jaksaisi ottaa vastaan tietomäärän, joka tuhansia vuosia olisi rekisteröitynyt muistikuviksi, johan niiden kapasiteetti ylikuormittuisi. Kun aivot vanehnee, muistikuvat häviää, iankaikkisuusolennolla muisti ei huonontuisi, vaan ylikuormittuisi.
Iankaikkista elämää ei ole, se on vaan keksitty, jotta me jaksaisimme täällä ajassa kituuttaa, emmenkä menettäisi elämän haluamme.
Vaikka ei uskoisikaan, toivoa voi silti ylläpitää. Nautitaan kesästä ja eletään ihmisiksi, se on vain tämä yksi elämä täällä, se kannattaa elää viisaasti.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta menestyisit ja kauan eläisit maan päällä. Mitä tämä tahtoo opettaa?
Sekö pelkästään takaisi pitkän ja menestyksekkään elämän?
Kannattaa tehdä oikeita valintoja: älkää nuoret ajako itseänne hengiltä tänä kesänä ja koittakaa päästä eroon viinasta ja tupakasta, että menestyisitte ja kauan eläisitte maan päällä.
Tällaista saarnaa kaivattais seuroissa. Uskokaa silti anteeksi menneen elämänne väärät valinnat ja virheet sekä kaikki ilkivallanteot. Lopettakaa yhtisen omaisuuden silmitön tuhoaminen ja paikkojen sotkeminen.
Älkää häiritkä vanhempia ihmisiä paukuttelemalla autojenne bassoja ja polttamalla kumia. Nuoret moppilijat, älkää viritelkö mopojanne ja hiljentäkää niiden kauheaa melua.
Kesäterveisin Lexa!
Kukaan ei halua helvettiin, muttei kaikki välttämättä taivaaseenkaan, minä eräs heistä.
Mitä järkeä on tuoda esiin miljoonia vuosia elänyt luolaihminen, joka ei tajuaisi nykymaailman menosta höykäsen pöykästä.
Eikös se ole niin, että meihin luodaan samat aivot, mitkä oli sillä hetkellä, kun täältä lähdimme.
Kun satavuotias herää ylösnousemuksessa niillä kalkkeutuneilla aivoilla, mitkä häneltä jäi, enpä usko, että vanhuuden höperyydessä uusi elämä jaksaa innostaa.
Jos taas meille luodaan kaikille uudet aivot, niin silloinhan me ei olla identiteetiltämme samoja, jotka kerran elimme maan päällä.
Minua ei kiinnosta nähdä esi-isiäni, koska emmehän tuntisi toisiamme. Syvällisesti ajateltuna ei ole mitään järkeä nousta enää ylös ja aloittaa elämä uudelleen.
Meidät on luotu Jumalan kuvaksi. Okay! Jumala onkin henki, ei ruumis, joten miten hän voisi olla meidän näköisemme?
Jumala ei voinut koskaan ilmestyä ihmisille ruumiillistumana vaan palavana pensaana.
Jumala voisi siten asua vaikka auringossa, jos hän on tulisilmäinen tuomari.
Tajuaako ylösnoussut ruumis, mitä nyt tapahtuu, kuka minä olen ja ketä nuo toiset ovat?
Kesäinen hautausmaa on oivallinen mietiskelyn kohde. Olen monta kertaa siellä pohtinut ylösnousemusta ja tullut siihen tulokseen; höpö. höpö. Raamatun tulkinnassa ollaan menty pahasti mettään, kun ruumiiden ylösnousemus on tulkittu kirjaimellisesti haudoista esiin kaivautumiseen.
Vaikka olen uskovainen, en siihen silti usko. Minua ei tarvitse herättää viimeiselle tuomiolla, tehtäköön poikkeus ja jätettäköön minut haudan rauhaan edelleenkin.
Ei ole mitään järkeä enää nousta esiin, sillä maailmassa on jo tarpeeksi ihmisiä, niitä vanhoja rumiluksi ei tarvita täällä enää, johan siitä soppa kehkeytyisi.
Kuinkahan kauan aikaa menee kaikkien kuolleiden kokoamiseen, sillä pelkkä herätys ei riitä, koska ei siellä haudoissa ole enää ketään, jota voisi herätellä. Kun ihmislapsi kehittyy, siinä menee 9 kk aikaa. Ei voi olla mahdollista, että miljoonia vuoisia sitten olemattomiin hävinnyt neandartelli-ihminen saataisiin koottua kasaan samanlaiseksi kuin se silloin oli.
Elämää ei voi olla ilman kuolemaa. Luonnon kiertokulku pysähtyisi, jos kaikki pysyisi muuttumattomana.
Jos ihminen eläisi ikuisesti, niin miten aivot jaksaisi ottaa vastaan tietomäärän, joka tuhansia vuosia olisi rekisteröitynyt muistikuviksi, johan niiden kapasiteetti ylikuormittuisi. Kun aivot vanehnee, muistikuvat häviää, iankaikkisuusolennolla muisti ei huonontuisi, vaan ylikuormittuisi.
Iankaikkista elämää ei ole, se on vaan keksitty, jotta me jaksaisimme täällä ajassa kituuttaa, emmenkä menettäisi elämän haluamme.
Vaikka ei uskoisikaan, toivoa voi silti ylläpitää. Nautitaan kesästä ja eletään ihmisiksi, se on vain tämä yksi elämä täällä, se kannattaa elää viisaasti.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta menestyisit ja kauan eläisit maan päällä. Mitä tämä tahtoo opettaa?
Sekö pelkästään takaisi pitkän ja menestyksekkään elämän?
Kannattaa tehdä oikeita valintoja: älkää nuoret ajako itseänne hengiltä tänä kesänä ja koittakaa päästä eroon viinasta ja tupakasta, että menestyisitte ja kauan eläisitte maan päällä.
Tällaista saarnaa kaivattais seuroissa. Uskokaa silti anteeksi menneen elämänne väärät valinnat ja virheet sekä kaikki ilkivallanteot. Lopettakaa yhtisen omaisuuden silmitön tuhoaminen ja paikkojen sotkeminen.
Älkää häiritkä vanhempia ihmisiä paukuttelemalla autojenne bassoja ja polttamalla kumia. Nuoret moppilijat, älkää viritelkö mopojanne ja hiljentäkää niiden kauheaa melua.
Kesäterveisin Lexa!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.