Tuossa edellisessä topiikissaan Mr. Tala antaa kyytiä suomen ruotsalaisille ja mieltää kaikki suomen ruotsalaiset sotien aikojen"kojareiksi". Mitäs mieltä Herra Tala on sitten mm. G.E. Mannerheimin ja A.Ehrnroothin saavutuksista sotien aikoina? Olivatko hekin isänmaan"epäystäviä ja koijareita"?
Eikös molemmat muuten pärjänneet tässä taannoin melko hyvin kun äänestettiin kaikkien aikojen suomalaista?
Muistaakseni Adolf Ehrnroothia ja hänen sanomisiaan kovin mielellään muutenkin lainataan kun halutaan korostaan isänmaallisuutta.
Mikä on Heikin näkemys tähän?
Eikös molemmat muuten pärjänneet tässä taannoin melko hyvin kun äänestettiin kaikkien aikojen suomalaista?
Muistaakseni Adolf Ehrnroothia ja hänen sanomisiaan kovin mielellään muutenkin lainataan kun halutaan korostaan isänmaallisuutta.
Mikä on Heikin näkemys tähän?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Muistelen Heikki Talan kehaisseen kuinka Mannerheim valtionhoitajakaudellaan 1919 allekirjoitti kaikki viralliset asiakirjat muodossa "Kustaa Mannerheim". Moni muukin suomenruotsalainen on saanut tunnustusta silloin kun aihetta on ollut.
Kysymys lienee osoitettu Talalle, mutta olettaisin myös kolmannen osapuolen näkemyksen valaisevan asiaa.
Mannerheimin osalta ihan selvä - mies koki itsensä suomalaiseksi (äidinkielellään kutsui itseään nimityksellä FINNE). Jo se riittäisi, mutta todellakin valtionhoitajana hän allekirjoitti viralliset asiakirjat muodossa Kustaa Mannerheim. Hieno mies, vaikka häntä otti päähän, että isoäitini eno Oskari Hannus osti konkurssikypsän Askaisten Louhisaaren kartanolinnan Mannerheimeilta. Post mortem Kustaa Mannerheim sai Louhisaarensa takaisin, kun Mannerheimin ratsastajapatsasvaltuuskunta osti kartanon Oskarin tyttäreltä Inkeri Hoviselta. Nykyisin Louhisaari on museo - käykääpä katsomassa!
Aatu oli yksi pätevä ja urhoollinen rykmentinkomentaja ja Marskin lellikki. Kyllä Aatu-perrrkele ansaitsee kunnioituksen siinä missä moni muu yhtä hyvä tai parempi komentaja. Aatu eli niin vanhaksi, että hänestä tuli rintamaveteraanien ikoni. Ei pahaa sanaa.
Yleisesti ottaen Suomen ruotsalaisten talvi- ja jatkosota menivät aika vaatimattomasti - ja todella vaatimattomasti sanoen. Sotien jälkeen Suomen ruotsalaiset aloittivat varsinaisen sikailun maanhankintalakeineen, liittoutumisineen kommunistien kanssa ja kaikkea muuta inhottavaa, joista heille tuli pysyvä epäisänmaallisuuden leima.
"Muistelen Heikki Talan kehaisseen kuinka Mannerheim valtionhoitajakaudellaan 1919 allekirjoitti kaikki viralliset asiakirjat muodossa "Kustaa Mannerheim". "
Siinä tapauksessahan Heikki on taas mennyt valehtelemaan. Eipä uutta auringon alla tänäänkään.
Sinänsä hauska nähdä, että pitkään käyttämäni nikki jaksaa innostaa niin monta copycatia.
Vai oli Marskin suomen kieli peräti vaarallista!
SK: Olet suomenruotsalainen, puhuttiinko Päämajassa ruotsia?
HM: Airo ei suostunut puhumaan ruotsia. Päämajan komentokieli oli suomi. Kun niin isoista asioista oli kyse, olisi ollut vaarallista antaa Mannerheimin selittää asioita suomen kielellä!
