Korsimo

Arvo Korsimo todellakin pakeni taistelusta ja osoitti olevansa kyvytön hahmottamaan kokonaistilanteen, jossa itsensä uhraamalla olisi palvellut koko Suomen etua. Maalaisliittolaisen Korsimo oli imenyt jo äidinmaidosta lyhytnäköisen oman edun asettamisen kokonaisuuden edelle.
Arvo Korsimo myös suostui ottamaan Neuvostoliitolta rahallista apua maalaisliitolle ja Neuvostoliittolaiset ymmärsivät kokonaistilanteen ja luonnollisesti rahoittivat maalaisliittoa. Kekkonen oli Korsimon kaltainen raukka ja takinkääntäjä.

Kultakummun taistelu liittyi Summan murtumisen jälkeisiin tapahtumiin. Tilanteet oli hyvin sekavia vetäytymisen aikoihin 15.2.1940 ja suomalaiset oli joutumassa mottiin Kämärän aseman lähetyvillä.

Eipä näytä hyvältä Korsimon tekoset jos karkuun luikki... no hurrihan se olikin, alun perin siis Korsman ja Korsniemeltä kotoisin. Hurrit ne Summan murtumisenkin aiheutti. Siis murtumakohdalla taisteli Suomen ruotsalainen pataljoona!

Korsman oli kotoisin Korsniemeltä, 18 km Sauvon kirkolta kaakkoon, ja oli pohjimmiltaan henkisesti hurri... Seutu oli umpiruotsalaisen Kemiön naapurina.

Virkkusen kirja Korsimosta on mielenkiintoinen. Sivuilla 222-250 käydään läpi Talvisodan aikainen Kultakummun taistelu Kannaksella Kämärän aseman läheisyydessä. Oliko Korsimo kuormaston vääpeli ja karkasiko hän Turkuun saakka? Korsimohan oli suomenruotsalainen Korsman ennen vuonna 1934 tapahtunutta nimenvaihdostaan. Se karkuruusjuttu selviää lukemalla kirja. Tai ei se oikestaan selviä... vain se selviää, ettei dokumentteja löydy riittävästi.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8788767/flat_thread

Tarvittiin KePulainen sensori Kelmi-Kustaa pesemään juttu puhtaaksi ja kas kummaa kun asiakirjatkin löytyivät "sopivasti" vaikka kaikki muut paperit puuttui sotapäiväkirjoista alkaen. Erikoista touhua.

Kyseessä oli täydennysmiehistä koottu JR 62 joka oli tuotu 14.2.1940 Kämärän aseman seudulle. Rykmentti etsiytyi asemiin 15.2.1940 sekavassa tilanteessa kun Kultakummun taistelu oli alkamassa. Korsimo kuului JR 62:n 3. pataljoonan 7. komppaniaan. 16.2. päivä muodostui sille ja koko rykmentille kohtalokkaaksi. Koska sotapäiväkirjaa tuolta ajalta ei ole, jäi epäselväksi oliko Korsimo 7. komppanian vääpelinä tuona aikana. Sotapäiväkirjan merkinnät alkaa vasta 22.2.1940 ja erikoista jutussa on sekin, että Korsimo itse muitaa jopa sotilasarvonsakin vääräksi tuolta ajalta. Hän oli siis alikersantti eikä korpraali kuten itse oli kertonut.

Virkkusen kirja Korsimosta on hyvin mielenkiintoinen. Sivuilla 222-250 käydään läpi Talvisodan aikainen Kultakummun taistelu Kannaksella Kämärän aseman läheisyydessä.

VIRKKUNEN SAKARI: Korsimo Kekkosen mies, Otava, 1976, 352 s.

Rintamakarkuruus tavallaan sopii myöhemmin julki tulleisiin tietoihin, joiden mukaan kekkonen ja korsimo pyyysivät ja saivat kremlistä ruplakassan, jolla - nykyisen kms-rahoituksen tapaan - kammettiin syrjään kekkosen ja korsimon vastustajat - huom. - maalaisliiton sisällä.

