tosiaan? Voiko minua kohdata tälläinen rakkaus? Että kohtaa ihmisen, joka mullistaa elämän niin totaalisesti, että ilman häntä kaikki tuntuu merkityksettömältä?
Päättyykö tämä
masentaa
261541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Soppaan kun vielä lisätään se ettei kultuaan saa siihen lähelleen niin silloin vain vähällä taitaa olla väliä. Surullista.
Ei ole enää oikein mitään mahdollisuutta jatkaa. Vaikka toivoisin kyllä perin hartaasti, että tämä jatkuisi ikuisesti.
Olen surusta melkeinpä sanaton. Mikään ei tunnu miltään.
Täytyy toivoa, että saan pidettyä kyyneleet sisälläni, kun kohta näemme viimeisen kerran. Jos näet poskellani kyyneleen, ojennatko kätesi ja pyyhit sen pois?
Sinulla tuo toive, minullakin, miksi?
Tietysti pyyhin kasvoiltasi kyyneleet, vähän hämilläni se teksisin. Itse en kyllä ala itkeä, itken sitten kun muut eivät nää. Tai eihän sitä tiedä, miten sitä reagoi. Vaikeaa kuitenkin.
Jos nyt sattuisit olemaan juuri hän, se oikea, mahdottomuus ja mahdollinen -järjen ja tunteen taisto, niin mitä sitten jos oikeasti kävisi niin että itkisimme?
Jos nyt oletetaan, että sinä olet Hän, me olemme Me...
Minun toiveeni perustuu siihen, että rakastan sinua enemmän kuin ketään koskaan aikaisemmin. Vaikka olemmekin hyvin erilaisia, olemme silti niin samanlaisia, että välillä luulen näkeväni vain unta. Tapa, jolla vedät minua puoleesi tuntuu jotenkin yliluonnolliselta, käsittämättömän voimakkaalta. Uskon, että olisimme toisillemme Se Oikea.
Minun olisi vaikeaa kyynelehtiä sinun nähtesi. Tiedän, että olet minua vahvempi, vaikkei herkkä puolesi kovin syvällä olekaan. Ehkäpä jotenkin häpeilen sitä, että tunnen olevani sinua heikompi. Olisi varmasti helpompi itkeä yhdessä.
Jos nyt kävisi niin, että itku tirahtaisi, voisimme itkeä niin kauan kuin itkettää. Aikaa meillä tosin ei ole kovin kauaa viettää yhdessä, mutta lyhyessäkin ajassa ehtii paljon. Ehkä kyyneleet korvaisivat sanat, joita siinä tilanteessa on varmaankin vähän vaikea keksiä ja asetella oikein. Toisaalta minulle olisi sinulle niin paljon sanottavaa ja kerrottavaa, että edes elinikäinen suhde ei riittäisi niiden asioiden puhumiseen.
Lopuksi olisi vain katsottava toisiamme silmiin ja hymyiltävä surullisesti. Sitten olisi jo aika jatkaa eri suuntiin. Kotona itkisin vielä lisää.
Taitaa mennä kesä pilalle.
Älkää sitten menettäkö toisianne... toista oikeaa ei ole olemassa, joudut feikkaamaan jonkun muun kanssa loppuelämän. Sitäkö haluat?
http://www.youtube.com/watch?v=Sb0QgqWlhIc
Ajatuksia, ihania ja surullisia. Voin kokea nuo kaikki kirjoituksestasi. En itse ainaakaan usko, että voisin jatkaa elämää normaaliiin tapaan, jos kaikki em. tapahtuisi. Mutta pakon edessä sitä tekee mitä vain.
Jos todella hän olisit, niin me -kuulostaa ihanalta. Se on yliluonnollista.
Sanoja, niitä olisi. Joskus niitä ei tarvita ollenkaan vaikka tuntuu että juuri niitä pitäisi olla paljonkin.
Toinen on heikompi toista -sitä ei muuta mikään. Vielä parempi on jos sen ymmärtää.
Kyllä tällainen asia, rakkauden menettäminen, muuttaa elämän suuntaa. Elämä ei jatku enää samanlaisena, itse en ole entiselläni. Surun käsittely ja ikävän poistaminen veivät aikansa, ehkä pitkänkin ajan, mutta sen jälkeen elämä jatkuu taas jotenkuten. Mutta kuten kirjoitit: "Pakon edessä sitä tekee mitä vain". Vaikka sitten selviää surusta ja ikävästä.
Luulen, että se, mitä meidän välillämme on ollut, ei ole perustunut niinkään sanoihin vaan katseisiin, eleisiin, aavistuksiin ja sanattomaan tunteiden välitykseen. Tokihan sanojakin on ollut, mutta pääpaino on ollut sanattomuudessa. Ei sanoja aina tarvita, kyllä sen tietää, kun toinen rakastaa.
Olen miettinyt pääni puhki miten tämän kauniin tarinamme saisi jatkumaan, edes vähän aikaa. En vain ole keksinyt mitään, ainakaan käyttökelpoista ideaa. Tuntuu niin käsittämättömältä, että kaksi toisilleen lähes täydellisesti sopivaa ihmistä erotetaan toisistaan.
ei onnistu.. tiedän tunteeni ja olen niitä tutkiskellut. Toivon, että kaikki vielä järjestyy.
jotain.. mietin tuollaisia asioita joskus. Mietin miksi, mutta uskon että olen saanut vastauksen jos niin on kaikki on sen arvoista:)
Elämäkö meidät erottaa? Rehellisesti, en tiedä tuosta täydellisesti sopivasta -en tunne kunnolla. Ehkä pelkään tuota ilmaisua, jos ymmärrät. Mutta se, mitä hän/sinä on minussa herättänyt, tuntuu selittämättömän oikealle. Jotenkin tunnun tarvitsevan häntä.
