Nyt on alkanut tuntua että mitä pitemmälle raskaus etenee, sitä suurempi virhe on tapahtumassa... Pitkän yrityksen jälkeen yllättäen lykästi, olin jo henkisesti luopunut täysin koko ajatuksesta ja pitkä parisuhde alkoi rakoilla.
Nyt tuntuu että mikään ei ole hyvin ja ahdistus on ihan valtava. Onhan tietysti hormoneillakin osuutta asiaan mutta kuitenkin... Tulevaa lasta en vihaa vaan tätä tilannetta, eihän se pirpana ole mihinkään syypää. Onko tässä enää mitään järkeä, voikohan raskauden aikana syödä minkään sorttisia mielialaa kohentavia lääkkeitä? Hirvittää että tämä henkinen jama menee liian pitkälle, enkä loppujen lopuksi lapsen synnyttyä ole kykeneväinen edes koko nyytistä huolta pitämään sillä jos fiilis on jo nyt tämä niin mitäs sitten jos ja kun baby blues-iskee?
Nyt tuntuu että mikään ei ole hyvin ja ahdistus on ihan valtava. Onhan tietysti hormoneillakin osuutta asiaan mutta kuitenkin... Tulevaa lasta en vihaa vaan tätä tilannetta, eihän se pirpana ole mihinkään syypää. Onko tässä enää mitään järkeä, voikohan raskauden aikana syödä minkään sorttisia mielialaa kohentavia lääkkeitä? Hirvittää että tämä henkinen jama menee liian pitkälle, enkä loppujen lopuksi lapsen synnyttyä ole kykeneväinen edes koko nyytistä huolta pitämään sillä jos fiilis on jo nyt tämä niin mitäs sitten jos ja kun baby blues-iskee?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suosittelen et mainitset lääkärille asiasta. Mä olen syönyt molemmissa raskauksissa mielialalääkkeitä, joskin annostelua on loppuraskautta kohden aina vähennetty.
Äidin henkisen hyvinvoinnin kustannuksella ei lääkärit kiellä mielialalääkkeitä, vaan päinvastoin.