Olen juuri hakenut yliopiston opettajan pedagogisiin opintoihin, ja hakijoita oli niin vähän ja minulla meni niin hyvin että uskon pääseväni sisään. "Ongelma" on nyt siinä että tulevat opinnot jännittävät minua suunnattomasti. Tai siis se harjoittelu lähinnä. Tuntuu etten osaa enää mitään kielioppisääntöjä tai mitään muutakaan opetettavasta kielestäni - miten siis voisin opettaa muita? Pelkään että luokassa on ilkeitä kakaroita joita en saa kuriin ja jotka pilaavat koko harjoitteluni. Ahdistaa ajatuskin jostain tuntien suunnittelusta, enhän minä tiedä miten semmoisia tehdään tai mitä siellä pitää opettaa.
Eli voisiko joku ystävällinen nämä opinnot suorittanut hieman valottaa mitä siellä tehdään, siis ihan konkreettisesti. Yliopiston kuvaukset esim. ainedidaktiikan kursseista eivät kerro mitään kurssien käytännöstä. Pelkään tällä hetkellä siis tuntematonta. Opetetaanko tuntisuunnittelu "kädestä pitäen"? Puhutaanko kurinpidosta etukäteen? Autetaanko ensimmäisten tuntien pitämisessä vai heitetäänkö heti yksin altaaseen? Ja siis ylipäätään milloin ensimmäiset tunnit pidetään - hetikohtapian opintojen alkamisen jälkeen syksyllä?
Haaveilen kielen opettamisesta aikuisopiskelijoille kielikoulussa ulkomailla. "Ongelmani" on että tähän olisi toinenkin tie, suomalainen kandintutkinto ja TESOL-todistus esim. Oxfordista (5 viikon intensiivikurssi). Mietinkin siis onko minun mitään järkeä paahtaa läpi suomalaista maisterintutkintoa (ja näitä pelottavia pedagogisia :D) jos en niitä välttämättä edes sinänsä tarvitse...? Mutta sitten toisaalta olisihan se hienoa olla "oikea" opettaja...
Eli selviääkö pedagogisista hengissä, vaikka pelottaisikin :)?
Yliopiston pedagogiset
10
672
Vastaukset
- teekkari.
Helppo nakki koko pedagokisten vuosi! Pitää vaan jaksaa istua ainedidaktiikan luennoilla, vaikka ne eivät vastaakkaan juuri opetustodellisuutta. Tuntisuunnitelmistakaan ei kannata murehtia: itellä ne suunnitelmat oli muutamia ranskalaisia viivoja, ja kunhan vain selitin mitä meinaan tehdä niin that's it.
Didaktikot ja ohjaavat opettajat laittaa mielellään tekemään kaikkea ylimääräistä ja turhaa, mutta älä todellakaan suostu joka asiaan. Muutenkin on syytä vetää koko setti siittä, mistä aita on matalin, sillä et tule saamaan muuta kuin suoritusmerkinnän!!
Itse en tehnyt esim. portfoliion läheskään kaikkea vaadittua, mutta eivätpä ne paljoa sille mahtaneet - kaikki paikallaolleet kuitenkin läpäisee lukuvuoden opinnot.
Toi kurinpitopuoli onkin hauska juttu. Ite kysyin didaktikolta, että miksei ole mitään koulutusta kurinpitoon tai aggressivisten oppilaiden varalle, vaan kaikkee muuta täysin turhaa tuubaa on mahdutettu mukaan. Didaktikko ei osannu vastata ollenkaan, ja se taitaakin olla niin hankala aihe että parempi puhua kaikkee muuta paskaa sen sijaan.
