Voimat on lopussa kun olen vielä kiltti ja tunnollinen. Kaikki hyvin mies ja lapset, työ ja talo. Mutta kaikki päin persettä. Ja kaikki jo alusta asti kohdallani. Olen normaalista perheestä, mutta jotenkin epäonnistunut. Minun piti olla se perheen hyvä lammas eikä se musta. Minä kävin lukion ja vanhemmat oli ylpeitä. Minusta sanottiin, että isä saa hätyytellä poikia myöhemmin. Vaan mitä kävi, minusta tuli luuseri, kiusattu ja häpeässä ja syyllisyydessä elävä varjo. Ahdistusta puran nettiin ja tuntemattomille kun en halua läheisiäni rasittaa kun olen niin vaativa. =( Heillä on oikeus onneen, ei heidän tarvi kuunnella juttujani.
Minua on kehuttu nätiksi ja kauniiksi ym. en vain osaa ottaa kohteliaisuuksia, kun olen sisältä niin rikottu ja epävarma ja huonosta itsetunnosta kärsivä.
Miehenkin otin ekan johon tutustuin netissä ja kun tavattiin niin olin juosta karkuun.Silti lähdin juttuun mukaan ja koko ajan olen joutunut itsetunto ongelmaista miestäkin kannattelemaan vaikka omakin itsetunto heikko. Ei vaan jaksa, ei meille ole annettu onnen tähtiä. Lapsista tulee samanlaisia raukkoja ja eristäytyneitä. Mies narsistinen vielä tai molemmat. Ei suostu pariterapiaan. Molemmat kärsivät kiltteydestä vielä ja sosiaalisesta pelosta. Itse haluaisin meille parina vahvistusta muilta mutta ei ja mies ei suostu niin ei. =( Kaikki paska seuraa minua aina mukana töihin ja ahdistun. Olen lisäksi pettänyt miestäni useasti ja ihastunut näihin miehiin. Mutta he eivät tee muuta kuin haluavat olla ystäviäni. Niin kuka nyt haluaa tälläistä raukkista itsetunto ongelmaista. Olen niin ällö että oksettaa. Miten jaksan jatkuvaa esittämistä että kaikki ok kun ei ole. Rakastan lapsiani mutta en jaksa. Meillä oli ongelmia jo ennen heitä ja miehellä uupumusta/ahdistusta. Mitään fyysistä ei ole kuin vahingossa 2krt/v. Siitäkin tulee minulle likainen olo. MIksi? Välillä haluaisin että joku tulisi ja veisi lapset koska emme osaa kasvattaa kun itsekin lapsia vaikka jo 30v. Luulen vain että meidän kasvuympäristö uupuneiden vanhempien kanssa on masentavaa. Sosiaaliset kontaktit pieniä.
Minua on kehuttu nätiksi ja kauniiksi ym. en vain osaa ottaa kohteliaisuuksia, kun olen sisältä niin rikottu ja epävarma ja huonosta itsetunnosta kärsivä.
Miehenkin otin ekan johon tutustuin netissä ja kun tavattiin niin olin juosta karkuun.Silti lähdin juttuun mukaan ja koko ajan olen joutunut itsetunto ongelmaista miestäkin kannattelemaan vaikka omakin itsetunto heikko. Ei vaan jaksa, ei meille ole annettu onnen tähtiä. Lapsista tulee samanlaisia raukkoja ja eristäytyneitä. Mies narsistinen vielä tai molemmat. Ei suostu pariterapiaan. Molemmat kärsivät kiltteydestä vielä ja sosiaalisesta pelosta. Itse haluaisin meille parina vahvistusta muilta mutta ei ja mies ei suostu niin ei. =( Kaikki paska seuraa minua aina mukana töihin ja ahdistun. Olen lisäksi pettänyt miestäni useasti ja ihastunut näihin miehiin. Mutta he eivät tee muuta kuin haluavat olla ystäviäni. Niin kuka nyt haluaa tälläistä raukkista itsetunto ongelmaista. Olen niin ällö että oksettaa. Miten jaksan jatkuvaa esittämistä että kaikki ok kun ei ole. Rakastan lapsiani mutta en jaksa. Meillä oli ongelmia jo ennen heitä ja miehellä uupumusta/ahdistusta. Mitään fyysistä ei ole kuin vahingossa 2krt/v. Siitäkin tulee minulle likainen olo. MIksi? Välillä haluaisin että joku tulisi ja veisi lapset koska emme osaa kasvattaa kun itsekin lapsia vaikka jo 30v. Luulen vain että meidän kasvuympäristö uupuneiden vanhempien kanssa on masentavaa. Sosiaaliset kontaktit pieniä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-uusimaa.html