Tässä radio-ohjelman kulkua lyhyesti kerrottuna:
Henrik Meinander (HM) 21.5.2010 Radio 1 Seppo Konttisen (SK) syntymäpäiväsankari -ohjelmassa
Suomi vuonna 1944 -kirjasta käytiin keskustelua pitkin ohjelmaa, samoin puhelinsoitoissa.
HM: Vähän ikävää sanoa, mutta Narvan rintaman taistelut keväällä 1944 ja kesällä, oli selvästi paljon suurempia kuin Kannaksella!
HM: Yllätyshyökkäyksen tulosta kesäkuussa 1944 mm. Erfurth kertoi kirjassaan varoittaneensa suomalaisia: Minähän sanoin että se tulee... tämä on siis dokumentoitu WE:n kirjoissa.
HM: Panssarintorjunta- tai lähitorjunta-aseiden puutteesta: Yksi syy oli niiden määrittely Salaiseksi aseeksi, joten Saksan pyynnöstä uusia aseita ei viety rintamalle. Lisäksi niissä oli saksankieliset ohjeet, miehet ei osanneet saksaa!
Kommenttinani sanon: Tuo on täyttä valetta. Mitään salailumääräyksiä panssarintorjuntalähiaseiden suhteen ei ollut, sen kertoo mm. Martti V. Terä kirjassaan kesäkuun kriisi 1944. Aseet oli olleet täydessä rintamakäytössä Saksalla jo yli puoli vuotta. Saksaa osattiin siihen aikaan paremmin kuin nykyään pakkoruotsia! Kaikki upseerit oli käytännössä ylioppilaita ja saksaa opiskeltiin tuolloin hyvin paljon tärkeimpänä vieraana kielenä
HM: 1. versio Heinrichsin kirjoittamassa M:n elämänkerrassa kertoo diplomaattisesti, ettei Mannerheim ollut enää aikoihin seurannut asetekniikan kehitystä.
1. soitto klo 9.23 käsitteli Elisenvaaran pommitusta.
HM: "Elisenvaara oli yksi suurimpia 2. Maailmansodan murhenäytelmiä siviileille" (Ohoh!?)
HM: Huhtikuussa 1944 jäädytettiin rakennustoimia Karjalassa ja luopumista siitä alettiin jo valmistella.
HM: Stalin oli 1943 sopimuksen mukaan valmis sovitusti säästämään Suomen itsenäisyyden, jos NL saa 1940 rajat ja sotakorvaukset maksetaan.
HM: Kimmo Rentola on löytänyt Molotovin lisävaatimuslistan, jossa olisi ollut vaatimuksena 1743 Kymijoen raja itärajaksi. Nyt on suunnilleen Pietari Suuren rajat.
SK: Olet suomenruotsalainen, puhuttiinko Päämajassa ruotsia?
HM: Airo ei suostunut puhumaan ruotsia. Päämajan komentokieli oli suomi. Kun niin isoista asioista oli kyse, olisi ollut vaarallista antaa Mannerheimin selittää asioita suomen kielellä!
SK: JR61 paikalle tulo ratkaisi kun hommista ei meinannut tulla mitään.
HM: Ne tulivat itäkarjalasta ja eivät olleet kokeneet Kannaksen läpijuoksua ja kaaosta. Ne puhui ruotsia.
HM: olen suomalainen, puhun suomenruotsalaista, heidän omaa suomenkielen murretta.
Sodan aloittajasta oli kyse erään soittajan kysymänä:
HM: Talvisodan aloittajasta ei ole epäselvyyttä.
HM: Suomi oli valmistautunut hyökkäyssotaan 1941 kesäkuussa!! Ei voitu olla sotimatta kun oli laitettu rautaa rajalle!!!
Ohjelman alussa puhuttiin Suomen asemasta sodassa ja sodan aloittajasta. Oltiinko aseveljiä, kanssasotijoita, vai peräti erillissodassa.
HM:n mukaan länsivalloille puhuttiin eri termein ja käytettiin erillissota -nimitystä. NL:n kanssa puhuttiin eri termein ja niille ei käytetty erillissota -nimitystä.
