Kaksivuotias, joka ollut aina hyvä nukkumaan ja nukahtamaan, on ruvennut uhmaamaan nukahtamista kaikin tavoin. Nukkuu tavallisessa sängyssä, jonne ennen nukahti täysin itsenäisesti, mutta nyt jo pidemmän aikaan nukkumaanmenot olleet yhtä taistelua. Tulee ovelle kymmeniä kertoja, vaikka silmät väsymyksestä ristissä. Aivan kuin unissakävelijä. Pakko vaan tulla, ja nauraa hekottaa sitten, kun hoippuu takaisin sänkyyn nähdessään tuloni. Pitää ihan pilkkanaan. Esikoisen kanssa oli vastaavia ongelmia tiettyyn aikaan kasvua, mutta jotenkin elättelin toiveita, että tämä olisi helpompi, kun on aina ollut niin hyväuninen.
En minä tässä oikeastaan neuvoja kysy, kun tiedän jo vaiheen kuuluvan tähän ikään. Ajattelinpa vain purkautua, kun rupesi taas eilen niin turhauttamaan.
En minä tässä oikeastaan neuvoja kysy, kun tiedän jo vaiheen kuuluvan tähän ikään. Ajattelinpa vain purkautua, kun rupesi taas eilen niin turhauttamaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.