Olemme saamassa kihlattuni kanssa ensimmäisen lapsemme. Raskaus on melko alussa vasta. En tajua mieheni käytöstä, hän ei tee mitään kotitöitä, ei tiskaa vaikka olemme sopineet monta kertaa että hän tekee edes sen homman, nyt on tiskit ollut varmaan n. viikon altaassa koska minä en niitä tee sillä on hän on luvannut hoitavansa asian. Mies ei huolehdi kissoistamme (joista toinen on hänen alunperin) minä hoidan kissat, kodin, ruokaostokset. Olen maksanut kaikki ruokamme monen kuukauden ajalta, enkä ole palkkatöissä kuten ei ole mieskään. Mies käyttää rahansa kaikkeen muuhun. Nyt kun minun rahani ovat lopussa ja hän sai rahaa ja pyysin häntä ostamaan ruokaa kotiin, niin hänen mielestään 1 jauhelihapaketti on riittävästi hänen pussistaan? Hän itse halusi että pidämme lapsen, ja nyt pelottaa että ottaako hän vastuuta lapsestakaan vai jääkö minulle sitten 2 lasta hoidettavaksi? Mies on sanonut että on juhlinut jo elämänsä aikana tarpeeksi mutta silti (kuten eilen) hän oli taas juomassa ystäviensä kanssa ja lupasi tulla kotiin ajoissa KAUPAN kautta mutta eipä kuulunut vasta kun puolen yön jälkeen. Miten helvetissä saan ton äijän järkeen päätä, mulla vaan hermot kiristyy kiristymistään ja sitten oon kokoajan se nalkuttava ämmä, mutta ihan syystä omasta mielestäni. Ja sitten mies kehtaa vielä valittaa jos ostan OMISTA rahoistani itselleni vaikka vaatteita mutta pystyn silti ostamaan meille myös kuukaudeksi ruokaa, että käytän rahoja turhuuteen. Hän itse käyttää rahojaan kaikkeen muuhun paitsi meidän jääkaappiin tai kotieläinten hoitoon. En tiedä kauan jaksan jos meno ei tästä muutu, kesä vielä tulossa ni eiköhän sitä vaikka minkämoista "juhlimisen" aihetta taas löydy. Onko muilla vastaavia tilanteita? Mies on kohta 24 ja itseolen muutaman vuoden nuorempi vielä.
Miehen vastuuton käytös.
dsdljds
13732
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tulipas virheitä mutta eiköhän kaikki ymmärrä :D
"Tyypillistä" kuten kolme vuotiaallani on tapana nykyään vastata kaikkeen, mutta joo kuulostaa kovin tutulta. Olen itse 22 ja mieheni 25, meillä on kolme lasta. Voit uskoa ettei tie ole ollut kovinkaan ruusuinen aina. Itse olin niin äitiyttä täynnä heti ensimmäisen lapseni kohdalla, panostin täysillä kotiäidin rooliin ja olen luonteeltanikin sellainen, että nautin kodin ja lastenhoidosta, mutta miehellä tuntui olevan pitkään vaikeaa hyväksyä, ettei elämä ole lasten jälkeen oikein arkea kummempaa. Ollaan oltu kuusi vuotta yhdessä ja nyt alkaa näyttämään pikku hiljaa siltä kun mieskin oikeasti odottaa kesäloma reissua lasten kanssa ja viikonloppuja, kun saadaan ihan vain perheenä olla ja touhuta kaikkea pientä kivaa. Pari viikkoa sitten saatiin vuoteen ensimmäinen yhteinen vapaa vkloppu ja meillä meni sormi suuhun, kun ei tiedetty mitä sillä vapaalla ajalla olisi tehnyt:D
Hirveän vaikeaa lähteä ketään neuvomaan tahi opastamaan parisuhteessa, kun jokainen kuitenkin hoitaa asiansa tavallaan. Mutta kunhan tiedät, että et varmasti ole ainoa jolla on samoja ongelmia. Ja näistäkin ongelmista ihan takuulla selviää jos vain on tarpeeksi tarmoa ja puhtia. Tsemppiä
p.s Onnea tulevasta pienestä ihmisestä.
ettei toista voi muuttaa vaikka palikalla päähän löisi. Puhu hänen kanssaan vakavasti ja sano, ettei tämmöinen peli vetele ja piste. En minäkään katsoisi tuollaista menoa, vaikke tuo oma mies aina kaikkein ahkerin koti-ihminen olekaan. Mutta hän yrittää auttaa ehtimisensä mukaan, minkä hän sille voi, että meidän siisteyskäsityksemme on erilainen. Mutta kauppa ja laskuasiat pitää kyllä jakaa puoliksi.
