Onko vaikeata saada psykiatria tutkimaan add:n mahdollisuutta? Millaisia kokemuksia teillä on? Miten sitä ylipäänsä tutkitaan?
Minulla on ollut masennusta ja ahdistusta vuosikausia (olen 30 v), jota ei ole onnistuttu hoitamaan. Vasta viime aikoina, nyt kun pahin ahdistus ja masis on saatu kuriin, olen alkanut tajuamaan, että olen lähinnä masentunut sen vuoksi, ettei mikään vain onnistu. Ymmärrän olevani ihan älykäs ihminen. Esimerkiksi, niin kauan kun minun ei tarvinnut tehdä koulussa menestykseni eteen mitään, olin luokan paras. Sitten kun aloin opiskella lukiossa ja yliopistossa, olin ihan tuskissani. Luennolla seuraaminen ja lukeminen on
minulle ihan mahdotonta. Alle kymmenen minuutin olen ihan muissa maailmoissa, kun ajatukset lentelevät miten sattuu. Tutkinnon tekeminen oli hien ja kyyneleiden takana.
Tavalliset kotihommat sun muutkin menevät ihan miten sattuu. Aloitan tekemään jotain ja sitten se jää kesken, kun huomio menee toisaalle ja olenkin jo jonkun tekemässä jotain ihan muuta. Kaikki harrastukset jäävät kesken, kun en jaksa keskittyä mihinkään. En jaksa lukea mitään, ellei se ole sitten jotain TODELLA mielenkiintoista. Keskusteluun osallistuminen on vaikeaa, kun kaikki menee ohi.
Tyoelämässä on todella vaikeaa. Olen vielä mahdollisimman vaativassa hommassa näiden ongelmien kannalta (numeroita, tietokantoja blaah). Teen ihan hirveästi virheitä, kun teen aina viittä asiaa kerrallaan.
Kokouksissa ajatukset ovat viiden minuutin jälkeen sadassa muussa asiassa, kuin kokouksen aiheessa. Kommunikointi on vaikeaa. Minun on usein vaikea ymmärtää, mitä minulta pyydetään.
Olen aina ollut tällainen. Kotona aina moitittiin hutiloimisesta. Minulla on myos taipumusta vaipua päiväunelmiin aina vain enemmän päivä päivältä. Muistan lapsena usein heränneeni tällaisesta päiväunitilasta
muistamatta, missä oli ja mitä ympärilläni on tapahtunut.
Vaikka en ole tietenkään varma, että minulla on add, haluaisin että se ainakin suljettaisiin pois. Mutta valitettavan usein hoitohenkilokunta ei kuuntele minun epäilyjäni...
Tämänkin kirjoittaminen oli tosi vaikeaa. Ajatukset heittelevät ja olen tehnyt sataa asia aina välissä.
Kiitos vastauksista etukäteen!
Minulla on ollut masennusta ja ahdistusta vuosikausia (olen 30 v), jota ei ole onnistuttu hoitamaan. Vasta viime aikoina, nyt kun pahin ahdistus ja masis on saatu kuriin, olen alkanut tajuamaan, että olen lähinnä masentunut sen vuoksi, ettei mikään vain onnistu. Ymmärrän olevani ihan älykäs ihminen. Esimerkiksi, niin kauan kun minun ei tarvinnut tehdä koulussa menestykseni eteen mitään, olin luokan paras. Sitten kun aloin opiskella lukiossa ja yliopistossa, olin ihan tuskissani. Luennolla seuraaminen ja lukeminen on
minulle ihan mahdotonta. Alle kymmenen minuutin olen ihan muissa maailmoissa, kun ajatukset lentelevät miten sattuu. Tutkinnon tekeminen oli hien ja kyyneleiden takana.
Tavalliset kotihommat sun muutkin menevät ihan miten sattuu. Aloitan tekemään jotain ja sitten se jää kesken, kun huomio menee toisaalle ja olenkin jo jonkun tekemässä jotain ihan muuta. Kaikki harrastukset jäävät kesken, kun en jaksa keskittyä mihinkään. En jaksa lukea mitään, ellei se ole sitten jotain TODELLA mielenkiintoista. Keskusteluun osallistuminen on vaikeaa, kun kaikki menee ohi.
Tyoelämässä on todella vaikeaa. Olen vielä mahdollisimman vaativassa hommassa näiden ongelmien kannalta (numeroita, tietokantoja blaah). Teen ihan hirveästi virheitä, kun teen aina viittä asiaa kerrallaan.
Kokouksissa ajatukset ovat viiden minuutin jälkeen sadassa muussa asiassa, kuin kokouksen aiheessa. Kommunikointi on vaikeaa. Minun on usein vaikea ymmärtää, mitä minulta pyydetään.
Olen aina ollut tällainen. Kotona aina moitittiin hutiloimisesta. Minulla on myos taipumusta vaipua päiväunelmiin aina vain enemmän päivä päivältä. Muistan lapsena usein heränneeni tällaisesta päiväunitilasta
muistamatta, missä oli ja mitä ympärilläni on tapahtunut.
Vaikka en ole tietenkään varma, että minulla on add, haluaisin että se ainakin suljettaisiin pois. Mutta valitettavan usein hoitohenkilokunta ei kuuntele minun epäilyjäni...
Tämänkin kirjoittaminen oli tosi vaikeaa. Ajatukset heittelevät ja olen tehnyt sataa asia aina välissä.
Kiitos vastauksista etukäteen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moikka! Kirjoituksesi oli kuin omalta näppikseltäni.
Tutkimuksiin pääsy julkisen terveydenhuollon kautta voi olla aikuiselle vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Kannattaa soittaa tai meilata adhd-kiittoon ja kysyä oman paikkakuntasi yksityisten asiantuntijalääkärien yhteystietoja, jos budjettisi vain antaa myöden.
No mitäs jos se budjetti ei salli yksityisiä...? Onko vaan luotettava siihen että terveyskeskuksessa tai mt-keskuksessa osataan/viitsitään auttaa ja uskotaan?
mieheni on parhaillaan julkisen puolen testeissä ollut ja saanut diagnoosin adhd:n.. testeihin joutui jonottamaan meklein 3vuotta vaikka omalääkäri kuinka vauhditti lähetettä että kiireellisenä pitäisi päästä testeihin.. jatkoista ei vielä tietoa..
Ad/hd liitolta tiedot lääkärikeskuksista ja sain ajan heti ja kävin käynti kesti puolituntia ja maksoi 200e. Tosin neuromentalia en suosittele lääkärikäynti oli milestäni liian lyhyt tälläisen diagnoosiin.
Mä kävin ADHD:een erikoistuneella psykiatrilla yksityisellä puolella. Kahden käynnin (45min. kerrallaan) jälkeen sain alustavan diagnoosin ja kolmannella kerralla vahvistui, kun vein vanhoja koulutodistuksia yms. "todisteeksi". Maksoi 100 euroa käynti. Kallista, mutta ennemmin niin kun vuoden jonotus julkisella puolella, ainakin mun tapauksessa.