Olen lukenut Tommy Hellsteniä ja riippuvuuksista eroon pääsemistä. Mutta mitä minulle jää jos minulta viedään visuaalinen näkö siis kauniit asiat? Pitääkö minun tyytyä elämään rumana ja huonona kun muut ihmiset ympärillä vaan kaunistuu? Miksi naisen pitäisi muuttua miehen äidin kaltaiseksi? Onko se oikein? Hoivata ja paijata miestä ja olla kuten hän. Unohtaen itsensä ja elää lasten kautta epätyydyttävässä liitossa. Kuunnellen toisen uhkailuja ja katsoen miten toinen vetää sinut masennukseen. Sitten kun lopulta mitta on täynnä niin mies onkin se joka ei ole koskaan saanut rakkautta ja vie sinulta kaiken. Miehen isä uhkasi aikoinaan että äiti ei saa lapsiaan jos aikoo erota. Kuka tälläistä uhkaa? Minun mieheni uhkaa että lapset menettävät isänsä. Eipä ole omena kauas pudonnut. Miten olen surkeana kun toiset kertovan miehistään ym. Miksi siedän sen että minua haukutaan lutkaksi ja tyhmäksi ja idiootiksi ja vitun kusipääksi. Olen sen kyllä sitten varmaan ansainnut. En vaan pysty rakastamaan ketään. Minut on särjetty. Luottamus mennyt kaikkiin. En uskalla kohta kellekään kertoa mitään, kaikki tulee takaisin kahta kauheampana ja minun viaksi. Ehkä sitten olenkin vain narsisti joka ei huomaa mitään ja on tyhjä sisältä. Mutta onko narsisti se joka hakee apua ja haluaisi tietää mitä tekee väärin?
Nytkin riita tuli pienestä. Mies pyytää aina isäni apuun kaikkeen. Ei voi pyytää ylpeyttään omaa isäänsä. Sitten riidoissa nauraa ja haukkuu vanhempiani. Kuka sellaista tekee? Sellainen joka on pettynyt isäänsä ja purkaa sitä muihin? Mutta se ei ole kivaa että käytetään kiltteyttä hyväksi. Mitä sitten kun omat vanhempani ovat sairaita ja miehen vielä hyvässä kunnossa. Minut haukutaan ja nauretaan tyhmyyttäni ja sinisilmäisyyttäni. Otetaan uusi uhri taas.
Jotenkin tuntuu että keskityt siihen mitä miehesi tekee tai jättää tekemättä, miehen äidin ja isänkin otat mukaan. Haet kaikkeen syyllistä miehestäsi, voimakkain sanoin. (riita siitä että miehesi pyytää isältäsi apua, häh?)
En tunne miestäsi ja ehkä kaikki vika on hänessä ja hänen vanhemmissaan, hän uhkailee ja haukkuu sinua, on hirveä ihminen jne.
Usein suhteessa on kuitenkin kaksi osapuolta, ja harvemmin kukaan haukkuu ja uhkailee yksikseen.
jos kaikki syy on miehessäsi niin jätä hänet ja kaikki on sitten hyvin. EIkö niin?
Jaksamista!
Ota rauhallisesti vaan, ylämäet ja alamäet kuuluu elämään. Käy lääkärissä ja kerro tää ja kerro että tarvit masennukseen jotakin. Jos olet sata varma et miehesi on narsku, kannattaa erota, näin siksi koska isäni oli narsku.
Kyllä näen hyvääkin miehessäni, mutta näen myös toisten hyväksikäyttämistä ja kiltteyden hyödyntämistä. Vikaa on hänen vanhemmissaankin. Hän ei kerro asioita minulle vaan joudun ne lypsämään. Tämä on minulle aika kamalaa koska kiusaamisen takia luottamus mennyt. Kun yritän laittaa rajoja suhteessa ettei minua täysin nujerrettaisi niin minulle kostetaan nöyryyttämällä ja haukkumalla ja alistamalla. Kun olen hakenut apua niin siitäkin riidassa kostetaan ja haukutaan hulluksi. Se että toinen on riippuvainen sinusta? Sitten kun sinä sairastut ja kärsit niin sinut jätetään. Kaikkihan on vaan hyödyn loppumisesta. Sitten kerätään voimia ja haetaan uusi uhri. Terapeutti sanoi että kaikissa narsismia, niin onkin, myös minussa, enkä sitä kiellä. Kumpi kestää henkisen paineen paremmin. Yritän aina löytää pakokeinon ahdistuksesta, nyt se tuntuu olevan kirjoittaminen, välillä itsen hemmottelu ja välillä riidan nostaminen ja toiselle vastuun sysäämistä. Itse olen yli empaattinen ihminen ja kärsin työelämässä siitä, että mies käyttää hyväksi kiltteyttäni.
