Olen 22 vuotias nuori 5kk ikäisen pojan äiti. Minua on jo vuoden verran vaivannut jonkin sorttinen yleisten paikkojen pelko. Asumme rivitalossa lähiössä, esimerkiksi roskapussin vieminen tien toiselle puolelle roskalaatikkoon vaatii äärimmäistä henkistä valmistautumista ennenkuin uskallan. Sama on kävelylle lähtö, kaupassa yksin käynti, oikeastaan kaikki nimenomaa yksin tekeminen. En osaa sanoa mikä siinä pelottaa, mutta esimerkiksi jos vien roskapussia ajattelen että kaikki naapurit katsovat ikkunasta ja ajattelevat "kyllä tuokin on tyhmä kun noin tekee.. jne" Sama on autolla ajo, vältän sitä viimeiseen asti. Pelkään että esim teen jonkun väärän kaistanvaihdon ja joku tulee huutamaan. Mistäköhän voisi johtua? Nämä ongelmat liittyvät vain tilanteisiin jos pitää mennä yksin jonnekkin tai tehdä jotai yksin. Kotona SISÄLLÄ viihdyn yksin todella hyvin, mutta olen ulkoilma- ja luontoihmisiä ja olisi niin kiva päästä välillä täältä neljän seinän sisältä pois. Kaverin/miehen kanssa voin tehdä normaalisti kaikkia asioita. Mutta mies joka päivä 14-23 töissä joten ei paljon aikaa jää.
Harmittaa pojan vuoksi, kun olemme kaiket päivät kotona, eden omalle takapihalle en "uskalla" mennä. Jos olen pihalla tupakalla ja kuuluu auton ääni, menen äkkiä sisälle.
Nytkin mittari näyttää 29, menisin mielelläni ulos mutta istun sisällä. Olisi kiva viettää normaalia elämää.
Harmittaa pojan vuoksi, kun olemme kaiket päivät kotona, eden omalle takapihalle en "uskalla" mennä. Jos olen pihalla tupakalla ja kuuluu auton ääni, menen äkkiä sisälle.
Nytkin mittari näyttää 29, menisin mielelläni ulos mutta istun sisällä. Olisi kiva viettää normaalia elämää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sama täällä. Olen 20-vuotias nainen ja pelkään tehdä yksin asioita. Kaupassa käyminen ja vaikka pelkkä kävelylenkin tekeminen tuntuu ahdistavalta. Ajokorttia en ole edes hankkinut juuri sen takia, että ajaessani pelkäisin vain koko ajan tekeväni jonkin mokan. Olen aina ajatellut tämän johtuvan suunnattomasta ujoudestani, mutta en tiedä sitten... Helpottavaa kuulla, että jollakulla muullakin on samanlaisia ongelmia!
Opi perustelemaan asiat itsellesi, jotta ihmisten keskellä vedät hyväksymääsi muuttumatonta linjaa. Niin oman kuin muitten tekemisten suhteen, mitä kovahampaisempi kriitikko susta tulee, sitä enemmän jauhaat löperöt jutut palasiks.
Uskaltanut mennä synnyttään, kun kerra pelkäät arkipäivää noin paljon.