Kommenttini asiasta: Tuokin on valetta, katso Edvin Linkomiehen kirjan, Vaikea aika, lopusta pikakirjoitusmuistiinpanoista koostetut kevään 1944 Moskovan rauhanneuvotteluiden tekstit!
Linkomiehen Vaikea aika -kirja ilmestyi 1970 ja ne keskustelutekstit on olleet saatavilla heti sodan jälkeen, koska ne on otettu tuolta: Liite II Sotasyyllisyysoikeudenkäynnin pöytäkirjat nide IV, sivut 21-54, 23.1.1946
Vaikea aika -kirjan lopussa, sivuilta 420-429, on keskustelu Paasikiven ja Molotovin välillä. Se on pikakirjoitettu "Pöytäkirja Suomen ja Neuvostoliiton edustajien neuvottelukokouksesta Moskovassa maaliskuun 27. päivänä 1944."
Paasikivi kiistää asiallisin perustein kaikki 3 Molotovin väittämää Suomen aloittamista kolmesta sodasta, eli 1918, 1939 ja 1941. Molotov ei pane hanttiin Paasiviven asiallisille perusteluille.
Toinen keskustelu on Pöytäkirja Suomen ja Neuvostoliiton edustajien toisessa neuvottelukokouksesta Moskovassa keskiviikkona 29. päivänä maaliskuuta 1944. s. 429-440.
Samat tekstit löytyy Thede Palm: Moskova 1944, aseleponeuvottelut maaliskuussa ja syyskuussa 1944, (suomentanut ruotsinkielisestä teoksesta Vägen till vapenvilla Risto Lehmusoksa, vuodelta 1972), ilmestyi 1973.
Paasikivi ja Enckell kiistävät asiallisin perustein kaikki Molotovin väittämät Suomen aloittamista kolmesta sodasta, eli 1918, 1939 ja 1941. Molotov ei pane hanttiin Paasiviven asiallisille perusteluille.
Edvin Linkomiehen Vaikea aika -kirjan lopussa, sivuilta 420-429, on 2 pöytäkirjaa keskusteluista J. K. Paasikiven, C. Enckellin ja V. M. Molotovin välillä. Sihteerinä oli suomalaisten puolelta G. Enckell ja NL:n puolelta Dekanosov, sihteeri ja tulkki. Se on käydyistä keskusteluista pikakirjoitettu "Pöytäkirja Suomen ja Neuvostoliiton edustajien neuvottelukokouksesta Moskovassa maaliskuun 27. päivänä 1944." Kokous pidettiin Kremlissä ja kesti klo 16.00-18.45, tapahtuen venäjäksi.
Toinen keskustelu (s. 429-440) on Pöytäkirja Suomen ja Neuvostoliiton edustajien toisessa neuvottelukokouksesta Moskovassa keskiviikkona 29. päivänä maaliskuuta 1944. Kokous tapahtui samassa paikassa kuin edellinenkin ja saapuvilla oli samat henkilöt kuin edelläkin. Se alkoi klo 16.00 ja keskeytyi klo 18.10 ja jatkui klo 20.00 - 20.25.
Linkomies halusi ehdottomasti nämä samaiset asiakirjat liitettäväksi muistelmiensa loppuun. Kirjaan ne onkin otettu näistä oikeudenkäyntipöytäkirjoista.
Liite II Sotasyyllisyysoikeudenkäynnin pöytäkirjat nide IV sivut 21-54 23.1.1946
Tähän on poimittu vain nuo kolmea sotaa koskevat maininnat ja puuttuvissa kohdissa on - merkkinä keskustelun jatkumisesta.
s. 425:
Molotov: Tiedän, että herrat Paasikivi ja Enckell ovat kokeneita valtiomiehiä, ja senvuoksi tahdon myös puhua kanssanne avoimesti.
