Kaleva-lehdessä Kyösti Karvonen kirjoittaa osuvasti sattumapääministeri Vanhasen lähdöstä.
"Kun keskustapuolue kokoontuu kohta Lahteen, ohjelmassa on lautakasafestivaalia, Anna Abreuta, Vappu Pimiää ja Yölintua.
Poliittinen huippuhetki koittaa lauantaina 12. kesäkuuta iltapäivällä, kun tuhannet keskustalaiset valitsevat uuden puheenjohtajan.
Ai niin, oli vallan unohtua. Uuden puheenjohtajan valintaa kärsimättömästi odotteleva keskustaväki taputtaa sitä ennen kohteliaasti, kun Matti Vanhanen päättää puheenjohtajapestinsä. Ramman ankan esittämä poliittinen tilannekatsaus on varmaan yhtä sytyttävä kuin viikon vanha sanomalehti.
Vanhasesta tuli pääministeri sattumalta kesäkuussa 2003 sen jälkeen kun Anneli Jäätteenmäen pääministeriys loppui 69 päivässä. Silloisella puolustusministerillä ei ollut paljon aikaa harkita, ryhtyäkö pääministeriksi hätävarana. Nimi passasi hallituskumppani SDP:lle.
"Te ette ehkä arvaa, miltä tuntuu muutaman päivän varoitusajalla ottaa pääministerin vastuu kontolleen", Vanhanen kertoi puoluevaltuuskunnan kokouksessa 24. kesäkuuta 2003. Vanhasesta tehtiin puoluejohtaja syksyn 2003 ylimääräisessä puoluekokouksessa.
Lähtökohdat eivät olisi voineet olla kamalammat, mutta Vanhanen kasvoi äkkiä uuteen rooliinsa. Perisuomalaisen oloisen - ujon, kiltin, sanoissaan takeltelevan ja kuivakkaan asioihin paneutuvan - Vanhasen kansansuosio nousi kohisten. Hän ei äkeillyt niin kuin Paavo Lipponen, ja kun vielä talous kasvoi ja verotus keveni, mikä oli pääministerinä ollessa.
Vanhasen helmasynti, poliittinen värittömyys, paljastui vuoden 2006 presidentinvaaleissa.
Pääministerin kampanja muistutti vesivelliä, ja hän jäi pahemman kerran Tarja Halosen ja Sauli Niinistön varjoon. Valju kampanja kulminoitui vihreä tuuli -rekvisiittaan, jossa epämääräiset muovinauhat läpsyivät orpoina teiden varsilla. Vanhasen johdolla keskusta ei voittanut kunnolla yksissäkään vaaleissa.
Yksityiselämästäkin alkoi kuulua kaikenlaista. Asiaa pahensi, että julki tullut poikkesi täysin siitä kuvasta, joka hänestä työn puolella oli muovautunut. Viisikymppinen vipelsi kuin teinipoika konsanaan. Tapaus Susan Kuronen ja kaikki muut mitä-niitä-nyt-olikaan -naisjutut viittasivat siihen, että kiltin kuoren alla Vanhanen olikin keskustan Kanerva.
Lisäksi tiedotusvälineet tarttuivat ärhäkkäästi naisjuttuihin, jotka olivat arvokonservatiiviselle keskustaväelle kova pala. Sama puolue sentään rankaisi Johannes Virolaista vuoden 1983 eduskuntavaaleissa pudottamalla uusiin naimisiin menneen keskustakonkarin, Vanhasen poliittisen esikuvan, eduskunnasta.
Pisin naula Vanhasen poliittiseen arkkuun on kuitenkin jo vuosikausia vellonut vaalirahakohu, jolle ei loppua näy. Lautakasajuttu jäi oudoksi mössöksi, eikä kukaan tiedä, mitä Nuorisosäätiöstä tulee esiin. Outoa on sekin, että Vanhanen ei ole ainakaan julkisuudessa pannut järjestykseen vaalirahasopan symbolia, puoluesihteeri Jarmo Korhosta.