No mitä on sanottava siitä, että kekkosen päiväkirjojen mukaan hän ja kgb-kenraali vladimirov päättivät valtiomies Virolaisen syrjäyttämisestä ja väyrysen valitsemisesta kepun puheenjohtajaksi....????

Mutta aiemmin oli Arvo kova poika suojeluskunnassa.
Niinhän Kekkonenkin oli, oikein innoissaan ja vallan haltioissaan, kun aseettomia pääsi ammuttamaan jo seitsentoistakesäisenä vapaaehtoisena suojeluskuntalaisena.
Tuo sama poika, jota myöhemmin markkinoitiin muka köyhän kansan riveistä nousseena presidenttiehdokkaana, "savupirtin poikana".
Täyttä valetta, Kekkonen kallisteli vanhempiensa varoilla jo 1920-luvulla Helsingissä ahkerasti pulloa kravatti kaulassa ja puku päällä niin ikään vanhempiensa kustantamien opiskelujensa lomassa.
Se siitä Kekkosen köyhästä lapsuudesta ja nuoruudesta.
Kekkonen ei muuten asunut Lepikon "torpassa", joka tosiasiassa siis oli iso talo, kuin elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta.
Sitten pikku-urhon varakkaat vanhemmat uittotyönjohtaja Juho Kekkonen ja hänen vaimonsa, talollisen tytär Emilia muuttivat tuosta talosta, joka vuosikymmeniä myöhemmin nostettiin raukkamaisesti retusoituna valokuvana esiin todistamaan valhetta, että Kekkonen on muka köyhän "savupirtin poika".

Käpykaartilainen, oiva maalaisliittolainen.

pitänyt teloittaa rintakarkurina

Arvo Korsimo syyllistyi rintamakarkuruuteen.

"Erityisen nöyräselkäisen, ellei serviilin vaikutelman antaa Arvo Korsimon toiminta, joka – kuten nyttemmin Moskovan arkistolähteistä tiedämme – meni niin pitkälle, että hän pyysi kirjallisesti NKP:n keskuskomitealta raha-avustusta vaalikampanjaan. Tähän ei päiväkirjassa edes vihjaista, mutta se paljastaa muutoin presidentin huolenpidon luottomiehensä asioista. Korsimosta tuli ministeri, hän sai työpaikan Neste Oy:stä ja presidentti puolusti häntä parhaansa mukaan, kun hän oli vaikeuksissa mm. epäiltynä rintamakarkuruudesta. Kaikesta päättäen riippuvuusuhde – tai kiitollisuuden velka – oli molemminpuolinen, sillä varmaan Kekkonen saa kiittää Arvo Korsimoa monesta menestyksellisestä poliittisesta operaatiosta. "

Kekkonen palkittiin palveluksistaan Lenin-palkinnolla. Korsimo järjesteli kekille ruplakassoja.

Sanomalehti Ilkan pitkäaikainen päätoimittaja, vuosina 1958-1980, Veikko "Aaretti" Pirilä, kertoo kirjassaa Sainpahan sanottua - Pohjanmaata ja politiikkaa mielenkiintoisen havainnon KePun rahankäytöstä tuohon aikaan. Pirilän kirjoittaessa kirjaansa hänellä ei liene ollut aavistustakaan KePun pimeästä kassasta. 

Erityisesti mielenkiintoa herättää kirjassa usein mainittu "säätiö", joka käytteli isoja rahasummia kulisseissa halutun päämäärän saamiseksi. 

Kirjan sivulla 104-105 kerrotaan mm. näin:

"Pidin välttämättömänä kertoa Ilkan lukijoille myös tästä kulissientakaisesta, puolueen sisäistä eheyttä jäytävästä raharenkaasta, jonka tiesin jo tuolloin häärivän myös Ilkan ympärillä Ilkan sisäisessä kiistassa. Olimme saattaneet tehdä havaintoja ylimääräisestä rahan kierrosta jo yhtiökokouksessa 1963, kun kokoukseen ilmestyi aivan ulkopuolisille, Ilkan piirissä tuntemattomille, myydyt ja kirjatut kahden (2) miljoonan markan osakkeet, vaikka tarjolla olleet osakkeet olivat jo aikaisemmin tulleet loppuunmerkityiksi. Johtokunta ei olluit kyseisiä osakekauppoja käsitellyt ja hyväksynyt."