Summa summarum: Ainoa mitä tulet koko vuotena oppimaan, on että tutustut hieman koulun hallinnolliseen puoleen ja virankuvaan sekä opit esiintymään oppilaiden edessä. Mitään opettajaksitulemisen valaistumiskokemusta ei ole olemassakaan.- noi
Hmmm... Saat koko homman kuulostamaan.. noh, turhalta :). Tuo kandi TESOL houkuttelee muutenkin, sillä aikaa hommaan tosiaan kuluisi viitisen viikkoa, minkä jälkeen olisin valmis opettamaan ulkomaiden kielikouluissa. Ylikouluttavassa Suomessa ko. paperille varmaan naurettaisiin... Ehkä maisterin papereilla saisi kuitenkin parempaa palkkaa? Ja Pisa-tutkimusten aikakautena suomalaista opettajankoulutusta varmaan arvostettaisiin? On tämä niin vaikeaa, kärsimätön kun olen :). Mutta kiitos vastauksesta - toivottavasti muutkin innostuvat kertomaan kokemuksistaan.
- pedagogiset varulta
Suunnilleen noin kuten teekkari sanoikin. Didaktikoilla ei ole paljoakaan käsitystä todellisesta opettemisesta luokassa - yliopiston luennot ovat aivan eri planeetalta sekä asian että kurinpidon suhteen.
Opetusharjoittelu on hommassa tärkeintä ja siinä oppii eniten. Samaten ohjaavat opettajat ovat parhaita valmentajia, kuuntele heitä.
Opintojen aikana kannattaa henkisesti valmistautua erilaisiin tilanteisiin luokassa, ja käydä läpi erilaisia toimintamalleja. On tietysti mahdotonta tietää millainen tilanne eteen joskus tulee, mutta henkinen valmentautuminenkin auttaa. Kurinpitoa ei opi muuta kuin itse harjoittelemalla.
Jos opetettavan aineen substanssiosaaminen on hanskassa, on yksi huolenaihe vähemmän. Ajattelet vain että sinä tiedät tässä luokassa eniten. Älä silti kuvittele tietäväsi kaikkea ja myönnä jos et osaa jotakin. Anna vaikka asian selvittäminen oppilaiden tehtäväksi.
Äläkä stressaa turhia etukäteen. Yleensä asiat neuvotaan etukäteen ja ketään ei heitetä kylmiltään luokan eteen. - suorita ihmeessä
ainakin sain pari vuotta sitten Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen laitoksen järjestämistä opettajan pedagogisista opinnoista arvosanan - viitosen muuten.
Opinnot olivat minulle oikein positiivinen kokemus, vaikakkaan en pysty täsmällisesti ilmoittamaan, missä asiassa niistä on ollut hyötyä. Opettajaksi kasvamista, oman opettajaminän löytämistä kai ne on tarkoitettu edesauttamaan, ja auttoivat ne minuakin, vaikka itselläni oli pitkä opettajakokemus.
- yksi ope
Älä huoli, ei sinua heti panna oppitunteja pitämään. Ainedidaktiikassa opetetaan, miten suunnitellaan oppitunteja yms ja ainakin meillä harjoiteltiin ensin ihan opiskelijoiden kesken tuntien pitämistä. Totta on, että didaktiikassa ei puhuta halaistua sanaa kurin pidosta, ja ongelmaoppilaat on aina sellaisia, millä on joku oppimisvaikeus, mutta "jotka kovasti tekevät töitä oppimisensa eteen". Tuo on tietty koulussa ihan puppua, ja on oikeasti tosi outoa, että tätä ei didaktiikassa tiedosteta.
Sitten kun menette harjoittelukouluun, niin ensin harjoittelijat yleensä tarkkailevat, kun opettaja pitää tuntia ja auttaa oppilaita tehtävien teossa yms. Tässä saa jo vähän tuntumaa oppilaiden kohtaamiseen. Meillä tuntisuunnitelmat piti käydä ohjaavan opettajan kanssa läpi ennen oppituntia, ja joka tunnista sai palautteen. Oppilaat voi olla ilkeitäkin, mutta kyllä ohjaava opettaja puuttuu tilanteeseen jos meinaa mopo totaalisesti karata käsistä. Yksin et siis ikinä ole tuntia pitämässä.
Muistan, kun minuakin pelotti tosi paljon pedagogiset opinnot. Itselläni ei ollut yhtään kokemusta opettamisesta eikä muutenkaan tietoa kurinpidosta ja sen sellaisesta. Mutta kyllä se siitä alkaa sujua, vaikka alkuun jännittikin!- noi
Kiitos vastauksesta. Tavallaan se, että mua jännittää, on merkki siitä, että mun nimenomaan kannattaa lähteä tähän juttuun, pääsen ylittämään itseni ja oppimaan uutta. Opettaminen on mulle varmasti suuri haaste, mutta se on semmoinen haaste, jonka haluan selättää :).