Ainakin olen häntä rakastanut. Tunteella. En olisi koskaan uskonut -jos en sitä olisi itse kokenut mikä voima tuolla tunteella on. Vaikka en ole oiken pystynyt näyttämään mitenkään.
Kiitos tekstisä -Ahistaapi- en oikein pysty/jaksa nyt tämän enempää kirjoittamaan. Menen nukkumaan -huomenna herättävä.
Voimmeko me vaikuttaa tähän tilanteeseen mitenkään? Kai? Ehkä?
Sinä olet sinä tunteinesi, minä olen minä tunteineni. Vaikka koet, että olet heikompi minua (?), riippuu varmasti tilanteesta. Kai me tarvitsemme toisiamme täydentämään jollaintavalla. Siltä tuntuu. Jotenkin uskon, että molemmat hyväksyisimme ne tunteet, joita toinen kokee ja osasi -jos vain haluaisi kohdata ne oikealla tavalla.
No, tämä on taas tätä tuntemattomalle tutulle kirjoittelua, jolla voi pahottaa paljonkin toisen mieltä :(.
Olen minäkin miettinyt tunteitani ja elämää. Tänne en viitsi oikein hyvin henkilökohtaisia asioita kirjoittamaan, mutta eikö asoista voisi edes yritää puhua. En itse usko,että selviäisin tuollaisten jäähyväisten jälkeen :(. Tällä hetkellä luulen, että parempi vain pysyä hieman etäämmällä, ettei joutusisi kohtaamaan sitä surua.
Jos olisit sinä, rakkaani. Niin pyydän, älä hylkää meitä vielä. En kestäisi sitä. Anna meille vielä aikaa ja mahdollisuus avata suu, joka on ollut tähän asti melko mykkänä. Johtuen siitä valtavasta tunteesta, jota tunnen.
Tuo viimeinen kappaleesi on, aivan, kuin minun ajatukseni.Olen kuin loppuun vedetty vieteri, kohtaamis-jäähyväistilanne olisi hirveää.
Ei mitään tarvetta pyydellä anteeksi -tämä on julkinen keskustelupalsta. Kaikkihan voivat omia näitä otselleen tarpeen mukaan.
siis itselleen!
lauseenrakenne otsikossasni on ihan kohdallaan.
Jos tunnet voivasi hallita aikaa ja liikettä niin ole hyvä, ota aikaa ja etäisyyttä ihan niin paljon kun haluat. En löydä sinua enää sydämestäni. Olit kai tauolla kun kadotin sinut.
niin totta se rakkaus on. ja se päättyykö se, riippuu sinusta itsestäsi tai teistä.
rakkaustarina on päättymätön,huomaat sen kyllä ajan myötä...
Tämäkin vaikuttaa siltä, että ei oikeasti tiedetä mitä halutaan. Ei kai kukaan halua olla tekemisissä sellaisen kanssa/sellaisessa tilanteessa. Monessa tilanteessa se olisi ollut vastaus ongelmiin.
miten tuttua tekstiä, ihan kuin minun ja hänen elämästä...ratkaisua ei ole, ei ole löytynyt, eikä tietoa löytyykö koskaan.
En halua tämän koskaan päättyvän. Menköön vaikka sitten näin kuten tähänkin asti, katsoo mitä aika saa aikaan, tosin tätä on jatkunut jo vuosia, näin. Kun tilanne on vaikea niin mitäpä siinä oikein voi tehdä. Sen tiedän että olen rakastunut häneen, sitä en olisi ikinä uskonut en koskaan tähän tunteeseen ja tilanteeseen uskonut. Että vielä voi näin käydä. Edessä on ollut pitkään risteys, jossa olemme seisseet tietämättä mihin suuntaa mennä. En halua menettää häntä enkä tätä tunnetta ikinä. Vaikka hän jotenkin ihmeesti pystyisit ottamaan itsestäsi sen niskalenkin, minä en pysty. En näillä tunteilla.
Mikä teitä estää? Kiinnostaa todella?
Ihmetyttää tuon kaltaiset viestit.. Siis tuo masennusjuttu. Kyllähän tunneasiat voi tehdä mielen alakuloiseksi mut ei kai ne sentään masenna. Aina voi yrittää tehdä asioille jotain. Ja jos ei muu auta niin muuttaa vaikka muualle jotta pystyy unohtamaan jonkun ihmisen.
Kyllä ne voivat hyvinkin masentaa. Paikkakunnan vaihto ei aina ole kuitenkaan mahdollista, kyllähän järki pitää olla tunneasioissakin. Sitäpaitsi, jos joku on syöpynyt sieluun, niin mitä paikkakunnan vaihto auttaa siihen?
Ai.. No siinä tapauksessa ehkä tosiaan kannattaa tehdä asioille jotain. Ja jos ei ole vastakaikua odotettavissa niin omasta mielestä muutto toiselle paikkakunnalle (mahdollisimman kauas) on tosi hyvä keino unohtaa joku ihminen.. Eihän se hetkessä tapahdu mut ajan kanssa. Ja mielestäni tuossa on paljon järkeä. Ei kannata jäädä tuleen makaamaan.
Menen nukkumaan itku sielussani!