Hei olen 15-v tyttö ja oman diagnoosini mukaan kärsin ednosista. Esimerkki siitä mitä päässäni tälläkin hetkellä liikkuu:
Olen syönyt tänään 300 kaloria. Olen pettynyt itseeni. tänään piti paastota. Halusin paastota koska eilen söin liikaa. Niin paljon kaikkea että ahdistuin ja oli pakko oksentaa. Ihan sama vaikka paastosin jo tiistain. Silloin olin tyytyväinen kun menin nälkäsenä nukkumaan. Sahaan tasaisesti normaali-ja alipainossa. täälä hetkellä mittani ovat 43,5/154 normaali paino siis. (2 viikkoa sitten oli vielä 45,1) Noh olen ihan hemmetin väsynyt kun olen viimeisen kahden vuoden ajan ajatellut ruokaa 24/7 En kertakaikkiaan osaa enää syödä normaalisti. Mietin joka aamu kalorimäärän jonka saan tänään syödä (0-800 kaloria) Jos ylitän sen, sorrun ahmimaan (tapahtuu harvemmin nykyään) Jonka seurauksena oksennan tai sitten en.
Jos en oksenna, niin paino nousee taas. Terkkarille yritin puhua tästä terveystarkastuksen yhteydessä, mutta hän vain punnitsi minut ja sanoi: "normaali paino, ei syytä huoleen, ohimenevä vaihe" Joinain päivinä siis syön todella vähän tai en ollenkaan, ja ajattelen aina ruokaa tai jotain siihen liittyvää. kulutusta,välttelyä ym. Epäilen itselläni siis epätyypillistä syömishäiriötä, mutta minusta tuntuu etten saa apua ennen kuin makaan luurankona jossain sairaalapedissä.
Vaikka en tiedä haluanko edes parantua. Mulla ei tunnu olevan mitään muuta jäljellä. Kavereihinki on menny välit koska en enää jaksa pitää yhteyttä.
Liikun kohtalaisesti. Käyn salilla 3krt viikossa,kävelen 6km päivässä,sekä lenkkeilen. Tähän päälle vielä lihaskunto ja trampoliinilla hyppiminen
Olen syönyt tänään 300 kaloria. Olen pettynyt itseeni. tänään piti paastota. Halusin paastota koska eilen söin liikaa. Niin paljon kaikkea että ahdistuin ja oli pakko oksentaa. Ihan sama vaikka paastosin jo tiistain. Silloin olin tyytyväinen kun menin nälkäsenä nukkumaan. Sahaan tasaisesti normaali-ja alipainossa. täälä hetkellä mittani ovat 43,5/154 normaali paino siis. (2 viikkoa sitten oli vielä 45,1) Noh olen ihan hemmetin väsynyt kun olen viimeisen kahden vuoden ajan ajatellut ruokaa 24/7 En kertakaikkiaan osaa enää syödä normaalisti. Mietin joka aamu kalorimäärän jonka saan tänään syödä (0-800 kaloria) Jos ylitän sen, sorrun ahmimaan (tapahtuu harvemmin nykyään) Jonka seurauksena oksennan tai sitten en.
Jos en oksenna, niin paino nousee taas. Terkkarille yritin puhua tästä terveystarkastuksen yhteydessä, mutta hän vain punnitsi minut ja sanoi: "normaali paino, ei syytä huoleen, ohimenevä vaihe" Joinain päivinä siis syön todella vähän tai en ollenkaan, ja ajattelen aina ruokaa tai jotain siihen liittyvää. kulutusta,välttelyä ym. Epäilen itselläni siis epätyypillistä syömishäiriötä, mutta minusta tuntuu etten saa apua ennen kuin makaan luurankona jossain sairaalapedissä.
Vaikka en tiedä haluanko edes parantua. Mulla ei tunnu olevan mitään muuta jäljellä. Kavereihinki on menny välit koska en enää jaksa pitää yhteyttä.