Eiköhän nää ajatukset tässä kesän aikana selkiydy. Vastailkaa muutkin vaan vielä!
Tulisiko kenellekään muuten mieleen mitään kirjaa aiheesta, joko opettamisen psykologiaa tai teoriaa tai muuta, tai sitten vaikka jonkun inspiroivan opettajan elämäkerta tms.? - sivustaseuraaja
noi kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. Tavallaan se, että mua jännittää, on merkki siitä, että mun nimenomaan kannattaa lähteä tähän juttuun, pääsen ylittämään itseni ja oppimaan uutta. Opettaminen on mulle varmasti suuri haaste, mutta se on semmoinen haaste, jonka haluan selättää :).
Eiköhän nää ajatukset tässä kesän aikana selkiydy. Vastailkaa muutkin vaan vielä!
Tulisiko kenellekään muuten mieleen mitään kirjaa aiheesta, joko opettamisen psykologiaa tai teoriaa tai muuta, tai sitten vaikka jonkun inspiroivan opettajan elämäkerta tms.?Tässä pari hyvää, tosin englanniks:
Fred Jones Tools for Teaching: Discipline, Instruction, Motivation
0965026329
Setting Limits in the Classroom, Revised: How to Move Beyond the Dance of Discipline in Today's Classrooms
0761516751
Noi on ehkä yhdet parhaat, eikä ollenkaan pahan hintaisia. Armerikassa ollaan tehty paljon työtä luokkahuoneen järjestyksen ylläpitämikseksi, ja yleisin syy opettajan potkuille siellä päin onkin se ettei ope saa pidettyä pentuja aisoissa. - Hanki pätevyys :-)
sivustaseuraaja kirjoitti:
Tässä pari hyvää, tosin englanniks:
Fred Jones Tools for Teaching: Discipline, Instruction, Motivation
0965026329
Setting Limits in the Classroom, Revised: How to Move Beyond the Dance of Discipline in Today's Classrooms
0761516751
Noi on ehkä yhdet parhaat, eikä ollenkaan pahan hintaisia. Armerikassa ollaan tehty paljon työtä luokkahuoneen järjestyksen ylläpitämikseksi, ja yleisin syy opettajan potkuille siellä päin onkin se ettei ope saa pidettyä pentuja aisoissa.Pätevyys antaa itsevarmuutta (ainakin jos tulee ongelmia), sillä helposti löytyy aina niitä jotta sitten tarttuvat siihen miten muodollisesti pätevä olet. Minun paras ope ei koskaan tehnyt viimeisiä "tarvittavia juttuja", mutta kaikki mitä hän sanoi kiinnittyi aivoihin ja on siellä vieläkin!
Kurinpidon oppii kun muistelee omaa kouluaikaa (olin itse aktiivinen ja kärsimätön), lukee kirjoja ja oppii työssä (joskus kantapään kautta).
Minun linja on (yläasteella) että siinä olen tiukka mikä on todella tärkeää niille oppilaille, kuten oikeat vastaukset on kopioitava jotta voi lukea kokeihin jne., mutta ei nipota turhasta ja koitan olla johdonmukainen ja oikeudenmukainen. Minun psykan opinnot ja omat teiniajan muistot ohjaavat osittain. Joskus ajattelen että nyt sain varmaankin "vihollisen" mutta kyllä ne nuoret tietävät tehneensä väärin ja "unohtavat" koko rangaistuksen, mutta vain jos se on oikeudenmukainen ja reilu päätös. Aivan kuten urheilussakin toimitaan.
Oppilaat yrittävät, jopa porukalla, saada "alennettua tuomioita" esim. luokanvalvojan avulla, mutta yleensä testaavat vain kerran ja sitten kun näkevät että ei kannata, itse vain häviää taistelussa, tilanne normalisoituu.