Ensiksikin: luuletteko tosiaan, että Suomi olisi itsenäinen, jos vanha Venäjä olisi olemassa?. Minä tiedän, ettei se olisi, ja te olette kai samaa mieltä. Suomi saa kiittää Neuvostoliittoa itsenäisyydestään. Tästä huolimatta Suomi on 25 vuoden aikana jo kolme kertaa ollut sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Suomi on rikkonut Moskovan rauhansopimusta vastaan. Luuletteko, ettei tämä seikka vaikuta Venäjän kansan tunteisiin? Venäjän kansa on loukkaantunut.
-
Paasikivi: Suomi ei aloittanut 1939 vuoden sotaa.
Molotov: Suomi ei silloin tahtonut sopia kanssamme muutamista vähäpätöisistä kysymyksistä, joista Suomi vieläpä olisi saanut huomattavan kompensaation.
s. 426:
Paasikivi: V. 1939 olivat Neuvostoliiton ja Saksan suhteet hyvät, eikä Neuvostoliiton siis tarvinnut odottaa mitään hyökkäystä.
Molotov: Herra Paasikivi, tämä on kyllä totta, mutta meidän täytyy toimi pitkällä tähtäimellä.-
-
Paasikivi: Jos Talvisotaa ei olisi ollut, Suomi ei olisi milloinkaan osallistunut sotaan, ellei mahdollisesti Neuvostoliiton liittolaisena Saksaa vastan, jos Saksa olisi menetellyt meillä samalla tavalla kuin esim. Norjassa t.m. maissa - Mutta mitäpä näistä vanhoista asioista!
-
Molotov: (hermostuu) Muistakaa, että Neuvostoliitto ei ollut hyökkäävä puoli v. 1941. Hanko on meille sotilaallisesti tärkeä.
Paasikivi: Minulla on edessäni luettelo sotatoimista tämän sodan alussa. Se osoittaa, että ensimäiset sotatoimet suoritettiin Neuvostoliiton puolelta Suomea vastaan.
-
s. 427:
Paasikivi: Katson, että voitte vaihtaa Petsamon Hankoa ja Pohjois-Karjalaa vastaan.
Molotov: Emme voi suostua siihen. Kolme sotaa 25 vuodessa on jo liikaa.
-
Molotov: Myönnän kyllä, että olette taistelleet urhoollisesti. Neuvostoliitto oli heikko v. 1918, mutta kolme sotaa on sentään kolme sotaa. emme voi sallia, että Suomi aina 7-8 vuoden kuluttua hyökkää kimppuumme.
Enckell: V. 1918 emme hyökänneet.
Molotov: Tarkoitan Itä-Karjalan sotaa.
Enckell: Sehän ei ollut mikään sota valtioidemme välillä.
Molotov: Kyllä Suomi silloinkin kävi sotaa.
Enckell: Olin v. 1918 suomalaisen valtuuskunnan puheenjohtajana Berliinin rauhanneuvotteluissa, jotka raukesivat sen johdosta, että Neuvostoliiton taholta väitettiin, ettei v. 1918 ollut mitään sotaa. Suomi oli myös heikko v. 1918, paljon heikompi kuin Neuvostoliitto.
-
": Airo ei suostunut puhumaan ruotsia. Päämajan komentokieli oli suomi. Kun niin isoista asioista oli kyse, olisi ollut vaarallista antaa Mannerheimin selittää asioita suomen kielellä!"
Sattuikohan Meinanderille tuossa yksinkertainen sanavirhe, kai hän tarkoitti, että olisi ollut vaarallista antaa Mannerheimin selittää asioita ruotsin kielellä? Muutenhan tuossa ei ole mitään järkeä.
Seppo Konttisen vieraana syntymäpäiväsankari Henrik Meinander
http://areena.yle.fi/ohjelma/d1807b834c91a074389d69b9c2d6e8c8
YLE Radio 1
Kesto 00:52:39
Esitysaikaa 61 päivää jäljellä
Julkaistu: 21.5.2010 klo 09.05
Kuunneltu: 17 kertaa
Poistuu: 21.7.2010 klo 09.05
Kommenttisi ei ollut kovin informatiivinen. Tarkoitatko, että Mannerheim oli valtionhoitajana jo vuoden 1918 puolella? No, tuskin siihen halusit takertua . Olisi kuitenkin ollut suotavaa mainita mistä kenkä puristaa.