Olemme aika sulkeutuneita molemmat ja meillä ei avoin suhde. Tämä lisää masennusta. Lääkärissä olen käynyt ja lääkitys on Cymbalta. Olo nyt jaksavampi ja normaali ja jaksan tehdä asioita. Tosin ahdistus aika hirveää välillä ja toivottomuus. Toinen lääke teki hyvän olon mutta väsymys oli kamalaa ja en jaksanut oikein mitään tehdä. Uupumuksesta kaikki johtuu.
Entä voitko avaussiirtona alkaa käymään terapiassa hoitamassa itseäsi?
Kaiken paskan kyllä ansaitset ja vielä vähän enemmän. Nolla sympatiat pettäjille.
Niin joku vikahan minussa on kun imeydyn helposti toisen matkaan. Joku itsesuojeluvaisto puuttuu. Olen voinut huonosti ja en ole nähnyt muuta pakokeinoa. Tosin se vaan sotkenut aina asioita. Kuole pois:kaiken paskan kyllä ansaitsen pettämisestä, olenhan joutunut elämään sen keskellä pienenäkin. Tiedän miten se särkee sydämen, mutta miten särkee sydämen toisen henkinen väkivalta? Miten se vie itsetunnon ja tuo mieleen koulukiusaamisen ja halun paeta. Se että pienikin itsetunnon murunen viedään ja poljetaan sinut maan rakoon niin että olet haavan lehti. Ilman pettämistä ENNEN lapsia en olisi nyt tässä.
Kaverillani menee hiukan sun tyylisesti. Sil on kaunis vaimo, lapsia , duunia (oikein urakalla) jota on sitten voideltu lainaa ottamalla. Kiire on ja kavereille ei jää aikaa. Kaikki jutut on perhe.
No , kaveri kerto et se oikeesti elää paskaa elämää, mikään ei enää kiinnosta, itsetuhoisia ajatuksia.
Se oli iha piipussa siis loppuun palamisen pisteessä. Kerroin vaan että juu, se o ressiä.
Kun on oikeen yli stressaantunut , tätä pahaa oloa koittaa kaikin tavoin lievittää.
Syy ei parane, kun on kunnolla kuormittunut. Kiire ei hellitä. Pomopainaa päälle eikä oikein kulje.
Sosiaaliset kontaktit pieniä. Siis pienet ympyrät. Katsokaa sitä. Se elämä todellakin on yritystä yrityksen päälle että arvostettaisiin. Voimat loppuvat. Tähän 'kokkoon' lisätään kaikki.
Sitkun uupuu, voisi olla mahdollista ymmärtää omat rajansa, asettaa ne ja levätä välillä.
Mutta ei, toistuva selitys on jotakin että työssä pitää käydä, meillä lomautetaan henkilöitä, kiirettä pitää kun pitää tehdä 2-3 edestä duunia. No siinä palaat sitten loppuun. Hihittele sitten kun nuppi on sekasin, vaimo ottanut eron, työstä saatu kenkää ja asunto mennyt velkoihin. Olisi kannattanut tehdä asialle jotakin aiemmin.
Se ongelma on siinä että annatte itsestänne kaiken, ja vielä enemmän kun tunnette ettei sekään riitä.
Mistä huonommuus sitten on peräisin? Koulusta? Onko jotain josta olet erityisen ylpeä?
Mulla huonommuuden tunteet juontaa juurensa siitä että vanhemmat eivät piitanneet.
Joten itsestä pitää opetella välittämään.
Ja kun välittää ja tulee itsensä ja elämänsä kanssa sinuksi ja toimeen, huomaa ettei tarvitse ketään tueksi eikä turvaksi.
Siinä on yksinelämisen mestari mutta juu, yksin.
Tähän pisteeseen ei tarvitse edetä jos muistaa laittaa pisteen niille laatuvaatimuksille joita itsellesi asetat.
piste.
Se kun on niin että pettäminen on valinta. Musta on aivan raivostuttavaa ja säälittävää miten masenuneet naiset pistää pettämisen masennuksen piikkiin.
Ihan sama kun itse menisin ja raiskaisin naisen ja sanoisin että se johtuu mun masennuksesta. Vittu mitä ihmisiä.