Suosittelen lämpimästi, opetus vaatii paljon, mutta myös antaa paljon!
Eikä ne ulkomaanpaikat ole välttämättä helpompia, yksi tuttu ope kertoi että ekana koulupäivänä oli 5v. tyttöoppilas sanonut: "You fucking bitch". - noi
Hanki pätevyys :-) kirjoitti:
Pätevyys antaa itsevarmuutta (ainakin jos tulee ongelmia), sillä helposti löytyy aina niitä jotta sitten tarttuvat siihen miten muodollisesti pätevä olet. Minun paras ope ei koskaan tehnyt viimeisiä "tarvittavia juttuja", mutta kaikki mitä hän sanoi kiinnittyi aivoihin ja on siellä vieläkin!
Kurinpidon oppii kun muistelee omaa kouluaikaa (olin itse aktiivinen ja kärsimätön), lukee kirjoja ja oppii työssä (joskus kantapään kautta).
Minun linja on (yläasteella) että siinä olen tiukka mikä on todella tärkeää niille oppilaille, kuten oikeat vastaukset on kopioitava jotta voi lukea kokeihin jne., mutta ei nipota turhasta ja koitan olla johdonmukainen ja oikeudenmukainen. Minun psykan opinnot ja omat teiniajan muistot ohjaavat osittain. Joskus ajattelen että nyt sain varmaankin "vihollisen" mutta kyllä ne nuoret tietävät tehneensä väärin ja "unohtavat" koko rangaistuksen, mutta vain jos se on oikeudenmukainen ja reilu päätös. Aivan kuten urheilussakin toimitaan.
Oppilaat yrittävät, jopa porukalla, saada "alennettua tuomioita" esim. luokanvalvojan avulla, mutta yleensä testaavat vain kerran ja sitten kun näkevät että ei kannata, itse vain häviää taistelussa, tilanne normalisoituu.
Suosittelen lämpimästi, opetus vaatii paljon, mutta myös antaa paljon!
Eikä ne ulkomaanpaikat ole välttämättä helpompia, yksi tuttu ope kertoi että ekana koulupäivänä oli 5v. tyttöoppilas sanonut: "You fucking bitch".Kiitos, etsin nuo kirjat käsiini.
Ja tosiaan en ole mitään onnen kultamaata etsimässä ulkomailta, olen asunut vuosia muilla mailla ja on jonkinlainen käsitys siitä minkälainen meininki kyseisessä maassa on. Asuin yläaste/lukio-opettajan kanssa samassa huoneistossa ja hän esim. tuli kerran kotiin kesken päivän kun "yläasteen oppilas oli sytyttänyt luokkansa palamaan". Aha... Itse haaveilenkin lähinnä aikuisten opettamisesta kielikoulussa, tuppaavat olemaan täynnä hiljaisia ja kilttejä aasialaisia jotka eivät pahemmin aiheuta ongelmia mutta joista ei kyllä saa mitään irtikään :). Mutta en tiedä mietinkö tuota vaihtoehtoa vain siksi että se kuulostaa helpommalta... Ehkä nälkä kasvaa syödessä, ehkä ei.
Minulla on kyllä hyvä itseluottamus ja itsetunto näin yleisesti ottaen. Sanoilla minua on vaikea satuttaa kun en ota henkilökohtaisesti. Osaan esiintyä näyttelemällä ja laulamalla, joten on oikestaan yllättävää kuinka paljon luokan eteen astuminen jännittää. Ehkä voisi auttaa jos ajattelisin oppilaita koirina, hehheh! Tarkoitan tällä sitä että olen hyvä koirien kanssa koska yksinkertaisesti otan tilan haltuuni ja kerron koiralle mitä nyt tehdään, olematta kuitenkaan pelottava tai ilkeä. Tämä ajatusmalli voisi itse asiassa vaikka auttaakin, niin typerältä kuin se kuulostaakin =). - *******
noi kirjoitti:
Kiitos, etsin nuo kirjat käsiini.