Tätä nimimerkkiä ei ole kukaan voinut käyttää, koska se oli vapaana, joten taidat vähän yrittää juksata.
Minulla ei koskaan, vaikka oma äidinkieleni on ruotsi, ole ollut sitä tunnetta, että se erottaisi minut suomenkielisistä maanmiehistäni, ja olen aina sanonut ja sanon itseäni suomalaiseksi (finne).
Suvussani oli suomen kielen puolestapuhujana esiintynyt jo isäni isä, Viipurin hovioikeuden presidentti C.G. Mannerheim, joka oli aktiivisesti toiminut sen hyväksi. Kun itse henkilökohtaisesti olin kieliriitojen ulkopuolella, en voinut olla panematta merkille sen haitallista vaikutusta. Se loitonsi meitä Ruotsista ja antoi aseen käsiin niille, jotka halusivat eristää maamme ja heikentää sitä. Näytti välttämättömältä yrittää saada aikaan jännityksen laukeamista tässä tunnevoittoisessa sisäisessä ristiriidassa, ja pohdittuani tilannetta vanhojen ystävieni ja sotakumppanieni kenraalien Hannes Ignatiusen ja Rudolf Waldenin, kanssa laadimme siinä tarkoituksessa Suomen kansalle osoitetun vetoomuksen, joka julkaistiin meidän nimissämme 6. helmikuuta 1935.
Se kuului näin:
"Me allekirjoittaneet, jotka henkilökohtaisesti olemme nähneet sen isänmaanrakkauden, urhoollisuuden ja uhrautuvaisuuden, jolla niin hyvin suomen- kuin ruotsinkieliset kansalaiset taistelivat maamme itsenäisyyden puolesta, me jotka olemme nähneet heidän kaatuvan toinen toisensa vieressä taistelutantereella ja olemme olleet mukana kätkemässä heidät maan poveen - samaan veljeshautaan -, olemme surulla todenneet, kuinka kielikysymys uhkaa jakaa kansamme kahteen leiriin ja siten heikentää valtakuntaamme.
Siihen, missä olemme, on historia meidät saattanut, mutta olemme vakuutetut siitä, että hyvällä tahdolla kummaltakin puolen kielisuhteet voidaan järjestää siten, että molempien kieliryhmien kansalaiset tuhlaamatta voimiaan voivat yhdessä kohdistaa työnsä kansamme kaikkien kerrosten hyvinvoinnin kehittämiseksi ja isänmaamme turvaamiseksi. Me vetoamme ennen kaikkea aseveljiimme - rintamamiehiin, jotka olivat mukana, kun valtakuntaamme rakennettiin, ja vetoamme myös kaikkiin kansalaisiin, että he, kukin kohdaltaan, tekisivät kaikkensa sovinnon aikaansaamiseksi, jota ilman maassamme ei saada sisäistä, kansallemme niin välttämätöntä rauhaa. Muistakaamme, ettei historiamme ole lopussa. Hetki on vielä tuleva, jolloin kansamme on pakko keskittää kaikki voimansa. Suokoon Jumala, että silloin löytäisimme maassamme yksimielisen kansan."
Marski oli sukujuuriltaan saksalainen ja Ehrnrooth baltian saksalainen että se siitä taas. Puhuivat ruotsia? No entäs sitten.
Kyllä oli svekkojen suurin voitto kun saivat Pommeranian ja Baltian haltuunsa. Sieltä tuli saksalaisia osaajia jotka Uumaja ja Luulajan kalastajille valtion rakensivat. :D
Nooh... kuinka saksalainen on, jos esi-isä vaikkapa yhdeksän sukupolvea takaperin on ollut saksalainen?
Laskepa huviksesi.