Kaikki ei täsmää muutenkaan Vanhasen kulkemalla tiellä. Yhdessä välissä hän kertoi pyrkivänsä jatkamaan pääministerinä ja puoluejohtajana aina vuoteen 2015 asti.
Vielä tammikuussa 2009 hän piti painavan puheen, jossa hän hahmotteli talouskriisiin ajautuneelle Suomelle "kolmatta tietä" ja kymmenien miljardien investointiohjelmaa lähivuosikymmeniksi. Tällaisia puheita ei yleensä pidä väistymistä suunnitteleva.
Jokin sai mielen muuttumaan alle vuodessa: viime joulukuussa Vanhanen yllättäen ilmoitti väistyvänsä Lahdessa tulossa olevan jalkaleikkauksen takia. Harva uskoo, että jalkaleikkaus olisi lähellekään koko totuus.
Jalkaleikkauksen, vaalirahakohun ja sen sellaisen ohella kysymys voi olla kovinkin inhimillisistä asioista.Vanhanen on jo ilman pääministerin titteliäkin yksinäisen oloinen mies, jolla ei ole liikaa kavereita eikä sosiaalisia kontakteja. "
Kyösti Karvonen KALEVA 19.5.2010
Niin tai näin, Vanhanen poistuu takavasemmalle politiikan kovimmasta ytimestä. Hätävarapääministeri lähtee yhtä koruttomasti kuin tulikin. Ehkäpä muistelmista voi lukea, mitä kaikkea oli lähdön takana.
"Kun keskustapuolue kokoontuu kohta Lahteen, ohjelmassa on lautakasafestivaalia, Anna Abreuta, Vappu Pimiää ja Yölintua.
Poliittinen huippuhetki koittaa lauantaina 12. kesäkuuta iltapäivällä, kun tuhannet keskustalaiset valitsevat uuden puheenjohtajan.
Ai niin, oli vallan unohtua. Uuden puheenjohtajan valintaa kärsimättömästi odotteleva keskustaväki taputtaa sitä ennen kohteliaasti, kun Matti Vanhanen päättää puheenjohtajapestinsä. Ramman ankan esittämä poliittinen tilannekatsaus on varmaan yhtä sytyttävä kuin viikon vanha sanomalehti.
Vanhasesta tuli pääministeri sattumalta kesäkuussa 2003 sen jälkeen kun Anneli Jäätteenmäen pääministeriys loppui 69 päivässä. Silloisella puolustusministerillä ei ollut paljon aikaa harkita, ryhtyäkö pääministeriksi hätävarana. Nimi passasi hallituskumppani SDP:lle.
"Te ette ehkä arvaa, miltä tuntuu muutaman päivän varoitusajalla ottaa pääministerin vastuu kontolleen", Vanhanen kertoi puoluevaltuuskunnan kokouksessa 24. kesäkuuta 2003. Vanhasesta tehtiin puoluejohtaja syksyn 2003 ylimääräisessä puoluekokouksessa.
Lähtökohdat eivät olisi voineet olla kamalammat, mutta Vanhanen kasvoi äkkiä uuteen rooliinsa. Perisuomalaisen oloisen - ujon, kiltin, sanoissaan takeltelevan ja kuivakkaan asioihin paneutuvan - Vanhasen kansansuosio nousi kohisten. Hän ei äkeillyt niin kuin Paavo Lipponen, ja kun vielä talous kasvoi ja verotus keveni, mikä oli pääministerinä ollessa.
Vanhasen helmasynti, poliittinen värittömyys, paljastui vuoden 2006 presidentinvaaleissa.
Pääministerin kampanja muistutti vesivelliä, ja hän jäi pahemman kerran Tarja Halosen ja Sauli Niinistön varjoon. Valju kampanja kulminoitui vihreä tuuli -rekvisiittaan, jossa epämääräiset muovinauhat läpsyivät orpoina teiden varsilla. Vanhasen johdolla keskusta ei voittanut kunnolla yksissäkään vaaleissa.