Liikun kohtalaisesti. Käyn salilla 3krt viikossa,kävelen 6km päivässä,sekä lenkkeilen. Tähän päälle vielä lihaskunto ja trampoliinilla hyppiminen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minkälaista apua/hoitoa haluaisit vaivaasi? Tottahan se on, että nenä-mahaletku laitetaan, kun on luurankona sairaalassa.
aika samanlainen tilanne, vaikka oon sua monta vuotta vanhempi. normaalipainon alirajalla siis kiikun, joten mitään "vaaraa" ei ole, eivätkä lääkärit ota enää tosissaan. silti olen paljon surkeammassa kunnossa, väsyneempi, ahdistuneempi ja elimistö reistaa, kuin vuosi sitten vakavassa alipainossa.
mitä oikein sanoit terkkarillesi? koska vaikka niillä on tietoa, eivät ne välttämättä osaa yhdistää asioita, ottavat painon huomioon kun se ei ole enää normaalin rajoissa, ja siitä sitten seuraa keskustelua. tosin toi vähättely "ohimenevä vaihe" on ammattitaidotonta:/ syöt kyllä niin vähän, ettei ole ihme jos ahmimisia tulee, elimistön on pakko ottaa ravinto jossain vaiheessa, riippumatta siitä onko päättänyt paastota. itselleni käy noin kerran viikossa, tilanne on tässä vuoden aikana pahentunut siihen jamaan, että viikot olen syömättä, urheilen ja olen muutenkin liikenteessä, ja viikonloppuna tulen kotiin pitserian kautta ja vain makaan ja syön. olen lihonut monta kiloa ja haluaisin kovasti tasoittaa syömistäni, mutten osaa.
nyt voi olla vähän myöhäistä puhua terkkarista, kun on kesäloma, mutta jos susta tuntuu, että tarviit jonkun kenelle puhua tilaa aika terveyskeskukseen, jota kautta voit päästä nuorisopsykologille. joudut luultavasti odottamaan viikkoja, mutta pienellä liioittelulla saat asioihin vauhtia ja ottavat asiasi vakavasti. sen olen huomannut ainakin omassa kaupungissani, oli vaiva mikä tahansa. ja kun pääset/jos haluat psykologille, kerrot totuuden. tai jos voit jutella äitisi, jonkun sukulaisesi tai vastaavan kanssa, sekin on hyvä, tarvitset kuitenkin jonkun, kenelle jutella. ei pelkästään ruoasta ja painosta, vaan muustakin elämästä. koska vaikka susta tuntuu, ettei sitä ole (ihan tuttu tunne), kyllä sitä on. ruokajutut vaan pyörii päässä niin, ettei ole energiaa keskittyä muuhun, ja itse ainakin pelkään, että jos alan kiinnostua muistakin asioista (ihmisistä, taiteesta, mistä tahansa), menetän kontrollini. menetän myös palan pahaa oloani ja saan tilalle itsetuntoa, tuntuu upealta kohdata "normaali"elämä edes hetken verran näin pitkän ajan jälkeen. kannattaa oikeasti kokeilla:)
ikävää, että sulta on mennyt kaverit, olet kuitenkin noin nuori:( oletko miettinyt, jos alkaisit harrastaa jotain? ihan sama onko se liikuntaa vai musiikkia tai vaikka kutomista, kuitenkin sellaista mikä sua kiinnostaa, saisit ajatuksesi muualle ja tutustuisit uusiin ihmisiin. älä oikeasti anna ruokajuttujen viedä sua pohjalle, sieltä nouseminen vaatii paskasen paljon. sulla on luultavasti koulut vielä kesken? vai ootko just päässyt ysiltä? elämäs ei todellakaan oo vielä menetetty, oot nuori (oikeestaan melkeen lapsi), ja kaikki on vielä mahdollista. asiat voi nyt tuntua ylitsepääsemättömiltä, mutta niiden läpikäyminen kasvattaa ja tekee susta vahvemman ihmisen. kaiken lisäksi nyt on kesä, voi kerätä auringonvaloa varastoon talveksi:) hyvää kesää!