Itse arvioisin, että jos jälkipolvet ovat asuneet vuosisatoja Ruotsissa ja Suomessa niin sekaan on kyllä lorahtanut todennäköisesti aika annos niin ruotsalaista kuin suomalaistakin.
Ne sukujuuret...
Aika saksalainen. Näytti saksalaiselta.
Jos olisi ollut ruotsalainen tai suomalainen niin olisi ollut enemmän ruotsalais-venäläisen tai vaalean näköinen.
Toisaalta voihan se olla että kaikilla menestyneillä suomalaisilla ja ruotsalaisilla on saksalaiset sukujuuret mutta tämä ei ole mikään yllätys.
Kun kato jokaisella on alkunsa.
Kato ku nyky Ruotsia ei ollut vielä olemassa 1200-luvulla. Svekot oli vielä sillon urpoja jotka asusteli Tukholman ja Bohusläänin peräkylissä.
Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta oli jo kyllä olemassa.
Suomelle ja Ruotsille oli jättipotti kun Saksa alkoi kiinnostua Pohjois-Euroopasta. Kuten oli myös Venäjälle sillä Pietarissa aika moni juttu on saksalaisen rakentama ja tsaarit oli lähinnä saksalaisia mutta tätähän ei pan-slaavisti myönnä koska on liian ylpeä.
"Olivatko hekin isänmaan"epäystäviä ja koijareita"?"
Aatu mainosti aina kuinka suomalaista sotilasta johdetaan EDESTÄ! Kun sitten lopulta kävikin, että "johtamisote" alkoi kirvota, niin samaa suomalaista ammuttiinkin jo tykillä.
Suomen Kenttätykistön Historia, osa 2: 1939-1945, Vuosalmen taistelut, sivulla 439:
"Noin 30 miestä viivytti vielä kirkon raunioissa. Heidät venäläiset ottivat sotavangeiksi. Tässä vaiheessa sillanpäähän ammuttiin patteriston peite. Sen tarkoituksena oli vihollisen hidastaminen ja ajan voittaminen omille Vuoksea ylittäville miehille. Valitettavasti tulen alle jäi myös omia miehiä kirkon raunioiden luona."
Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin:
"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat sotavankeuteen.
Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: -Mitä me nyt teemme? Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten vaakakupissa ja hän olikin vastannut: -Vedä sinne koko voimallasi!"
Matti Koskimaa Tyrjän rykmentti -kirjassaan esittää Matti Kuusen haastattelun s. 300 ja se menee näin:
"Yksi ennenkokematon epävarmuustekijä huolestutti minua ja varmaan muitakin huolestutti sodan loppuvaiheessa. Everstiluutnanttimme, josta 6.7. oli tullut täysi eversti, johti viimeistä taistoamme Pervitiinin ja unilääkkeiden vuoroviljelyn varassa. Kun tilanne vaati, Niilo Usvasalo, Kalle Niemistö, joskus minäkin ravistelimme hänet hereille. Tuskallisesti tajuihinsa palaavan esimiehen vihanpurkaukset eivät meidän suunnassamme johtaneet sanankäyttöä pahempaan. Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että Äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme viestin tajuttuaan tilasi sikäläisiin asemiimme patteriston iskun. Myöhemmin selvisi, että osa kirkonmäen puolustajista oli siinä vaiheessa jatkamassa taistelua. Ihmettelin kerran puhuessani Ehrnroothin 85 -vuotispäivänä, ettei 2. Divisioonan esikunnasta löytynyt heinäkuussa 1944 niin pätevää sijaista komentajallemme, että tämä olisi voinut silloin tällöin nukkua normaalin yön. Kenraali ei selvästikään pitänyt ajatuksesta, sen enempää kuin eversti Kemppi piti siitä, että otin kerran puheeksi hänen ja kenraali Blickin keskustelun Tyrjän Huuhtalammen rannalla. Luojan kiitos itse Mannerheim oli 76 -vuotiaana oppinut, että sodan johtaminen on (myös) ryhmätyötä. Vuosalmelta puuttuivat Airo ja Heinrichs. Vai puuttuivatko?"