Yksityiselämästäkin alkoi kuulua kaikenlaista. Asiaa pahensi, että julki tullut poikkesi täysin siitä kuvasta, joka hänestä työn puolella oli muovautunut. Viisikymppinen vipelsi kuin teinipoika konsanaan. Tapaus Susan Kuronen ja kaikki muut mitä-niitä-nyt-olikaan -naisjutut viittasivat siihen, että kiltin kuoren alla Vanhanen olikin keskustan Kanerva.
Lisäksi tiedotusvälineet tarttuivat ärhäkkäästi naisjuttuihin, jotka olivat arvokonservatiiviselle keskustaväelle kova pala. Sama puolue sentään rankaisi Johannes Virolaista vuoden 1983 eduskuntavaaleissa pudottamalla uusiin naimisiin menneen keskustakonkarin, Vanhasen poliittisen esikuvan, eduskunnasta.
Pisin naula Vanhasen poliittiseen arkkuun on kuitenkin jo vuosikausia vellonut vaalirahakohu, jolle ei loppua näy. Lautakasajuttu jäi oudoksi mössöksi, eikä kukaan tiedä, mitä Nuorisosäätiöstä tulee esiin. Outoa on sekin, että Vanhanen ei ole ainakaan julkisuudessa pannut järjestykseen vaalirahasopan symbolia, puoluesihteeri Jarmo Korhosta.
Kaikki ei täsmää muutenkaan Vanhasen kulkemalla tiellä. Yhdessä välissä hän kertoi pyrkivänsä jatkamaan pääministerinä ja puoluejohtajana aina vuoteen 2015 asti.
Vielä tammikuussa 2009 hän piti painavan puheen, jossa hän hahmotteli talouskriisiin ajautuneelle Suomelle "kolmatta tietä" ja kymmenien miljardien investointiohjelmaa lähivuosikymmeniksi. Tällaisia puheita ei yleensä pidä väistymistä suunnitteleva.
Jokin sai mielen muuttumaan alle vuodessa: viime joulukuussa Vanhanen yllättäen ilmoitti väistyvänsä Lahdessa tulossa olevan jalkaleikkauksen takia. Harva uskoo, että jalkaleikkaus olisi lähellekään koko totuus.
Jalkaleikkauksen, vaalirahakohun ja sen sellaisen ohella kysymys voi olla kovinkin inhimillisistä asioista.Vanhanen on jo ilman pääministerin titteliäkin yksinäisen oloinen mies, jolla ei ole liikaa kavereita eikä sosiaalisia kontakteja. "
Kyösti Karvonen KALEVA 19.5.2010
Niin tai näin, Vanhanen poistuu takavasemmalle politiikan kovimmasta ytimestä. Hätävarapääministeri lähtee yhtä koruttomasti kuin tulikin. Ehkäpä muistelmista voi lukea, mitä kaikkea oli lähdön takana.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Matille järjestetään kunnon potkijaiset. Tosin maksumiehen löytäminen - tai ainakin sellaisen käyttäminen - voi olla vaikeampaa kuin Iken tapauksessa. Sensijaan uuden puoluejohtajan virkaanastujaiset olkoot komeat: siellä pittää viina virrata, maksoi mitä maksoi ja kuka maksoi!
Viina virrata? Onkos Lehtomäki ehdokkaana?
Sille järjestetään karonkka. Mukana menossa jo aiemmin mainitut hämärää vaalirahaa antaneet tahot...
aina, ihan joka kerta ja vielä senkin jälkeen.
hahahheeeheheheheeeeeee...
Vanhanen jatkaa vaalien jälkeen keskustajohtoisessa hallituksessa ministerinä.
Siihen ei auta suu auki levällään olevien punakaartilaisten epävoivo.
Tehottomuus on jo todettu, turha enää hassata veronmaksajien maksamia palkkarahoja. Tilalle tarvitaan osaamista.
Vanhanen poistuu ja niin näyttäisi poistuvan Sirkka Mertalakin. Mertala päätti yllättäen jättää lähtemättä Matin mukaan ulkomaille. Suhde ei näytä enää olevan kovin läheinen ja ihmekös tuo, jos Kata on astunut mukaan kuvioihin.