Suomen media on muistellut näkyvästi ja kuuluvasti Talvisodan päättymistä. Yle/TV:n Teema -kanavalla on tullut useita jaksoja, jotka kertovat toisen maailmansodan seurauksista ja Saksan tappion tuomasta inhimillisestä tragediasta, kaaoksesta ja sekasorrosta. Talvisodan päättymispäivänä tuli jälleen yksi jakso, joka kertoi 30 miljoonan saksalaisen sotavangin sijoittumisesta raunioina olevaan saksalaiseen yhteiskuntaa.
Suomen Talvisodan päättymisen muistelussa näkyi vastuuttomana pyrkimyksenä yritys irrottaa Suomi sodan kokonaisuudesta. Päämisteri Vanhanen, oikeusministeri Brax ja tasavallan presidentti Halonen toivat kaikki esille jokseenkin epäolennaisia näkökohtia ja asioita, jopa suoranaista pyrkimystä pestä Suomen osuus puhtaaksi sotasyyllisyydestä, ja samalla kirkastaa fasistisen ideologian veren ruskettamaa kruunua.
Pääministeri ikään kuin sanaleikin varjolla naureskellen vähätteli sotasyyllisten rikoksia. Oikeudenkäyntiä, joissa sotasyyllisiä tuomittiin, pidettiin ”oikeusvaltion” periaatteiden vastaisena. Tämä oli oikeusministeriön panos kantaa suomalaisten vastuu 50 miljoonaa kuollutta vaatineeseen eurooppalaiseen sotaan. Presidentti halonen yritti leikkiä tasapuolista sotasyyllisyysoikeudenkäynnin pahottelussa toteamalla jotain siihen suuntaan, että vuoden 1918 loppuselvityksissä kenttäoikeudet, jotka tuomitsivat kymmeniä tuhansia hävinneen osapuolen ihmisiä kuolemaan, toimivat oikeusvaltion sääntöjen vastaisesti. Rinnastus oli jotenkin korni.
On hyvä, että sotia muistellaan, jotta niitä ei koskaan ja missää enää puhkeaisi. Muistelun pitää olla rehellistä. Syyllisyyden väistäminen silloin kun se on todellinen, on uuden sodan lietsontaa. Suomen erillissotamyytti on sellainen. Sotasyyllisten kunnian palauttaminen on sellainen. Sotaan johtaneiden historiallisten tapahtuminen vääristäminen ja unohtaminen ovat myös uuden sodan lietsontaa. Venäjävihan ylläpito, rasistinen pilkka ja halveksunta ovat myös sitä. Nykyistä Venäjävihaa ei voi enää kuorruttaa kommunismilla ja työläisvastaisuudella, koska Venäjä on kapitalistinen maa. Nyt on kysymys pelkästä nationalismista, sanan inhottavassa merkityksessä.
Niin Talvisota kuin sen elimellinen jatkosota olivat rikoksia Suomen kansaa vastaan. Se vei kymmeniä tuhansia nuoria suomalaisia hautaan. Se vammaautti lukemattoman määrän kansalaisiamme sekä fyysisesti että henkisesti. Se pienensi maamme pinta-alaa 12% :lla. Se aiheutti taloudellisten ja sosiaalisten menetysten lisäksi sellaisen henkisen trauman tämän päivänkin ihmisille, että se näkyy vieläkin kaikilla elämän alueilla. Kymmenet tuhannet sotaveteraanit ovat kärsineet ja kärsivät siitä loppuun saakka.
Tämä on sellainen taakka ja vastuu maamme poliitiselle johdolle, myös tänä päivänä, että sodasta pitäisi kertoa rehellisesti eikä kieliposkessa naureskellen, kuten nyt tapahtui.
Suomen Talvisodan päättymisen muistelussa näkyi vastuuttomana pyrkimyksenä yritys irrottaa Suomi sodan kokonaisuudesta. Päämisteri Vanhanen, oikeusministeri Brax ja tasavallan presidentti Halonen toivat kaikki esille jokseenkin epäolennaisia näkökohtia ja asioita, jopa suoranaista pyrkimystä pestä Suomen osuus puhtaaksi sotasyyllisyydestä, ja samalla kirkastaa fasistisen ideologian veren ruskettamaa kruunua.
Pääministeri ikään kuin sanaleikin varjolla naureskellen vähätteli sotasyyllisten rikoksia. Oikeudenkäyntiä, joissa sotasyyllisiä tuomittiin, pidettiin ”oikeusvaltion” periaatteiden vastaisena. Tämä oli oikeusministeriön panos kantaa suomalaisten vastuu 50 miljoonaa kuollutta vaatineeseen eurooppalaiseen sotaan. Presidentti halonen yritti leikkiä tasapuolista sotasyyllisyysoikeudenkäynnin pahottelussa toteamalla jotain siihen suuntaan, että vuoden 1918 loppuselvityksissä kenttäoikeudet, jotka tuomitsivat kymmeniä tuhansia hävinneen osapuolen ihmisiä kuolemaan, toimivat oikeusvaltion sääntöjen vastaisesti. Rinnastus oli jotenkin korni.
On hyvä, että sotia muistellaan, jotta niitä ei koskaan ja missää enää puhkeaisi. Muistelun pitää olla rehellistä. Syyllisyyden väistäminen silloin kun se on todellinen, on uuden sodan lietsontaa. Suomen erillissotamyytti on sellainen. Sotasyyllisten kunnian palauttaminen on sellainen. Sotaan johtaneiden historiallisten tapahtuminen vääristäminen ja unohtaminen ovat myös uuden sodan lietsontaa. Venäjävihan ylläpito, rasistinen pilkka ja halveksunta ovat myös sitä. Nykyistä Venäjävihaa ei voi enää kuorruttaa kommunismilla ja työläisvastaisuudella, koska Venäjä on kapitalistinen maa. Nyt on kysymys pelkästä nationalismista, sanan inhottavassa merkityksessä.
Niin Talvisota kuin sen elimellinen jatkosota olivat rikoksia Suomen kansaa vastaan. Se vei kymmeniä tuhansia nuoria suomalaisia hautaan. Se vammaautti lukemattoman määrän kansalaisiamme sekä fyysisesti että henkisesti. Se pienensi maamme pinta-alaa 12% :lla. Se aiheutti taloudellisten ja sosiaalisten menetysten lisäksi sellaisen henkisen trauman tämän päivänkin ihmisille, että se näkyy vieläkin kaikilla elämän alueilla. Kymmenet tuhannet sotaveteraanit ovat kärsineet ja kärsivät siitä loppuun saakka.
Tämä on sellainen taakka ja vastuu maamme poliitiselle johdolle, myös tänä päivänä, että sodasta pitäisi kertoa rehellisesti eikä kieliposkessa naureskellen, kuten nyt tapahtui.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.