Ei voi olla sattumaa tuo Aaretin kuvaus ja ajallisesti kaikki stemmaa täysin! Naapurin rahalla tehtiin Suomessa politiikkaa ja K-linjalle hankalat tahot koetettiin vaientaa monin konstein. Eipä tiennyt Aaretti elinaikanaan mistä rahasta oli kyse, sillä Rautkallion paljastus tapahtui vasta 1992.

Veikko "Aaretti" Pirilä: Sainpahan sanottua-Pohjanmaata ja politiikkaa

Wsoy, 1982, 382 s., 1. painos

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4340&hilit=korsimo&sid=27973bde113dcb61ee4afe86883b62bc#p22765

Ruplavetoiset, seteliselkärankaiset kepulaiset, PUOLUE VAI ROSVOKOPLA?

Tarve Rautkallion littaamiseen tutkijana näyttää esiintyvän edelleenkin vahvana, varsinkin Keskustan piirissä. Itse hämmästyin aikoinaan kun eräs entinen KePu-aktiivi ja -vaikuttaja, historiasta väitellyt tohtorismies ja vieläpä liki sukulainenkin puolisoiden naimakauppojen myötä, sanoi ensimäistä kertaa meillä kylässä käydessään näin: "Miksi sinulla xxxx on noin helvetin monta Rautkallion kirjaa hyllyssäsi, vieläpä tuon YHDEN dokumentin dosentin kirjoja?" Hämmästelin hieman tuota kysymystä selittäen niiden olevan mielenkiintoisia ja että siksi olen niitä noukkinut talteen aina kohdalle osuessa. Kysyessäni selitystä moiseen kommenttiin ja nimittelyyn, hän sanoi "että meillä tutkijapiireissä kaikki sanoo noin, eikä kukaan oikea tutkija pidä Rautkalliota luotettavana tutkijana." 

Kiinnostuttuani aiheesta hieman enemmän löysin todellisen syyn tuohon "yhden dokumentin dosentin" -nimitykseen ja se taitaa olla tämä:

Hannu Rautkallio löysi NL:n ja KGB:n arkistoista oikein kunnon skandaalin ainekset, eli dokumentin jossa todettiin KePun silloisen puoluesihteeri Korsimon anoneen ja saaneen 10 miljoonaa markaa NL:sta Kekkosen 1962 vaalikampanjan rahoittamiseen. Tuo dokumentti julkaistiin mm. tässä kirjassa:

Tsernous V. N. - Rautkallio Hannu NKP ja Suomi - Keskuskomitean salaisia dokumentteja 1955-1968Tammi, 1992, 164 s., 1. painos

Korsimon KGB -raha-anomusjuttu on sivulla 122 ja sivulla 123 on luonnos 10 miljoona markan maksamisesta Suomen Maalaisliitolle. Ajankohta on 22.1.1962

KePu pyysi KGB:ltä vaalirahaa ja saikin 10 miljoonaa markkaa. Rautkallion 2:sta eri kirjasta löytyy tuo samainen dokumentti ja siitä "pahasta" hän lienee saanut vihamiehiltään lisänimen 1. dokumentin dosentti. Se toinen kirja taitaa olla samana vuonna ilmestynyt Novosibirskin lavastus.

Myöhemmin samaa asiaa vatvottaessa tämä tohtori lisäsi, että jonkin (historiallisen) asian todistamiseksi luotettavasti, pitäisi lähteitä löytyä enemmän kuin yksi! Jokainen varmaan ymmärtänee, ettei Suomesta taida KePun arkistoista löytyä kuittia tuolle 10 miljoonan summalle... No ne tutkijapiiritkin paljastui umpikepulaisiksi ja tämä arvon tohtorikin on ankaran kiivas Kekkos-fani.