tuntuu että mies ei ajattele muuta kuin itseään, äsken pyysin että tulee työharjoittelusta suoraan kotiin että voitais jutella kunnolla koska alan oikeesti olemaan niin kypsä. vastaukseksi sain tekstarina että "aattelin kyllä mennä puistoon." noh, soitin sitte itkusena että eikö se ajattele muuta ku itteään ja sitte lupas tulla kotiin. en kyllä tiiä jaksanko kauaa tätä tilannetta jos ei ala meno muuttumaan. tää raskaus aika menee varmaan nopeesti ja pitäis jo alkaa totuttelemaan siihen että ei kohta eläkkään vaan itseään varten ja pistää asioita tärkeysjärjestykseen... puuh. mies on vielä erittäin innoissaan että hänestä tulee isä, mutta kun ei se lapsi ole mikään nukke, se on riippuvainen meistä monia vuosia ja se menee kaiken muun edelle, kumpa hän tajuaisi tämänkin jossain vaiheessa.
Siis kyllä tuon nyt pitäs olla itsestäänselvyys, että menot jaetaan puoliksi - ainakin jos on suunnilleen samat tulot! Meillä on miehen kans omien tilien lisäksi yhteinen tili, jolle molemmat laittaa joka kuukausi saman summan rahaa. Siltä tililtä sitten maksetaan kaikki yhteiset menot, kuten ruoka, vuokra, sähkölaskut jne. Omalle tilille jäävät rahat molemmat sitten käyttää omiin menoihin, esim. vaatteisiin ja harrastuksiin.
Miten sun rahat edes riittää teidän molempien menoihin, kun ilmeisesti olet pelkällä päivärahalla? Itse en sinuna katselisi tuollaista touhua enää hetkeäkään. Mutta, jos haluat silti olla mieheni kanssa niin kyllä tuohon jokin ratkaisu täytyy keksiä. Jos puhuminen ei auta, eikä sun mies ei suostu maksamaan mitään teidän yhteisiä menoja, maksa sinäkin tästä lähin esim. vain omat ruokasi - miehesi hommatkoon omat ruokansa. Ja niin edelleen. Mutta siis, todella omituinen tilanne mielestäni.
Kotityöt on sitten vielä asia erikseen, mutta nuo raha-asiat kyllä eniten ihmetyttää, lievästi sanottuna.
"Mutta, jos haluat silti olla mieheni kanssa ..." tarkoitushan oli sanoa että jos silti haluat olla MIEHESI kanssa... :D en ole miehestäni luopumassa missään nimessä ;)
rakastan miestä hyvin paljon ja haluaisin niin että saisimme kaiken toimimaan. mutta eihän tälläisella menolla pidemmän päälle tule muutakuin hulluksi ja sitten ei oo kellään kivaa. mies saa päättää jatkaako entiseen malliin Yksin, vai pistääkö asiat tärkeysjärjestykseen ja alkaa valmistautumaan tulevaan elämänmuutokseen. en todellakaan ole ahdistamassa miestä kotiin, koska itsekkin menen edelleenki kavereiden kanssa päivittäin ties missä istumassa, mutta hoidan silti asiat jotka on hoidettava. tässä vaiheessa on oikeasti aikuistuttava viimeinkin.. jos mies ei tähän pysty niin saa sitten alkaa opettelemaan elämää iahn yksinään jossain vaiheessa.
hehe ja hyvä moka!
kantapäät yhteen ja aloittaisin elämän lapsen kanssa kaksin. Jos tilanne on tuossa vaiheessa jo tuollainen niin millainen se sitten on lapsen synnyttyä..
Meillä on aika samantyyppinen tilanne sikäli että ei tunnu olevan ihan kauhean hyvin toinen osapuoli sisäistänyt tulevaa elämänmuutostansa tämänhetkisen käytöksen perusteella ja se aiheuttaa mulle aika tosi paljon päänvaivaa... että tiedän miltä susta tuntuu, tosi hyvin. Olen yrittäny jutella ja pyytäny että näkis asian ja selittänyt ja nalkuttanut ja huutanut ja itkenyt... hyvällä ja pahalla. En tiedä onko tässä sellanen ilmiö, että "nyt pitää ryypätä kun sitte ei enää voi" vai mitä ihmettä. Vai alkoholismi. Vai ajattelemattomuus. Eipä miehet voi sitä raskautta silleen kokea kuin nainen, koska ne eivät ole raskaana sen lapsen kanssa alusta asti koko ajan, mutta mutta... Voimia sulle ja koita saada tilanne sellaiseksi et saat nauttia raskaudesta ja olla luottavaisin mielin... vaikeaa, mutta pakko sen on olla mahdollista. Tsemiä ja onnea vauvasta. :)
Tietty jos tilanne säilyy samana/pahenee, pitää miettiä mitä tekee... pääasia, et itellä ja tulevaisuudessa itellä ja lapsella on hyvä ja helppo olla.