Ja tosiaan en ole mitään onnen kultamaata etsimässä ulkomailta, olen asunut vuosia muilla mailla ja on jonkinlainen käsitys siitä minkälainen meininki kyseisessä maassa on. Asuin yläaste/lukio-opettajan kanssa samassa huoneistossa ja hän esim. tuli kerran kotiin kesken päivän kun "yläasteen oppilas oli sytyttänyt luokkansa palamaan". Aha... Itse haaveilenkin lähinnä aikuisten opettamisesta kielikoulussa, tuppaavat olemaan täynnä hiljaisia ja kilttejä aasialaisia jotka eivät pahemmin aiheuta ongelmia mutta joista ei kyllä saa mitään irtikään :). Mutta en tiedä mietinkö tuota vaihtoehtoa vain siksi että se kuulostaa helpommalta... Ehkä nälkä kasvaa syödessä, ehkä ei.
Minulla on kyllä hyvä itseluottamus ja itsetunto näin yleisesti ottaen. Sanoilla minua on vaikea satuttaa kun en ota henkilökohtaisesti. Osaan esiintyä näyttelemällä ja laulamalla, joten on oikestaan yllättävää kuinka paljon luokan eteen astuminen jännittää. Ehkä voisi auttaa jos ajattelisin oppilaita koirina, hehheh! Tarkoitan tällä sitä että olen hyvä koirien kanssa koska yksinkertaisesti otan tilan haltuuni ja kerron koiralle mitä nyt tehdään, olematta kuitenkaan pelottava tai ilkeä. Tämä ajatusmalli voisi itse asiassa vaikka auttaakin, niin typerältä kuin se kuulostaakin =).Mulla sama tilanne eli juuri tuli tänään kirje, että hyväksyttiin opettajan pedakogisiin opintoihin, englanti pääaineena. Mulla sikäli tuttu jo tää homma, että olen ratsastuksenopettaja ammatiltani ja ihan kokemuksesta voin sanoa että kyllä se jännitys vähitellen helpottaa. Itse mietin välillä ihan kokonaisia lauseita, että miten jonkun asian selittäisi ja sitten huomaa kun on sen pari kolme kertaa ladellut suustaan että alkaa sujua :) Ja kun itseluottamus alkaa kasvaa niin ei hermoile niitä erikoisia tilanteitakaan niin paljon.
Tuli muuten mieleen että siinä mielessä on hyvä että teet pitkän kaavan mukaan, että kun ei koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan niin nyt saat ainakin kunnon paperit niin että voit helposti siirtyä suomeen opettamaan jos sellainen tilanne tulisi nenän eteen joskus. Että siinä mielessä muodolliset pätevyydet on kanssa hyviä, vaikka ne ei aina ehkä tunnu niin hyödyllisiltä kun haluais. Onnea opintoihin! Eiköhän kaikki hermoile ainakin vähän :D (minäkin vaikka opetuskokemusta on jo monta sataa tuntia)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Valkeakosken kiinniotettua ei epäillä
Kummallisia kommentteja ja uhkauksia poliisi taas jakelee orjakansalle muituttaakseen verisrstä kostosta jos rahvas kapi565484Valkeakosken murhaaja
Raiskausrikosten joukossa kanta suomalainen tekijä on niin harvinainen että kannattaa erikseen mainita. Raiskausuutisia602276- 522272
- 3261049
Nainen, olet jollakin tavalla pelottava
Tunne sinun suhteen on ehkä verrattavissa ruusupensaaseen, hurmaavan kaunis kukka, upea tuoksu, mutta jos yrittää lähell571024Tietääkö kukaan millaisesta perheestä murhaaja on?
Onko siis rikkaiden lellipentu, joka luulee, että kaikkea saa tehdä, vai köyhien kakara, jolla ei ole mitään vastuuta ku26900Valkeakosken surmaaja oli koeajalla edellisestä tuomiosta
Tässä osoitus, että rangaistukset Suomessa ovat liian löysiä ja se maksoi tämän tytön hengen https://yle.fi/a/74-20090673853Haaveilen sinusta
Läheisyydestäsi, kosketuksestasi. Siitä että saisin koskettaa sinua. Pitää sinua lähellä. En tiedä mistä tämä tuli. Tied22773- 48761
- 29753