Sanomattakin lienee selvää, että metsästin divareista muutaman kappaleen tuota Rautkallion NKP ja Suomi -kirjaa ja arvoisa tohtorikin sai omansa seuraavana Jouluna lahjaksi. Se on hieno kirja ja jokaisen KePulaisen pitäisi lukea se! Suuttumus keskustalaisten piirissä on ymmärrettävää, kun heidän "pyhä isänsä" organisaatioineen tuleekin julki tällaisissa yhteyksissä.

Käydessään Oulussa 4.3.2008 dosentti Hannu Rautkallio esitteli kirjaansa Moskovan päiväkirja 1989–1993. Vastatessaan yleisökysymykseen tuon kohudokumentin aitoudesta hän sanoi samaisen 10 miljoonan -dokumentin olevan edelleenkin tutkijoiden saatavilla eli arkistot ei kuulemma ole kiinni, kunhan vain saa tutkimusluvan sinne!

http://www.riihi.fi/esitelmat.html

Novosibirskin lavastus. Noottikriisi 1961. Helsinki: Tammi, 1992. ISBN 951-310-023-5.

Rautkallio, Hannu & Tšernous, V. N.: NKP ja Suomi. Keskuskomitean salaisia dokumentteja 1955–1968. Helsinki: Tammi, 1992. ISBN 951-310-113-4. 

Moskovan päiväkirja 1989–1993. Heijastuksia 2000-luvulle. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-3-14155-4.


-

Olikohan nämä rahat se Pirilän ihmettelemä musta kassa? Nykyrahassa noin 250 000 €

Paistaako tuossa ikivanha selitys? Selitys vaikkapa joltain verekseltään kiinnijääneeltä "Otin vain vähäsen..." tai "Kun muutkin..." ?

Kyse oli kuitenkin huomattavista summista. Onko olemassa joku vanha KePulainen perinne rypeä jatkuvasti rahoitusskandaaleissa?

(http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013013 ... 5_uu.shtml , http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Vihriälä , http://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Kaikkonen )

Hannu Rautkallio löysi NL:n ja KGB:n arkistoista dokumentin, jossa todettiin KePun silloisen puoluesihteeri Korsimon anoneen ja saaneen 10 miljoonaa markaa NL:sta Kekkosen 1962 vaalikampanjan rahoittamiseen. Tuo dokumentti julkaistiin mm. tässä kirjassa:

Tsernous V. N. - Rautkallio Hannu NKP ja Suomi - Keskuskomitean salaisia dokumentteja 1955-1968 Tammi, 1992, 164 s., 1. painos

Korsimon KGB -raha-anomusjuttu on sivulla 122 ja sivulla 123 on luonnos 10 miljoona markan maksamisesta Suomen Maalaisliitolle. Ajankohta on 22.1.1962

KePu pyysi KGB:ltä vaalirahaa ja saikin 10 miljoonaa markkaa.



Rahanarvonkerroin 1860 - 2012

Kertoimella voidaan muuttaa vuosien 1860–2001 markat ja vuosien 2002–2011 eurot vuoden 2012 euroiksi.

http://www.stat.fi/til/khi/2012/khi_201 ... u_001.html

1961 0,0223 

10 000 000 markaa 1962 kurssilla tekee 223 000 €

1962 0,0213

10 000 000 markaa 1961 kurssilla tekee 213 000 €




Toimiva linkki rahanarvokertoimeen

http://www.stat.fi/til/khi/2012/khi_2012_2013-01-15_tau_001.html

Puolue vai rosvokopla


http://blogit.iltalehti.fi/aarno-laitinen/2013/10/06/puolue-vai-rosvokopla/

Tällaisia ovat nämä legendaariset kepulit.

Avaaja voi vetää kaätten tai antaa poikaystävänsä vemputtaa häntä samalla kun panee sitä hanuriin. Nimimerkkivaras. Satanan peruSloinen!