Joo en ymmärrä. voihan sitä vauvankin tultua joskus lähteä ulos kavereiden kanssa, ei se elämä siihen lapseen lopu vaan rajoittuu.. Ja kun toi on vielä mulle sanonut että on jo tarpeeks juhlinu tässä lyhyen elämänsä aikana ja välillä rankastikkin niin ei oo enää hinkua sellaseen. mutta eipä siltä näytä. on kyllä todella raskasta :/ myönnän että olen itsekkin ollut todella todella kova bailaamaan aikaisemmin, mutta ei mulle tuota mitään ongelmaa lopettaa sitä ja aloittaa uusi raittiimpi elämä lapsen kanssa. Ja jos "nyt pitää bailata vielä kun kerkee" ni helpostihan se jää päälle sitten, kly musta pitäis alkaa jo hyvissä ajoin totuttelemaan siihen että ei voi bailata enää niinkuin ennen. Jos toi oikeesti haluu että meille tulee perhe, niin sitten luulis että ottaa itteään niskasta kiinni ja alkaa näkemään asioita muidenki kun ittensä kannalta. plah, turhauttaa :( ehkä tää tästä, kohta kun tulee kotiin (toivottavasti) niin pitää jutella kyllä todella vakavasti tulevasta. Voimia sinne kanssa..
jaa niinhän se sitten taas meni että mä oon se paha tässä ja valitan ja itken jos en saa tahtoani läpi. semmosta.. ja sitte lähti puistoo
Ei se rakkauskaan varmasti kovin pitkään tuollaisen miehen kanssa kestä. Kuulostaa lapselliselta ja itsekkäältä tyypiltä.
Toivottavasti saat sitten aikanaan apua vauvan hoitoon, se on yleensä ainakin alkuun aika raskasta, ei sitä uskoisikaan. Jos ei miehestä siihen ole (epäilyttää kovasti), toivon sinun vuoksesi, että äitisi tai joku muu läheinen on sinua tukemassa ja hoitamassa vauvaa kanssasi. Itselläni on kyllä mieskin apuna , mutta käy päivät töissä ja oma äitini on suorastaan omistautunut vauvalle :) Se on tosi ihanaa minun kannaltani, vaikka vauva onkin jo vanhempi (7kk) ja aikalailla helppo tapaus.
ihan kuin mun ex-mies.hän alunperin halusi lapsen,ei paljon kotitöitä tehnyt,istui tietokoneella kaiket yöt,laittoi rahaa ns turhuuksin kun itse ostin jääkaapin täyteen ruokaa ja kokkasinkin tietysti.loppukuusta sain sentit laskea että sai edes jotain ruokaa jo joskus on mun täytynyt mennä nälkäisenä nukkumaan.baarissa kävi joka toinen viikonloppu myös vauvan syntymän jälkeen.kuvittelin että viimeistään lapsen synnyttyä olisi herännyt ...mutta ei.sama meno jatkui...eipä olla enää yhdessä,poikakin jo 4 vuotta ja isäänsä näkee ehkä kerran kk jos sitäkään ja mun luona....Tee niinkuin munkin olis pitänyt tehdä ja otat asian puheeksi.ja sanot ihan tasan tarkkaan että mitä hänen pitäis tehdä voitte vaikka jakaa kotityöt,paperille ylös vaan.Älä rupea äidiksi sille miehelle sano että aikuistuu!!!!jos sua nyt häiritsee asia noin paljon niin mieti sitten kun on vauva...väsyneenä ei kannata ruveta näistä asioista tappelemaan vaan nyt on hyvä aika ennen lapsen syntymää puhua järkeä.tsemppiä teille,toivottavasti teille käy paremmin kun mulle :Dvaikka hyvin oon yksinkin pärjännyt :D mut yrittäkää nyt kuitenkin.ja vinkkinä vielä:anna miehen tehdä kotityöt ja vauvanhoito omalla tyylillää,pääasia kunhan lopputulos on sama kuin itselläsi olisi..äläkä vaan koko ajan vahdi haukkana mitä se tekee varsinkaan vauvan kanssa koska eihän se ikinä opi jos pitää muiden koko ajan kertoa mitä pitää tehdä.